Reiner Knizia on joskus sanonut viisaasti, että kun pelataan, pelin tavoitteena on voittaminen. Tärkeintä ei kuitenkaan ole voittaminen, vaan se, että tavoitellaan voittamista. Jos mielii lautapeliharrastajaksi, kannattaa opetella nauttimaan peleistä, vaikka ei voittaisikaan. Monissa uusissa lautapeleissä on paljon alitavoitteita ja esimerkiksi rakentamista, jolloin voi kokea saavuttaneensa jotain vaikka ei voittaisikaan.
Voiton tavoittelu on silti tärkeää. Usein pelikokemus kärsii, mikäli pelaajat eivät pelaa samaa peliä, tavoittele samoja tavoitteita. Pelaaja, joka ei suhtaudu peliin riittävän vakavasti, pilaa pelin helposti muilta pelaajilta. Esimerkkinä tästä voisi olla vaikka keskittyminen Carcassonnessa rakentelemaan laudalle hauskoja kuvioita ilman mitään yritystä voittaa.
Luonnollisesti pelattaessa kavereiden kesken hauskanpidon vuoksi pelataan eri tavalla kuin vaikkapa SM-turnauksessa. Tämä näkyy sääntöjen joustavuudessa, siirtojen perumisessa ja yleisessä tunnelmassa.
Vaikka voitontavoittelun vakavuuteen vaikuttaakin pelaamisen tarkoitus eli se, kuinka kilpailullista tai seurallista pelaaminen on, myös täysin seurallisessa yhteydessä on usein syytä yrittää voittaa. Seurapelitkin hajoavat käsiin, jos pelaajat eivät pelaa riittävän vakavasti ja yritä voittaa. Voittamisen yrittäminen ja hauskanpito eivät ole toisensa poissulkevia asioita.
Kaikkia pelien kilpailullisuus ei miellytä, mutta onneksi kaikissa peleissä voittamisen ja kilpailun merkitys ei ole niin suuri. Yhteistyöpelit, joissa kaikki voittavat tai häviävät yhdessä sopivat hyvin niille, joita kilpailuelementti ei miellytä. Roolipelit ovat toinen vaihtoehto, ne tarjoavat paljon mahdollisuuksia luoville pelaajille ilman pelaajien keskinäistä kilpailuasetelmaa.
