Viisi vuotta sitten: vuoden 2015 parhaat pelit

10 Food Chain Magnate on edelleen alankomaalaisen Splotter-pelipajan uusin peli – mitäpä sitä suotta edes vuosittain pelejä julkaisemaan.

Brutaali talouspeli mallintaa markkinoinnin luomaa kysyntää ja pelaajien luomaa tarjontaa 1950-luvun dinerien hengessä ja hienostuneella tyylitajulla – vaikka pelin aika pelkistettyä ulkoasua onkin myös moitittu.

Food Chain Magnatessa operoidaan ravintolabisnestä hankkimalla omaan firmaan työntekijöitä. Joka kierros sitten valitaan, ketkä työntekijöistä ovat töissä. Suoraan pelaajan omaan alaisuuteen sopii vain muutama työläinen, joten pian tarvitaan väliportaan johtajia avuksi. Organisaatiorakenne kasvaa, työntekijöitä voi kouluttaa ja palkkaakin pitää maksaa.

Itse työ keskittyy erityisesti kahdelle osa-alueelle: kokit valmistavat pitsaa ja burgereita ja juomatehtailta noudetaan juotavaa, ja toisaalta mainostajat luovat alueen asukkaille tarpeita. Markkinointi tosiaan toimii tässä pelissä: kun talon viereen pystytetään burgerimainos, asukkaat eivät ole tyytyväisiä ennen kuin saavat burgeria syödäkseen.

9 Mombasa on Alexander Pfisterin ei-niin-temaattisesti-sensitiivinen peli Afrikan jakamisesta siirtomaiksi. Pfisterin myöhemmän Great Western Trailin tavoin tässäkin on kiinnostavalla tavalla tuotu pakanrakennusmekaniikkaa osaksi peliä.

Pelaajat eivät suoraan edusta siirtomaavaltoja, vaan ovat sijoittajia, jotka ostavat siirtomaayhtiöiden osakkeita. Omistettuja yhtiöitä pyritään sitten kehittämään. Kasvattamalla osuuksiaan eli etenemällä omistusradalla saa sitten yhtiökohtaisia erikoiskykyjä, jotka edistävät mahdollisuuksia.

Kortinpeluu on tässä kiehtovasti tehty. Pelaajat valitsevat kädestään kolme pelattavaa korttia, jotka menevät kolmeen eri pelattujen korttien pinoon. Kierroksen päätteeksi yhden pinon kortit saa takaisin pakkaan. Tämä rajoittaa tehokkaiden korttien pelaamista ja luo todella herkullisia valinnanpaikkoja pelaajille – sillä mitä kortteja pelaat ja mihin pinoon on paljon merkitystä.

8 Oh My Goods! on sekin Alexander Pfisterin käsialaa. Vähän typerän nimen taakse kätkeytyy nokkela korttipeli, jossa pyöritellään tuotantoketjuja.

Hiilenpolttaja tuottaa yhdestä puusta kaksi hiiltä. Pöytään tulee joka kierros jotain resursseja ja kädestä voi kaivaa lisää. Hiilenpolttajan käyttäminen aktivoi tuotantoketjun, joka mahdollistaa puun lisäämisen kädestä kortille hiileksi. Hurraa!

Monimutkaisemmaksikin voi mennä. Leipuri ottaa hiilenpolttajan tuottaman hiilen, myllyn viljasta tuottaman jauhon ja tekee näistä leipää. Lisäarvoa syntyy, kun yhden rahan arvoisesta hiilestä ja kahden rahan arvoisesta jauhosta syntyy kaksi neljän rahan arvoista leipää.

Oh My Goods! on vähän ristiriitainen peli, sillä toisinaan se ei vain lennä. Parhaimmillaan, kun tuotantoketjut saa toimimaan, peli tuntuu upealta, mutta käytännössä noin joka toinen pelikerta on hiukkasen floppi. Se on harmi, mutta edullinen hinta huomioiden Oh My Goods! on tuotantoketjukikkailun ystäville tsekkaamisen arvoinen.

7 Mottainai on nokkelien korttipelien erikoismiehen Carl Chudykin peli. Chudyk on luodannut peleillään melko pientä aluetta hyvin perusteellisesti. Mottainai on yksi parhaista – ei nyt Innovationin veroinen, mutta minusta edeltäjäänsä Glory to Romea parempi.

Mottainai on erityisesti kahden pelaajan peli, jossa hallinnoidaan luostaria, suoritetaan tehtäviä, kerätään materiaaleja ja rakennetaan tuotteita myytäväksi.

Chudykin pelien tapaan kortit ovat monikäyttöisiä, eikä tasapainosta ole liikaa murehdittu – jos jokainen kortti on ylivoimaisen tehokas, niin silloinhan tasapainosta ei tarvitse huolehtia! Mottainaissakin riittää kortteja, joiden vaikutukset herättävät ihmetystä.

Jouduin kuitenkin harmikseni luopumaan pelistä, koska peliseuraa tälle oli vaikea löytää. Mottainai on niitä pelejä, joita ei yksinkertaisesti kannata pelata silloin tällöin, tämä peli vaatii omistautumista ja runsaasti toistoja loistaakseen.

6 Texas Showdown pääsee listalle, vaikka varsinaisesti onkin vuoden 2018 julkaisu. Alkuperäinen versio Strife on kuitenkin omakustannejulkaisu vuodelta 2015, joten sillä mennään.

Ei ole ihme, että Texas Showdown löysi uuden kodin saksalaisen Amigon listoilta. Saksalaiset arvostavat hyviä tikkipelejä ja sellainen tämäkin on. Texas Showdown on misääripeli, jossa pitää väistellä tikkejä, mutta homman jippona on, ettei ajomaan tunnistaminen ole välttämättä helppoa.

Kuten tikkipeleissä yleensä, tässäkin on maantuntopakko eli ajettua maata pitää pelata. Jos ei voi, saa pelata mitä tahansa – ja nyt muut pelaajat voivat tunnustaa jompaa kumpaa näistä maista. Tikin voittaa korkein kortti sitä maata, jota tikissä on eniten. Tämä tietää iloisia yllätyksiä, etenkin kun korttipakka on suunniteltu hyvin.

Mekaniikka tarkoittaa siitä, että Texas Showdown loistaa isoimmilla pelaajamäärillä. Peli toimii 3–6 pelaajalla. Nelinpeli on ihan ok, mutta parhaimmillaan peli on viidellä tai kuudella, eli sellaisella porukalla tikkiä lyöville Texas Showdown on helppo suositus.

5 Complettoa ei monelta vuoden 2015 parhaiden pelien listalta löydy. Yhtä lukuunottamatta kaikki muut listani pelit mahtuvat BoardGameGeekin tuhannen parhaan pelin joukkoon, Completto hädin tuskin 5000 parhaan joukkoon.

Huonoa sijoitusta selittää suurelta osin jenkkijulkaisun puute. Vaikka boksista englanninkielisetkin säännöt löytyvät, vain Saksassa julkaistu perhepeli ei BoardGameGeekissä juhli. Jenkkijulkaisun myötä sijoitus olisi varmasti parempi.

Schmidt on julkaissut tämän lastenpelimestari Heinz Meisterin pelin Classic Line -sarjassaan ja ajattoman klassikon henkeä tässä onkin. Peli ei tunnu suunnitellulta, vaan ennemmin mahjongin tai rommin kaltaiselta peruspeliltä. Aika yksinkertainen rommipelihän tämä onkin.

Tehtävä on helppo. Järjestele edessäsi oleva 22 laatan rivi nousevaan numerojärjestykseen noukkimalla laattoja yksi kerrallaan ja sijoittamalla niitä jonoon sopivalta tuntuvalta kohtaan. Ensimmäisenä rivinsä valmiiksi saanut voittaa. Voittaminen vaatii vähän suunnitelmallisuutta ja vähän tuuria.

Selkeät puupalikat tekevät Complettosta klassikon tuntuisen pelin. Tämä on peli, jota voi pelata lähes kenen kanssa tahansa ja lähes kenellä tahansa on myös mahdollisuus voittaa. Sellaista helppoutta arvostavalle rommipelien ystävälle peli maistuu varmasti.

4 Potion Explosion on uusin tuttavuus minulle listalla ja sijoitukseltaan jopa pieni yllätys. Pelasin peliä ensimmäistä kertaa Lautapelaamaan-tapahtumassa syksyllä 2019, enkä itse asiassa ole sen jälkeen fyysistä peliä nähnytkään. Mobiiliversiota sen sijaan olen pelaillut kerran jos toisenkin.

Voi olla, että Potion Explosion onkin herkullisimmillaan juuri mobiilipelinä, mutta se on asia, jota tutkisin oikean pelin ääressä mieluusti lisää. Pelin putoilevat marmorikuulat ovat kuitenkin mainion fyysinen komponentti.

Pelaajat siis keräävät marmorikuulia noukkimalla vierekkäiset tietynväriset marmorikuulat telineestä. Tämä saa aikaan sen, että marmorikuulia putoaa alaspäin ja jos se saa samanvärisiä kuulia kohtaamaan, nekin saa kerätä, joka tuo esiin lisää kuulia ja niin edelleen – hyvällä tuurilla ja tarkalla silmällä voi saada aikaan ketjureaktioita.

Kuulia käytetään taikajuomien valmistamiseen. Taikajuomista ja juomaseteistä saa pisteitä. Lisäksi taikajuomat antavat kertakäyttöisiä erikoisvoimia, joilla saa rikkoa sääntöjä ja kehitellä entistä parempia ketjureaktioita. Pidän peleissä siitä, jos saan olla nokkela, ja Potion Explosion tarjoaa siihen runsaasti tilaisuuksia.

3 Pax Pamir on se toinen listan kärkitonnin ulkopuolinen peli, mutta tässä tapauksessa parempi kakkoslaitos löytyy kyllä huomattavasti paremmilta sijoilta on osaltaan varmasti pudottanut alkuperäisen Pamirin sijoitusta.

Vähän vaikeahan tätä on arvioida, kun mielessä loistaa kakkoslaitos, joka on joka suhteessa parempi peli ja kaikkiaan varsin huikeanupea peli, mutta eipä tämä alkuperäinenkään missään tapauksessa kehno peli ole, vain vähän karumpi ja monimutkaisempi kuin virtaviivaistettu ja hiottu kakkoslaitos.

Mielenkiinto joka tapauksessa heräsi ja ykkösversionkin kanssa vietettiin mielenkiintoisia hetkiä. Valtataistelu Pamir-vuorten ympäristössä on kiehtova ja yllätyksellinen peli, jossa takinkäännöt, salamurhat, juonittelut ja kieroilut ovat arkipäivää.

Miinuspuolina peli on aika vaikeaselkoinen. Säännöissä on vähän mutkia, mutta vaikka niistä selviäisikin, se miten pelissä pärjätään voi jäädä todella pahasti hämärän peittoon. Koitan itse olla stressaamatta siitä ja nauttia vain kyydistä.

Cole Wehrlen maine lähti vahvaan nousuun Pax Pamirin myötä, eikä suotta. Peli tekee todella kiinnostavia asioita Phil Eklundin Pax-sarjalle ja on samalla sarjan helpoimmin lähestyttävä peli.

2 Dale of Merchantsia on myös hieman vaikea irrottaa lisäosistaan, mutta on helppo sanoa, että jo ykkösboksi teki kyllä kovan vaikutuksen ja nosti kertaheitolla tämän Sami Laakson luomuksen pakanrakennuspelien eliittiin. Sittemmin lisäosien uudet eläinkansat ovat vain parantaneet peliä.

Dale of Merchants on modernin pienimuotoinen ja napakka pakanrakennuspeli, joka rikkoo Dominionin raameja riittävän reippaalla kädellä ja tekee asioita omalla tavallaan. Se, että tavoitteena on pisteiden keräämisen sijasta kilpajuoksu kojujen rakentamisessa antaa pelille hyvät puitteet, eikä pakassa tarvitse kärsiä tukkivista pistekorteista. Toisaalta peli toimii paremmin moninpelinä kuin Star Realmsin kaltaiset taistelupakanrakennukset.

Kun mielenkiintoisen pelimekaniikan päälle lisätään vielä huolella mietitty maailma ja taitavasti tehty sympaattinen kuvitus, niin onhan tässä voittaja käsissä. Dale of Merchants 3 on pakkohankinta, kunhan se ilmestyy, sen verran erinomaisesta pelistä on kyse ja sen verran hyvillä mielin peliä edelleen pelaan.

1 Monikers sai hiljattain kunnian nousta harvalukuiseen täyden kympin reittausten kerhoon. Siinä joukossa ei monta peliä ole, mutta Monikers kuuluu mukaan ehdottomasti. Jos peli on joka kerta vedet silmissä naurattavan hauska, se ei voi olla muuta kuin nerokas.

Mitään erityisen uuttahan Monikers ei tarjoa, se perustuu julkkispeliin, joka on tunnettu tietääkseni jostain 1970-luvulta asti ja nousi viimeistään 1990-luvulla Time’s Up! -pelin myötä laajempaan tietoisuuteen. Perusidea viittaa tietysti vielä kauemmas, parin sadan vuoden takaisiin seurapeleihin.

Kerrataan silti: pelissä on kolme kierrosta, joista ensimmäisellä kierroksella pelataan sananselitystä Aliaksen tapaan. Toisella kierroksella selitetään samoja sanoja, mutta nyt saa käyttää vain yhtä sanaa korttia kohden. Kolmannella kierroksella esitetään samat sanat pantomiiminä.

Alunperin ajatuksena on ollut käyttää pelaajien keksimiä julkkiksia, mutta Monikersissa on omat korttinsa, joissa on enimmäkseen julkkiksia, mutta myös muita ilmiöitä. Valinnat ovat mielenkiintoisia, värikkäitä ja omituisia. Mikä tärkeintä, korteissa on sen verran selitystä mukana, että oudompiakin juttuja voi yrittää selittää, ja siitä Monikersin hauskuus nouseekin.

Muiden suosikit

BoardGameGeekin kymmenen kärki näyttää tältä:

1. Pandemic Legacy: Season 1 – Pitkään BGG:n listan ykkösenäkin viihtynyt menestynein legacy-peli on vuoden 2015 parasta antia. Kyllähän se kovasti tätä vuotta määritteli.
2. Through the Ages: A New Story of Civilization – Vlaada Chvátilin vuonna 2006 ilmestyneen sivilisaatiopelin uudelleenlämmittely nousi suosioon ja on edelleen BGG:n ranking-listan sijalla viiden parhaan joukossa.
3. 7 Wonders Duel – Vanhan lämmittelyä tämäkin. Kestosuosikki 7 Wondersin kaksinpeliversio on strategiapelien listalla reippaasti alkuperäistä arvostetumpi.
4. Viticulture Essential Edition – Uusintaa tämäkin. Vuonna 2013 ilmestyneen Viticulturen essentiaaliversio sisältää peruspelin lisäksi tukun lisäosia, päivitetyt vieraat ja sooloversion.
5. Food Chain Magnate
6. Blood Rage – Eric M. Langin viikinkipeli oli sekin uusintaa, vuoden 2007 Midgardin merkittävästi paljon parempi uusi versio.
7. Kingdom Death: Monster – Supermonsteri on ollut keskuudessamme jo viisi vuotta ja nauttii yhä suurta arvostusta faneiltaan. Tyyris hintalappu ja pelin erikoisuudet varmistavat, ettei fanikunta kasva määräänsä enempää, mutta on tämä silti häkellyttävän suosittu.
8. The Voyages of Marco Polo – Noppatyöläistenasettelua italialaiseen tapaan. Tämä peli herätti varmasti monet huomaamaan noppien mahdollisuudet aseteltavina työläisinä.
9. The Gallerist – Raskaista peleistään tunnetun Vital Lacerdan suosituin peli kuvaa taidemaailmaa. Kovasti tässäkin on liikkuvia osia.
10. Mombasa

Lautapelioppaan sadan parhaan pelin listalta – joka suosii erityisesti vanhempia pelejä – vuoden 2015 julkaisuista löytyvät seuraavat pelit:

• Sijalla 11. oleva Through the Ages on saanut runsaasti ääniä alkuperäisversiolle, mutta nykyisin kannatus kohdistuu nimenomaan uuteen versioon.
• Sijalla 44. on 7 Wonders Duel.
• Sijalla 69. on Viticulture, joka nykyään tarkoittaa nimenomaan Essential editionia.
• Sijalla 75. on Codenames, suosittu ja sittemmin monena eri versiona ilmestynyt peliharrastajien partypeli.
• Sijalla 92. on Pandemic Legacy: Season 1.
• Sijalla 100. on Dale of Merchants.

Bloggaajien suosikkeja

Kai / Todellisuuspako

The Voyages of Marco Polo – Kaksikon Luciani-Tascini suunnittelema noppatyöläistenasettelupeli kuuluu kaikkien aikojen suosikkipelieni joukkoon. Toinen toistaan hurjemmat pelaajakohtaiset erikoiskyvyt ja kutkuttava optimointihaaste on herkullinen yhdistelmä.

Viticulture Essential Edition – Toinen kaikkien aikojen suosikeistani. Jamey Stegmaier tekee loistavia työläistenasettelupelejä. Pelimekaniikan ja teeman vahva suhde on Viticulturessa parasta.

Raiders of the North Sea – Työläistenasettelua sisältää myös tämä viikinkien ryöstöretkiä käsittelevä peli. Pelaajien välinen kilpailu ryöstökohteista tekee Raidersista huippuviihdyttävän ja nopeatempoisen paketin.

Jani / Pelaajani

Baseball Highlights: 2045 – Simuloi joukkueurheilun pudotuspelisarjan käänteitä ensiluokkaisella tavalla, tehden samalla pakanrakennusmekaniikan modernilla tavalla oikein. Kaksinpelien aatelia.

Runebound (Third Edition) – Edelleen paras kokeilemani parituntinen fantasiaseikkailu, joka ei vaadi kampanjaa tai valtaisaa panostusta.

City of Spies: Estoril 1942 – Interaktiivista aluevaltausta ja bluffausta historiallisten vakoojien kanssa. Jokainen tuntiin ahdettu peliliike sisältää tärkeän valinnan.

Kristian / Pöydällä

Codenames – Viisi vuotta on mennyt ja Codenames ei ole mennyt minnekään. Ensimmäinen kohtaamani älykäs partypeli, joka tarjoaa todella kovaa pohdintaa, vaikka sanalistat olisi käynyt läpi useita kertoja. Mahtava!

7 Wonders: Duel – 7 Wonders oli loistava, mutta kahdella se ei toiminut. 7 Wonders: Duel on edelleen uniikki kaksinpelikokemus. Vähitellen strategisesti availtavat korttipyramidit, äkkivoitoista kisailu ja perinteinen ihmeiden rakentelu, ei voi kuin tykätä!

Pandemic Legacy Season 1 – Tätä ei voi olla mainitsematta! Ehdottomasti parempi peli olisi Dale of Merchants, mutta kyllähän tämä on jäljen jättänyt ensimmäisenä legacy-pelinä, josta kehtaa edelleen puhua. Mielenkiintoinen kokemus, vaikkakin kampanjan loppuun asti pelaaminen kävi työstä.

Mitkä olivat sinun suosikkisi?

Kerro kommenteissa alla omat suosikkisi vuodelta 2015!