Vuoden 2020 merkittävin käänne oli tietysti keväällä puhjennut Covid-19-pandemia, joka ravisteli kaiken uuteen uskoon. Lautapelien osalta se tarkoitti pelitapahtumien peruuntumista, pelikerhojen menemistä tauolle ja isojen messujen korvaamista enemmän tai vähemmän onnistuneilla nettiversioilla.
Toisaalta lautapelit ja palapelit kävivät kaupaksi erittäin hyvin ja jos sattui harrastamaan pelaamista kotona perheenjäsentensä kanssa, aikaa pelaamiselle olikin yhtäkkiä paljon enemmän. Myös nettipelit saivat hurjan nosteen pandemiasta. Board Game Arenan kävijämäärä kasvoi hurjasti ja Tabletop Simulator ja Tabletopia saivat paljon uusia käyttäjiä.
Vuotta 2020 käsittelin tuoreeltaan tammikuussa 2021.
BoardGameGeekin suosikit
- Dune: Imperium – Dyyni on ollut uusien elokuvien myötä mukavasti pinnalla muutenkin ja Dune: Imperium on selkeästi pidetyin peli aiheesta. Myöhemmin tullut Dune: Imperium – Uprising on syönyt vähän alkuperäisen pelin vetovoimaa, mutta on tällä silti paikkansa BoardGameGeekin kymmenen parhaan pelin joukossa, eikä suotta.
- Gloomhaven: Jaws of the Lion – Megamöhkäleen kevennetty versio jää tätä kirjoittaessani niukasti BGG:n kymmenen kärjen ulkopuolelle. Se on oiva tapa tutustua Gloomhavenin maailmaan hieman kevyemmässä muodossa.
- Eclipse: Second Dawn for the Galaxy – Suomi mainittu! Eclipsen uusi painos keräsi Kickstarterissa mukavasti rahaa ja päivitti vanhan suosikin aikaisempaa skarpimmaksi.
- Lost Ruins of Arnak – Mekaanisesti pintapuolisesti Dune: Imperiumin kanssa samoilla pakanrakennuksen ja työläistenasettelun laitumilla käyskentelevä Arnak on kuitenkin pykälää kepeämpi peli. Suomeksikin ilmestynyt peli on näyttävä ja toimiva tapaus, joka on osoittautunut kestäväksi.
- Kanban EV – Vital Lacerdan autotehtailupelin päivitetty painos on raskaiden europelien ystävien herkkua ja Lacerdan arvostetuin peli.
- Pandemic Legacy: Season 0 – Ensimmäinen Pandemic Legacy oli huikea menestys ja kakkososa vähän vaisumpi, mutta kylmän sodan aikaan sijoittuva kolmososa oli taas pidetympi.
- On Mars – Mars-teema on ollut pinnalla jo pidempään. Tämä Lacerdan tulkinta aiheesta on tekijälleen tavanomaiseen tapaan erittäin raskas, mutta ilmeisesti myös palkitseva.
- Beyond the Sun – Suunnittelijansa esikoisteos on peli, jossa teknologiapuun muodostaminen ja siinä eteneminen ovat avainasemassa. Siinä sivussa sitten asutetaan avaruutta.
- The Search for Planet X – Päättelypelissä tutkaillaan avaruutta ja tehdään loogista päättelyä, jotta hypoteettinen planeetta X saadaan vähemmän hypoteettiseksi ja enemmän todelliseksi.
- Dwellings of Eldervale – Työläistenasettelupelissä kamppaillaan fantasiamaailman hallinnasta. Pelillä on ystävänsä, vaikka nykyään ilmeisesti keskustellaan jonkun verran, kumpi on parempi, tämä vai tästä kehitetty Andromeda’s Edge.
Lautapelioppaan lukijoiden suosikit
Emme erottele Eclipseä ja Eclipse: Second Dawn for the Galaxya listallamme; Eclipse löytyy läheltä parhaiden pelien listamme kärkeä. Lost Ruins of Arnak on vuoden uutuuksista tällä hetkellä parhaiten sijoittunut, koska Dune: Imperium menetti osan suosiostaan Uprisingille.
Muut vuoden 2020 pelit eivät ole saaneet riittävästi kannatusta pärjätäkseen Lautapelioppaan vanhempia suosikkeja painottavalla listalla.
Ville
Kun selasin läpi BoardGameGeekiin antamia arvioitani kaikista pelaamistani peleistä aiempia vastaavanlaisia nostalgia-artikkeleita varten, tulin jo silloin tulokseen että 2020 oli todellakin viimeinen oikeasti hyvä lautapelivuosi – vuodesta 2021 eteenpäin ei ole enää julkaistu (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) yhtä laadukkaita pelejä verrattuna 2015–2020 väliseen lautapelien kulta-aikaan. Tässä lyhyt katsaus kuudesta pelistä, jotka haluan nostaa jalustalle tämän viimeisen hyvän lautapelivuoden kunniaksi!
Beyond the Sun oli viisi vuotta sitten helppo valinta vuoden peliksi 2020. Dennis K. Chanin esikoisjulkaisu tuli täysin puun takaa ja ilokseni voin todeta, että se on tälläkin hetkellä BGG:n sadan parhaimman pelin listalla sijalla 97. Pelin keskiössä on avaruusaiheinen teknologiapuu, jota pelaajat edistävät yhdessä, samalla kilpaillen erillisellä laudalla olevista planeetoista. Pelissä on todella hyvä flow ja alusta asti pelaajat tekevät todella kauaskantoisia päätöksiä. Vaikka yleensä kuulutan lisäosien nimeen hengästymiseen asti, tämän pelin lisäosa ei ole mikään pakko-ostos. Tästäkin löydöstä on kiittäminen Board Game Arenaa: löysin pelin ihan sattumalta sivuston kautta ja tällä hetkellä pelikertoja BGA:ssa on kertynyt 177 kappaletta, livenä olen peliä pelannut yhteensä 13 kertaa.
Hansa Teutonica Big Box. En ole muistaakseni ikinä pelannut alkuperäistä Hansa Teutonicaa, mutta Big Boxin ilmestyttyä tästä pelistä on tullut meidän viikottaisen peliporukan ”go-to” viiden pelaajan peli, joka saadaan pelattua noin tunnissa. Vanhojen europelien tapaan peli on helppo oppia, mutta hankala taitaa ja pelissä on älytön määrä pelaajien välistä suoraa vuorovaikutusta. 11 pelikertaa.
Eclipse sai ansaitsemansa uuden laitoksen vuonna 2020, päivittäen pelin ulkoasun tälle vuosikymmenelle. GameTrayz-muovisälää riittää, mutta ratkaisu on todella toimiva ja etenkin jokaisen pelaajavärin omat boksit ovat todella käytännöllisiä. Meiltä löytyy kotoa pelin kaikki lisäosat (isot sekä pienet) ja myös pelimatto, joten on sanomattakin selvää että Eclipse on oma valintani kokoelmamme 4X-peliksi. Toisin kuin Twilight Imperiumin, tämän jopa saa pöydälle useamman kerran vuodessa. 6 pelikertaa.
1882: Assiniboia on edelleen paras 1830-johdannainen äksä joka ansaitsee maininnan tällä listalla. Jokin pelin privaateissa ja kartassa vain kiehtoo. Peli oli pitkään oma suosikkini kaikista äksistä, mutta nyt se ei ole enää kolmen kärjessä. Livenä 2 pelikertaa, 18xx.games-sivustolla kymmeniä pelikertoja.
Vuoden 2020 suosituin peli Dune: Imperium on kirjoitushetkellä ansaitusti BGG:n sijalla numero 6. En aluksi pitänyt pelistä yhtään, sitten lämpenin pelille lisäosien myötä ja nyt taas koen seisovani Arrakisin dyyneillä kengät täynnä hiekkaa. Pelissä on monien pakanrakennuspelien tapaan potentiaalia voittoehdon top-deckaamiselle (joko oman pakan tai Intrigue-pakan suhteen), mikä on omiaan tiputtamaan arvosanaa. Välillä peli sujuu täysin ongelmitta ja välillä pelissä taas ei suju mikään. Osaan hyvin harvoin sanoa miksi näin on, mikä on aina huono merkki. Kyllä tätä silti edelleen pelaan mielelläni, kuin myös vuosia myöhemmin ilmestynyttä Uprising-versiota. 20 pelikertaa.
Lost Ruins of Arnak löytyy puolestaan BGG:n sijalta 29 ja on ollut Dune: Imperiumin ohella kyseisen vuoden suosituimpia julkaisuja. Peliin julkaistaan edelleen uutta sisältöä ja hyvästä syystä. Arnak oli Terraforming Marsin ohella myös niitä ensimmäisiä todella raskaita moderneja suomenkielisiä pelijulkaisuja, joten propsit Lautapelit.fi:lle pelin suomentamisesta. Olen päässyt kerran pelaamaan pelin suunnitelijaa Elwenia vastaan BGA:ssa ja häviöhän sieltä tuli. Livenä pelikertoja on kertynyt 19, BGA:ssa 102 peliä. Kokeneiden ja nopeiden pelaajien kesken peli on todella nopea – nopein pelini BGA:ssa kesti vain 8 minuuttia, kaksinpeli Mikkoa vastaan livenä kesti vain 25 min!
Mikko
Villen teoria vuodesta 2020 viimeisenä hyvänä lautapelivuotena saa täältä varovaista kannatusta. Toki minun listallani vuosi 2020 on vasta sijalla 22., joten vetäisin rajan jo vuoteen 2019. Asiaan ei toki voi olla vaikuttamatta se, että vuodesta 2021 alkaen olen pelannut uusia pelejä merkittävästi vähemmän kuin aikaisemmin, joten voi olla, että näiltä viime vuosilta on vain mennyt enemmän hyviä pelejä ohi.
Vuoden pelatuin peli oli ylivoimaisesti The Crew: The Quest for Planet Nine, jota pelasin yli 120 erää. Aikaa tähän ei toki mennyt kovin paljon. Tuolla määrällä saatiin pelin pitkä kampanja kaksinpeleinä läpi. Muuten nostaisin vuoden kohokohtiin runsaan A Feast for Odinin ja Spirit Islandin pelaamisen. Paljonhan tänä vuonna pelasin kotona, kun koronasulut lopettivat pelikerhotoiminnan loppuvuodeksi.
Beyond the Sun, Lost Ruins of Arnak ja Dune: Imperium ovat minunkin listallani vuoden parhaista peleistä. Niistä ei ole juuri lisättävää. Beyond the Sunin myin pois jo aikaa sitten, mutta pelaan sitä edelleen ihan mielelläni. Arnakille en sanoisi ei, mutta sen kohdalla pelaaminen loppui käytännössä vuonna 2022. Lisäri ei puhutellut juuri yhtään, minusta se on aika turha. Ne erilaiset johtajat vievät peliä väärään suuntaan.
Dune: Imperium on tästä kolmikosta suurin suosikkini, pidän siitä suuresti ja pelaan mielelläni joko perus-Imperiumina lisärin tai kahden kanssa tai sitten Uprisingina. Minulla ei vieläkään ole kovin vahvoja mieltymyksiä suuntaan tai toiseen.
Vuonna 2020 ilmestyi Hallertau, Uwe Rosenbergin mainio työläistenasettelu- ja maanviljelyspeli. Tämä ei ollut mikään megahitti, mutta meille maistui: pelasimme sitä alkuvuonna 2021 kyllästymiseen asti. Sen jälkeen sitä ei olekaan juuri tullut pelattua, mutta nyt on sellainen olo, että voisi taas pelailla.
Hallertaun pelaaminen tyssäsi kesällä 2021 siihen, kun Anno 1800 saapui kokoelmaani. Pelasimme sitä kesäkuun lopussa juhannusta lukuunottamatta joka päivä. Kiivas peliputki päättyi elokuussa, ja sen jälkeen pelikerrat ovat olleet harvemmassa. Ei hullumpi peli, mutta kyllä tässä omat puutteensa oli. Vähän oli toiveita, että lisäosa parantaisi niitä, mutta lisärin ilmestymisessä kesti ja lopulta se tuli vuonna 2024 ja vain saksaksi. Siinä kohtaa ei enää kiinnostanut. Anno 1800 on ollut pitkään poistumassa kokoelmastani, mutta en ole vielä jaksanut myydä tai viedä sitä Tavernaan.
Undaunted: North Africa nousee vielä vuoden 2020 parhaiden pelien listalle, koska pelasimme kampanjan läpi kesällä 2020. Olihan se kivaa, mutta sen jälkeen peliin on palattu kerran, enkä koe erityisempää tarvetta Undauntedien pelaamiseen.
Ei siis tosiaan mikään ihan timanttinen vuosi, jos ilmestyneitä pelejä tarkastellaan. Arnakissa on kuitenkin kestosuosikin ainesta ja Dune: Imperiumissa myös, olkoonkin että sekavuus Uprisingin kanssa vähän syö sen vetovoimaa.
Mainittakoon vielä Leder Gamesin pakanrakennuspeli Fort, jossa oli omaperäistä ajatusta ja erittäin kuivan näköinen mutta oikein viihdyttävä lentokenttäbisnespeli Blue Skies. Näistä varsinkin Blue Skiesia olisi mukava pelata taas pitkästä aikaa.
Vilma
Viisi vuotta sitten alkoi uusi vaihe maailmanhistoriassa, koronapandemia. Livepelit ystävien kanssa olivat pitkään tauolla. Toisaalta perheen kanssa pelattiin enemmän kuin koskaan ennen. Kuopus oli kolmevuotias ja esikoinen viisi, joten pelasimme hyvin paljon Eläinpyramidia ja eläin-UNOa. Myös palapelejä tehtiin järjettömän paljon ja lapset kehittyivät nopeasti. Who Did It? eli kakkapeli nousi isoksi hitiksi ja kuopuksen ihana puheterapeutti askarteli pienelle tähän kuvataulun, jonka avulla hän pystyi pelaamaan, vaikka ei osannut vielä sanaakaan puhua.
Mieheni ei pelaa lautapelejä, vaikka seurustelun alussa hän esitti tykkäävänsä: pelasi Carcassonnea, 7 Wondersia sekä Lords of the Waterdeepiä, mutta kihlojen (2012) jälkeen pelaaminen hiipui lähes olemattomaan. Vuosi 2020 oli kuitenkin poikkeus! Mieheni varmaan sääli minua, kun ei ollut muitakaan, joiden kanssa olisin voinut pelata. Pelasimme paljon Paladins of the West Kingdomia: mies taisi sanoa, että pelaa kunnes voittaa kerran. No, siinä vierähti tovi. Ai että harmittaa se yhden kerran tappio, koska siihen se hupi loppui.
Muutamat pelikerrat sukulaisten kanssa 7 Wondersia ja Last Williä, mutta pelikertoja on kamalan vähän. Enkä vielä tiennyt Board Game Arenasta; se olisi ollut taivas. Catania ja Ticket to Rideä pelasin kyllä ystävän kanssa apin välityksellä. Tämä oli usein pelastus rankkaan arkeen.
Vuoden 2020 julkaistuista peleistä omia lemppareita ovat Lost Ruins of Arnak, Viscouts of the West Kingdom ja Red Cathedral. Calico on varmaan myös pakko mainita, vaikka omat aivot aina nyrjähtävätkin siinä. Arnak on ollut lempipelieni kolmen kärjessä jo monta vuotta. Viscountsin peruspeli on rikki: sen voittaa aina, jos pelaa tietyllä tavalla. Mutta lisäosa korjaa pelin ja tekee siitä todella hyvän! Red Cathedral on esimerkki siitä, miten pienehköön laatikkoon saa suuren pelin.
Vuonna 2020 tammikuussa aloitimme perheen kanssa uuden rutiinin, joka on meillä edelleen käytössä. Pelaamme joka ilta hampaiden pesun jälkeen yhden pelin. Tämä oli aluksi palkinto siitä, että hampaiden pesulle mentiin ja jos se sujui hyvin, ehdittiin joskus jopa kaksi peliä pelaamaan. Kiukkujen jälkeen heitettiin vain yksi kierros Muumi Yatzya; tämä on muuten kuponkipelien iso etu! Pelin voi jättää vallan hyvin kesken ja jatkaa toisella kertaa.
BGstats ei ollut minulla vielä vuonna 2020 käytössä, joten tilastoja tältä vuodelta ei ole. Ehkä ihan hyvä, koska ne olisivat todella täynnä lastenpelejä eikä kukaan ottaisi minua vakavasti lautapelaajana.
Veeti
2020 on monella tapaa poikkeuksellinen vuosi, mutta puhutaan tässä yhteydessä vain lautapeleistä. Itselleni lautapelailujen osalta vuoden hiljaisuus johtui enimmäkseen varusmiespalveluksesta poikkeuksellisten olojen sijaan, mutta vuoden 2020 helmiä on tullut pelailtua runsaasti sen jälkeenkin. Tässä kohtaa harrastusta en vielä kirjoitellut Lautapelioppaaseen, eli dokumentaatio pelailuista on jäänyt vähemmälle. Vuoden 2020 pelatuin peli lieneekin Magic: the Gathering, sillä kasarmin porttien sisältä löytyi hyvä mätkyrinki. Muutamia lautapeli-iltoja tuli yksikössä pidettyä, mutta pelailut jäivät yleisesti vähemmälle.
2020 piti sisällään niin kakkosedikat Eclipsestä, Sheriff of Nottinghamista ja 7 Wondersista kuin tuoreita menestyksiä Lost Ruins of Arnakista Hallertauhun ja Pandemic Legacy: Season 0:aan. Lisäosiakin tuli ainakin Rootiin, Wingspaniin ja Spirit Islandiin, ja Gloomhavenin ei-niin-massiivinen-ja-hintava versio Jaws of the Lion oli sekin merkittävä julkaisu. Näistä on varmaankin turistu enemmänkin muiden toimesta, joten keskityn tiiviimmin kolmeen itselle tutuimpaan julkaisuun, josta on hieman sanottavaa.
Pandemic: Hot Zone – North America. Pandemic on modernien lautapelien klassikko, ja sen kaavaa keksitään uudelleen erilaisten pikkupäivityksien ja teemojen kautta vuosittain. Aina iso ei kuitenkaan ole kaunista, ja Hot Zone -linjan ensimmäinen peli puristi pandemiantorjunnan tiiviiseen pakettiin. Perusmuodossaan Pandemic ei enää kutkuttele kauheasti, mutta lyhyenä fillerinä Hot Zone pääsee silloin tällöin pöytään. Omassa hyllyssäni on seuraavaksi ilmestynyt Eurooppa-versio, mutta Pohjois-Amerikan versio avasi sarjan ja osoitti, että lyhyemmälle kokemukselle isommasta pelistä voi olla tilausta.
Calico. Kissoja! Laattojen draftaaminen ja kuvioiden muodostus ovat omia lempipelimekaniikkojani, joten söpöillä kissoilla houkutteleva Calico on vienyt söpöydellään tilaa muilta vastaavilta teoksilta. Mitään mullistavaa tässä ei tavoitella: kuvioiden keräily ja kissojen houkuttelu tyynyille on toimivaa niin temaattisesti kuin pelimekaanisesti. Kaiken kruunaa tietenkin se, että kissat ovat oikeita lemmikkejä, joihin päästään tutustumaan ohjekirjan sivuilla.
Dune: Imperium. Frank Herbertin Dyyni-kirjoista tehtyyn Denis Villeneuven uusiin elokuviin perustuva peli yhdistelee työläistenasettelua ja pakanrakennusta, ja huhhuh mikä peli se onkaan. Mielenkiintoisella teemalla varusteltu seikkailu on laaja ja monipuolinen, mutta pitää samalla perusasioistaan kiinni tehokkaasti leviämättä liian monimutkaiseksi kokonaisuudeksi. Ensimmäisen pelikerran jälkeen ei mennyt kauaa, kun Imperium ilmestyi omaan kirjastooni, ja Dyynin imperiumi on edelleen yksi lempipelejäni. Lisäosat ja Uprising ovat laajentaneet pelikokemusta ansiokkaasti, enkä ole mielipiteeni kanssa yksin, sillä peli on kirjoitushetkellä BGG:n yleislistan kuudes.
Pirita
Jälkikäteen katsoen 2020 oli hyvän sijasta mahtava vuosi. Vuoden julkaisujen laadusta kertoo se että useat vuoden julkaisuista saavat yhä paljon pelikertoja. Tällä kertaa pelit valitsin pelit puhtaasti sen mukaan paljonko ne ovat saaneet aikaa pöydällä. Yhdistävää teemaa suosikeilla lienee seikkailusta ja fantasiasta ammentaminen, kauniit komponentit ja nokkelat pelimekaniikat.
Vuoden suomijulkaisu: Quest for El Dorado
Reiner Knizian suunnittelema Quest for El Dorado yhdisti miellyttävällä tavalla pakanrakentamisen ja kilpajuoksun. Teknisesti ottaen Ravensburger julkaisi pelin jo vuonna 2017, mutta peli löysi tiensä ahkeraan käyttöön 2020 Lautapelit.fi:n suomenkielisen julkaisun myötä.
Perusteema oli tuttu jo Dominionista – pakan optimointia, mutta El Doradossa eteneminen visualisoitui pelilaudalla uudella tavalla pelaajien rynniessä läpi viidakon kohti maalia ja osista koostuva pelilauta ja erilaiset kortit säilyttävät pelin uudelleenpelattavuutta. Tämä peli on myös yleensä alle tunnissa pelattu ja sopii erinomaisesti perhepeliksi. Peliin on myöhemmin tehty useita lisäosia, jotka ovat varmistaneet pelille tasaisesti pelikertoja näihin päiviin asti.
Puzzlepelisuosikki: Calico
Uusista peleistä 2020 pöydällä nousi yhä uudestaan Calico, tuo kissamaisen viehkeä laatanasettelupeli, jonka yksinkertaisen idean ja herttaisuuden alle on kätketty lopulta harmaita aivosoluja mukavasti kutkuttava ja raastava peli, jossa useimmiten suunnitelmia on vain pakko muuttaa lennosta.
Vaikka peli on nykyään enemmän fillerikäytössä, sen uudelleenpelattavuus on pitänyt sen matkassa mukana tähän päivään asti; se kun kestää hyvin erikokoiset pelaajaporukat ja pelin kesto on mukava reilu puolituntinen. Peli myös soveltui pelaamisnälkään yksin, koska pelin mukana tulevia haasteita oli mukava tavoitella.
Vuoden uusiutuja: 7 Wonders 2nd edition
Antiikin seitsemästä ihmeestä teemansa ammentanut kevyt kilparakennuspeli 7 Wonders on kestosuosikki joka on yhä helppo ottaa esiin erilaisissa peliporukoissa. Peli toimii hyvin jopa seitsemällä pelaajalla, on helppo opettaa ja sointuu niin perhepeliksi kuin filleriksi.
Vuonna 2020 pelistä julkaistiin ilmettä päivittävä toinen versio, joka ansaitsee tulla mainituksi, koska samalla kun ilme päivittyi, peliin tuli myös tasapainottavia ja peliä parantavia muutoksia.
Skenaariopeli: Gloomhaven: Jaws of the Lion
Luolastoseikkailijoille huomion arvoiseksi nousi myös Gloomhaven: Jaws of the Lion, tarjoten myös tämän listan yhteistyöpelin. Sen tarjoamat kampanjat helpottivat sekä houkuttelemaan pelaajia peligenren pariin että tarjosivat ratkaisun Gloomhavenia vaivanneeseen aloitusjärjestelyjen kynnykseen. Vähintään vartin säätäminen kun korvaantui kirjan aukaisulla.
Peli on selvästi kevyempi kuin vanhempi isoveljensä Gloomhaven. Skenaariokirja korvaa kartanpaloista rakennettavat pelialueet ja tehtävääkään ei tarvitse kaukaa hakea kun se löytyy samalta sivulta. Jaws of the Lion tarjoaa kunnon opastuksen peliin, ja pelikumppanien löytämistä helpottaa kovasti se että ei tarvitse aloittaa kovin pitkällä sääntönivaskan kahlaamisella.
Leijonien kanssa astelu helpotti luomaan porukan Frosthavenin ja muiden skenaario ja kampanjapelien pariin. Kampanjoista riitti hupia yli 25 tunniksi, ja vaikka läpipeluunsa jälkeen peli on valmis seuraavalle, ansaitsee tämä paikkansa muisteluissa.
Perhepeli: Dragomino
Mainitaanpa myös Dragomino, joka julkaisuvuonna sai pelikertoja varsin mukavasti. Suosiota siivitti varmasti se, että lapset olivat sopivassa iässä, lohikäärmeet teemana lämmitti koko perhettä, ja peli sopi lyhyen vartin kestonsa vuoksi mukavasti pikaisiin pelisessioihin. Lohikäärmeen munien etsinnän tuurielementti pitää pelin tasaisena eri-ikäisille pelaajille, joten ei ole ihme että kevyt peli saavutti suosiota maailmalla voittamalla pari vuotta myöhemmin palkintoja.
Sittemmin muut pelit ovat vieneet huomion ja tämä jäi pölyttymään hyllylle, kunnes lähti eteenpäin seuraavaan lapsiperheeseen. Samanhenkisistä dominoasettelupeleistä sekä Fantastic Park että Kingdomino ovat kestäneet aikaa paremmin, mutta Dragomino on edelleen kelpo perhepeli etenkin nuorempien lasten kanssa pelattavaksi.
Lisäosat ja laajennukset: Wingspan – Oceania Expansion
Pelitilastot puhuvat puolestaan – 2020 oli omissa peleissä yhä Wingspanin vuosi, joskin se laajentui Oseanian lisäosalla, lisäten bongattavaksi Australian ja Uuden-Seelannin linnustoa, mutta ennen kaikkea öljyämällä pelimekaniikkaa. Laajennus sisälsi paljon uutta alkaen pelaajalaudoista, nektariinin uudeksi ruokatyypiksi ja varmisti että linnuista kiinnostuivat nekin pelaajat, jotka pitivät alkuperäistä peliä hitaasti liikkeelle lähtevänä.
Wingspan on sittemmin saanut useitakin lisäosia, mutta pelimekaniikkaan eniten uutta tuo yhä tämä lisäosa. Mikään välttämätön laajennus ei ole – se tekee lähinnä pelin helpommaksi ja tarjoaa uutta jo Wingspania paljon pelanneille, mutta nostan tämän edelleen parhaaksi lisäosaksi kokonaisuutena ellei tavoite ole muuntaa peliä erikokoiselle peliseurueelle sopivammaksi.
Loppusanat: Kun paljon jäi vielä sanomatta
Arnak – Kadonneet rauniot tipahti listalta lähinnä siksi, että se löysi tiensä omaan hyllyyn vasta viime vuonna, mutta olisi saanut työläisasettelupelin paikan listalta. Yksi 2020 julkaistuista peleistä on jäänyt odottamaan oikeaa hetkeä liiankin pitkään – Dune: Imperium, jonka teema puhuttelisi, mutta vieläkään en ole päässyt sitä pelailemaan. Pikkuisen raskaampi ja pitempi peli ei ole säännölliselle peliporukalle vielä uponnut. Ehkä sen pelaamisen aika on nyt – vuosi 2020 tarjoaa yhä löydettävää.
