Tuntuu, että lautapelivuodelta 2019 ei ole helppo nostaa uusia trendejä. Monet aikaisemmat trendit jatkoivat vahvoina.
Kickstarter esimerkiksi on edelleen merkittävä julkaisukanava uusille peleille, eikä Kickstarterin kautta julkaistuissa peleissä minusta erotu suurensuuria muutoksia aikaisempaan: menestystä riitti niin isoille, kalliille figupeleille, pienemmille hyvällä tyylitajulla tehdyille projekteille kuin pöljille partypeleille.
Yksinpelien ja 18xx-pelien kaltaiset nichet voivat edelleen paksummin kuin koskaan. Monet aikaisemmin pieninä juttuina näkyneet asiat ovat saaneet aikaisempaa suurempia yleisöjä, hyvänä esimerkkinä Winsome Gamesin junapelien uudelleenjulkaisut suuremmille yleisöille.
Lukumääriä ja listakärkiä
Pelien pelaaminen jatkui Tavernassa keskiviikkoisen peliporukan kanssa ja kotona lasten kanssa. Kotona pelaaminen muutti taas hieman muotoaan lasten kasvun ja harrastusaikataulujen myötä. Pelattujen pelien lukumäärä laski, mutta toisaalta vastineeksi kesto ja raskaus kasvoivat.
Viime vuonna pelikertoja kertyi 855, tänä vuonna lukema oli selvästi pienempi 665. Eri nimikkeitä pelattiin 173, sekin roima pudotus viime vuodesta. Hyvä niin – olenkin halunnut keskittää pelaamisiani entistä enemmän niihin peleihin, joista oikeasti eniten pidän.
Vaikka pelikertojen määrä putosi, pelaamisen määrä pysyi tunneissa mitattuna suunnilleen samalla tasolla. Mitään radikaalia parinkymmenen prosentin pudotusta pelimäärissä ei siis tapahtunut, vaikka puhtaasti lukumäärän perusteella niin voisi luulla.
Eniten pelaamani pelit vuonna 2019 olivat Magic: The Gathering (104 pelikertaa), Res Arcana (21), Da Vinci Code (17), Altiplano (16), Dale of Merchants (13), Decrypto (13), Shards of Infinity (13), Tapestry (12), Combo Color (11), Die Tavernen im Tiefen Thal (10) ja Undaunted: Normandy (10).
Vuoden 2018 pelatuimmista Magic: The Gathering piti suosionsa, mutta KeyForge jäi Magicin vetovoiman jalkoihin ja lähes tyystin ilman pelikertoja. Shards of Infinity hiipui sekin ja The Mindiäkin pelattiin kovin harvakseltaan.
Pelitapahtumat
Vuonna 2019 vierailin Lautapelaamaanissa. Ropecon jäi lopulta väliin, samoin kaikki pienemmät pelitapahtumat.
Lautapelaamaan oli kelpo elämys. Ostoskeskus Redi tarjosi aikaisemmasta poikkeavat puitteet, jotka tietyistä puutteista huolimatta toimivat mainiosti. Pääsimme pelaamaan kiinnostavia pelejä hyvässä seurassa.
Syyskuu osoittautui kuitenkin muuten vähän hankalaksi ajaksi pelitapahtumalle ja kun päälle vielä nuorempi pelimatkalainen nappasi tapahtumasta viikon kestäneen taudin, loppufiilikseksi jäi että vuonna 2020 meitä ei luultavasti Lautapelaamaan-tapahtumassa näe. Ropecon sen sijaan kiinnostaisi, joten jos ei laiskuus iske, saatan hyvinkin lähteä pelaamaan roolipelejä.
Mediaesiintymisiä
Vuoteen mahtui pari mukavaa radiokeikkaa. Jarmo Laitaneva teki kesällä uuden kauden suosittua Kevyet mullat -ohjelmaansa, jossa yhdessä jaksossa toivotettiin kevyitä multia tuuriin perustuville lautapeleille.
Loppuvuodesta Trivial Pursuitin 40-vuotisjuhlat inspiroivat Kulttuuriykkösen Pauliina Grymiä tekemään lautapeliaiheisen ohjelman, jossa vierailin Todellisuuspaon Annikan kanssa edustamassa lautapelaajia.
Vuoden parhaat pelit
Yllättäjät eli pelit, joita kohtaan ei ollut suurempia odotuksia etukäteen olivat vuoden ilo. Res Arcana päätyi pöydälle yli 20 kertaa, kiitos nopeutensa ja yllätyksellisyytensä. Pelissä on erityisen nautinnollista se, miten se näyttää koneistonrakennuspeliltä, mutta ei oikeastaan lainkaan ole sellainen. Vain kahdeksan kortin pakalla pelattava peli tuntuu tuuripeliltä, mutta kun niistä kahdeksasta kortista ei oikeastaan tarvitse kuin pari, peli toimii oivallisesti. Myös Tapestry onnistui tekemään vaikutuksen, kun olin taitavasti vältellyt kaikenlaisen ennakkohypen oikeastaan täysin.
Kokonainen 1825 eli kaikki kolme Unitia ja pikkulisärit yhdistävä peli 1825:ttä oli suurenmoisen ilahduttava tapaus. Tämä hanke on ollut mielessä niin kauan kuin olen koko setin omistanut eli vuosikausia, mutta olen odottanut liikaa täydellistä tilaisuutta. Totesin, että vähemmän täydellinen tilaisuus on parempi kuin ei tilaisuutta ollenkaan. Kannatti tarttua hetkeen, peli oli huikea elämys ja ehdottomasti ohjelmassa uudestaan vuonna 2020.
Pakanrakennuspelit miellyttivät edelleen vuonna 2019. Uusina tuttavuuksina tutustuin Altiplanoon, Undaunted: Normandyyn ja Die Tavernen im Tiefen Thaliin, jotka kaikki olivat erinomaisia. Vanhoista suosikeista Dale of Merchants sai uutta potkua Dale of Merchants Collectionin saapumisesta ja Shards of Infinity Shadow of Salvation -lisäosan yhteistyöpelistä. Myös The Quest for El Dorado miellytti ja vuoden hyviin uutisiin kuului ehdottomasti tieto Lautapelit.fi:n tulevasta suomenkielisestä laitoksesta.
Hyviä seurapelejä saatiin suomeksi tuplakattaus. Jo vuoden 2018 puolelta tuttu Just One saatiin suomeksi, samoin oivallinen Decrypto. Poistin Codenamesin kokoelmistani jo aikaisemmin ja näiden pelien myötä sille ei tosiaan ole mitään tarvetta. Just One sopii yhteistyöpelinä helpomman pelin tarpeeseen, Decrypto taas vaativampana tarjoaa enemmän herkullista päänvaivaa. Wavelengthiä lupailtiin Kickstarterissa lokakuulle, mutta sen saapuminen menee vuoden 2020 puolelle, joten nähtäväksi jää, miten se toimii.
Vuoden pettymykset
Uwe Rosenberg nousee minun kirjoissani oikeastaan koko 2010-luvun kirkkaimmaksi suunnittelijatähdeksi, mutta ei hänkään aina osu. Reykholt ei innostanut ostoksille ja hyvä niin, koska sain pelin lainaan ja kertapelin perusteella sanoisin, ettei syytä innostumiselle ole, Nusfjord on niin paljon parempi, ettei Reykholtille ole tarvetta.
Imperial Settlers on miellyttävä peli, joka kuitenkin päätyi kokoelmastani kiertoon. Ajattelin, että ehkä uusi, kehitetty versio Imperial Settlers: Empires of the North maistuisi. Näin ei kuitenkaan käynyt: pelasimme kerran, jonka jälkeen emme millään saaneet nostatettua motivaatiota toiseen pelikertaan. Onneksi pyytämättä saatuun arvostelukappaleeseen ei liity suurempia velvollisuuksia ja saatoin kierrättää pelin sitä paremmin arvostavaan uuteen kotiin.
Tavoitteita vuodelle 2020
Vuoden 2019 tavoitteena oli edelleen ylläpitää kohtuutta pelihankinnoissa ja saada kokoelma mahtumaan alle 200 peliin. Tässä onnistuin: vuoden päätteeksi kokoelmassani oli 190 peliä. Ostin 30 uutta peliä, myin 98 peliä ja päädyin 350 euroa plussalle. Onnistuin siis myymään saman verran pelejä kun 2018 ja ostamaan vähemmän.
Vuonna 2020 en enää pysty myymään kokoelmastani sataa peliä – en oikeasti halua tällä hetkellä karsia kokoelmaani sataan peliin, vaikka sellaistakin väläyttelin vuosi sitten. Kyllä se mahdollista olisi, jos ei esimerkiksi tarvitsisi pitää lastenpelejä ollenkaan kokoelmassa, mutta nykyoloissa joudun ajattelemaan muitakin kuin itseäni.
Niinpä ostoksiin on suhtauduttava taas tiukemmin. Aion toteuttaa aikaisempaa tiukempaa harkintaa ostosten suhteen. Tavoitteena voisi olla vaikkapa alle 30 ostosta, eikä haittaisi, jos kokoelmaa saisi edelleen trimmattua pienemmäksi.
50 × 50 -haaste jatkuu edelleen. Vuoden 2019 aikana haaste eteni neljän pelin verran ja tämänhetkinen lukema on 43. Työtä on edessä, sillä nyt ei ole juurikaan helppoja saavutuksia jäljellä.
