Lautapelivuoden 2020 keskeinen teema oli tietysti keväällä puhjennut Covid-19-pandemia, joka väritti koko loppuvuotta. Keväästä alkaen useimmat pelitapahtumat peruttiin, isot messut korvattiin enemmän tai vähemmän onnistuneilla online-tapahtumilla ja monet pelikerhot olivat tauolla.
Toisaalta vuosi ei ollut pelkkää kärsimystä: lautapelit kävivät kaupaksi hurjaa tahtia ja monet perheet löysivät lautapeliharrastuksen pariin eristyksissä kotioloissa. Jos kotoa löytyi valmiiksi peliseuraa, vuosi saattoi olla pelillisesti erinomainen.
Myös nettipelit saivat kovasti nostetta. BoardGameArena kasvatti käyttäjämääräänsä reippaasti ja Tabletop Simulatorin ja Tabletopian kaltaiset palvelut saivat uusia ystäviä. Mekin julkaisimme oppaan verkkopelien maailmaan heti maaliskuussa.
Kaikesta huolimatta hyvä vuosi
Omat pelini Tavernassa loppuivat kuin seinään maaliskuussa, enkä sen jälkeen ole päässyt palaamaan peliporukan pariin. Pelaamisen määrä ei kuitenkaan kärsinyt ja keväällä varsinkin tein ennätyksiä pelimäärissä.
Ihan koko vuosi ei kuitenkaan mennyt samalla tahdilla, lasten kasvaminen ja suuntautuminen enemmän ja enemmän kaverien puoleen toisaalta vähensi pelaamista. Lopputulemana oli kuitenkin pelimäärissä enemmän pelejä kuin viime vuonna (753 vs 665), tunneissa taas jonkin verran vähemmän (344 vs 365).
Pyrkimys keskittyä peleissä pienempään määrään nimikkeitä edistyi. Kun viime vuonna pelikertoja kertyi 173 pelille, nyt eri pelejä oli 155. Myös uusien tuttavuuksien määrä putosi mukavasti. Nämä ovat ihan hyviä suuntia: haluaisin käyttää aikaani enemmän tunnetusti hyvien pelien parissa kuin opettelemalla jatkuvasti uusia pelejä.
Vuoden pelatuimmat pelit olivat The Crew (126), Magic: the Gathering (29), Res Arcana (29), Machi Koro (20), Just One (16), Taco Katti Pukki Juusto Pizza (16), Abandon All Artichokes (15), Unlock! (12), Everdell (12), Twin It! (12), Innovation (11), Dale of Merchants (11), A Feast for Odin (11), Undaunted: North Africa (11), 10 Days in Europe (10) ja Spirit Island (10).
Viime vuoden isoimmista hiteistä Tapestry jäi pois ohjelmistosta eikä Combo Colorista tullut ihan sellaista menestystä, kuin olin arvellut.
Mediaesiintymisiä
Pasi Heikura teki kesällä radioon sarjan Afrikan tähden inspiroimia ohjelmia, joissa käsiteltiin erilaisia Afrikkaan liittyviä ilmiöitä lautapeliin peilaten. Minua Heikura jututti jaksoon, jossa puhuttiin Afrikan tähdestä pelinä.
Vuoden parhaat pelit
Sata pelikertaa on harvinaista herkkua uudelle pelille ja vaikka The Crew’n kohdalla lukemassa onkin vähän huijauksen makua, kun jokainen yksittäinen tikkijako lasketaan omaksi pelikseen, nostan The Crew’n silti vuoden ykkösuutuudeksi. Harmillisesti moninpelikampanja jäi ensimmäiseen sessioon ennen pandemiaa, mutta kaksinpelinä pelasimme kotona lähes loppuun asti.
Arena on Magicin nettiversio, joka ilmestyi Macille loppukesästä. Tätä oli odotettu. Päädyin pelaamaan Magicia enemmän kuin ehkä koskaan ennen ja olemaan perillä Standard-metasta. Arenassa pelaaminen on helppoa ja kätevää ja ennen kaikkea ilmaista: käytin koko vuoden aikana peliin oikeaa rahaa tasan vitosen ja silti päädyin todella mittavan korttikokoelman omistajaksi. On hämmentävää, miten vähän Arena nyhtää pelaajilta rahaa, jos vain jaksaa jauhaa constructedia – ja minähän jaksan, se on suosikkitapani pelata muutenkin. Arena on erinomainen tapa tutustua Magicin maailmaan, suosittelen lämpimästi.
Uusi Uwe Rosenbergin iso boksi Hallertau paljastui erinomaiseksi ja jos se olisi ehtinyt vähän aikaisemmin kuin aivan loppuvuodesta, se olisi saattanut hyvinkin haastaa The Crew’n paikan vuoden pelinä. Peli maistuu meille erittäin hyvin ja ennen kaikkea se asettuu mukavasti aikaisempien pelien rinnalle: se on kevyempi kuin isoimmat ja lihaisampi kuin Nusfjord. Oli myös suuri ilo saada pelattua A Feast for Odinia ja Fields of Arlea yhteensä liki parikymmentä kertaa.
Vähän vanhemmista julkaisuista Everdell oli alkuvuoden suuri ilahduttaja. Lainasin pelin kehujen innostamana kirjastosta vailla sen kummempia odotuksia, mutta kyseessä olikin sellainen rakkaus ensi pelikerralla, että ostin pelin omakseni saman tien. Pitkään kiinnostukseni laitamilla roikkunut Tyrants of the Underdark osoittautui sekin maukkaaksi peliksi, samoin aivan loppuvuoden uusi tuttavuus Underwater Cities. Pitkään kutkutellut Merchant of Venus osoittautui sekin nappihankinnaksi.
Vuoden pettymykset
Kickstarter-uutuus Wavelength siirtyi vuodelta 2019 vuoden 2020 puolelle ja osoittautui valitettavasti pettymykseksi. Hyvistä lähtökohdistaan huolimatta peli oli floppi: parhaimmillaan tekeminen oli niin hauskaa kuin odotinkin, mutta tätä parhautta oli lopulta peliajasta liian pieni siivu.
Negatiiviset pelit eli kuinka opin tuntemaan itseni paremmin pelaajana: lainasin kirjastosta paljon kehutun Tiny Townsin. Pelasimme varmuudeksi parikin kertaa, mutta ei, kyllä tämä vain on ihan hirveä peli. Tiny Townsin pelaaminen vahvisti sitä käsitystä, etten pidä peleistä, jotka keskittyvät negatiivisuuteen ja epäonnistumiseen, koska siitä Tiny Townsissa mielestäni on liian pitkälti kyse.
Muuten uusien pelien välttäminen auttoi välttämään myös floppeja ja vikatikkejä. Mukavaa, että näistäkin toinen oli kirjastolaina ja vain toinen oli ostos.
Tavoitteita vuodelle 2021
Asetin viime vuonna tavoitteeksi alle 30 ostosta. Sanoin myös, etten pysty myymään kokoelmastani sataa peliä. No, en ehkä, mutta 93 kuitenkin! Asiaa toki auttaa se, että vaikka ostinkin vähänlaisesti, vain 23 peliä eli lupaukseni mukaisesti, arvostelukappaleita toki virtaa kokoelmaan ja niitäkin pistän sitten kiertoon.
Vuoden lopussa kokoelmassani oli lisärit poislukien 160 peliä, eli 30 peliä vähemmän kuin vuosi sitten. Pari vuotta sitten kokoelmassa oli 237 peliä, eli siitä on tultu alaspäin komeasti. Nyt pelikokoelma on hallittavan kokoinen. On siinä vieläkin vähän löysää, mutta suuria pienennyspaineita ei ole. Vuoden 2021 tavoitteena voisi olla alle 20 peliostosta ja entistä enemmän arvostelukappaleiden ohjaamista Lautapelioppaan avustajille.
Pelaamisen suhteen 50 × 50 -haaste tuli maaliin, joten sen suhteen olen tällä hetkellä tavoitteetta. Tämän haasteen kanssa linjassa oleva pelaaminen on kuitenkin edelleen se ajatus, miten haluan pelejä pelata: enemmän pelikertoja hyville peleille, vähemmän uusien pelien kertakokeiluja. Jos johonkin uuteen peliin tutustun, pyrin antamaan sille enemmän kuin yhden pelikerran.
Yhden pelikerran pelejä oli viime vuonna 49, eli noin kolmasosa pelatuista peleistä. Luku on joskus ollut suurempikin, mutta voisi se pienempikin olla. Määritellään vuoden pelitavoitteet siis näin: alle 50 uutta peliä ja kerran pelattuja pelejä alle neljäsosa kaikista peleistä.
