Viisi vuotta on ihan hyvä aikaväli katsella taaksepäin. Mielipiteet peleistä ehtivät hyvin asettua, parhaat pelit nousevat pinnalle ja huonommat unohtuvat. Melko moni hyvä peli on vielä viiden vuoden jälkeen saatavilla kaupoista.
Listasin testaamani vuoden 2013 julkaisut, pistin ne kisaamaan keskenään paremmuudesta ja tuloksena syntyi tällainen kymmenen parhaan pelin lista.
Vuoden 2013 parhaat pelit
10 La Cucaracha on Ravensburgerin vauhdikas torakkapeli, jossa pelilaudalla kirmaa paristokäyttöinen pikkutorakka Hexbug Nano. Pelaajat kääntävät vuorollaan laudalla olevia portteja, tavoitteena ohjata torakka omaan ansaan.
Yksinkertainen idea, mutta peli kaipaa kotisääntöjä: portit ovat haarukoita, veitsiä ja lusikoita, ja nopanheitto määrää, millaista ruokailuvälinettä saa kääntää. Nopanheittely on tässä nuivaa, etenkin kun nopassa on kuitenkin myös jokereita, ja pelistä tulee parempi, kun saa kääntää mitä tahansa porttia, kunhan ei käännä samaa, jota edellinen pelaaja käänsi.
Jatko-osa La Cucaracha Loop on näyttävämpi, mutta syytä jättää kaupan hyllylle – se on pelinä paljon heikompi.
9 Potato Man on tikkipeli, jossa seikkailee supersankari Perunamies. Tässä on jokunen hyvä idea, jotka nostavat pelin tikkipelien harmaan massan yläpuolelle.
Ensinnäkin, jokaiseen tikkiin saa pelata kutakin väriä vain kerran. Jos käy niin, että et saa pelattua tikkiin mitään, kierros päättyy välittömästi. Tämä yllätyslopetus on jännittävä elementti.
Lisäksi pelissä on itse supersankari, joka löytyy pienistä korteista. Niillä häviää tikin, paitsi jos tikkiin on pelattu iso kortti, jossa on Perunamiehen arkkivihollinen Kuorimaveitsimies, jolloin Perunamies voittaa. Kun vielä pienillä korteilla voittamalla saa enemmän pisteitä, pelissä riittää mukavasti mietittävää.
8 Lewis & Clark on kauniisti kuvitettu kilpajuoksu Amerikan mantereen halki. Mukana on pieni annos pakanrakennusta ja varsin paljon resurssienhallintaa.
Ei tämä kyllä ihan täydellinen ole: en ole vieläkään uskaltautunut pelaamaan tätä useammalla kuin kahdella pelaajalla pelin venymisen pelossa, ja pakanrakennuselementtikin on aika heikko, useimmiten pärjää kun ostaa kortin tai pari, ja revittelee sitten niillä.
Mutta kelpo peli, joka on edelleen hyllyssäni. Myöhemmin ilmestynyt sisarpeli Discoveries on ihan kelpo tapaus sekin, vähän erilainen noppapeli.
7 La Boca on erinomainen perhepeli, joka toimii hienosti eri pelaajamäärillä kolmesta kuuteen – kerralla kun pelaa vain kaksi, niin suurempikaan pelaajamäärä ei haittaa. Isossa pelissä tulee vähän katselemista omien vuorojen välillä, mutta kilparakentelua on kyllä hauska katsella.
Pelin jujuna on siis se, että kaksi pelaajaa rakentaa värikkäistä palikoista rakennelmaa tiettyjen ohjeiden mukaan. Kumpikin näkee ohjekortista vain sen, miltä rakennelman pitäisi omalta puolelta näyttää, joten vaatii kommunikointia ja yhteistyötä, että kaikki palikat saa paikoilleen oikein, myös ne, joita kumpikaan pelaajista ei näe.
6 Machi Koro on teknisesti vuoden 2012 peli, mutta käytännössä tätä ei kyllä ennen vuotta 2013 nähty. Yhdenlainen hedelmäpeli tämäkin, pistetään rullat pyörimään ja toivotaan että kohdalle napsahtaa.
Peruspeli ilman lisäriä on staattinen ja nopeasti nähty, kun kaikki on tarjolla, lisärin uusilla korteilla ja satunnaisesti esiin tulevilla korteilla peli on dynaamisempi, mutta saattaa joskus jumittaa.
Pääasiassa tätä on tullut pelattua kotona Nooan kanssa ja siihen käyttöön peli on kyllä toiminut aivan mainiosti.
5 Happy Pigs on erikoinen possunkasvatuspeli, jota olen päässyt pelaamaan kerran pari vuotta sitten, ja se on oikeastaan tällä listalla vain siksi, että se vaikutti hauskalta ja haluaisin pelata sitä uudestaan.
Ei pidä antaa söpön ulkoasun hämätä: Happy Pigs on varsin kuiva peli.
4 Glass Road on Uwe Rosenbergin peli tiilien ja lasin valmistamisesta. Työläistenasettelusta ei ole suinkaan kyse, vaan toimintojen valitsemisesta kortteja pelaamalla.
Vähän mennään ajatustenluvun puolelle, mutta tässä on toisaalta hyvä sekä samojen toimintojen välttäminen että toisten valitsemissa toiminnoissa loisiminen, joten kokonaisuus toimii paremmin kuin ajatustenlukupelit yleensä.
Kun peli on vielä kaiken lisäksi huomattavan tiivis ja lyhyt, jopa siinä määrin että ensimmäisen pelin jälkeen mielen valtaa epäusko siitä, miten tässä ylipäänsä on mahdollista saada mitään järkevää aikaiseksi, tuloksena on mielenkiintoisesti normista poikkeava Rosenbergin peli.
3 Caverna oli sitten se vuoden toinen Rosenberg, jonkin verran perinteisemmin kuvioin. Agricolaahan tämä on, tietyin muutoksin, joiden vaikutuksesta pelin laatuun voidaankin sitten kiistellä.
Minulle alkuperäinen Agricola on edelleen se parempi peli, enkä esimerkiksi ymmärrä, miksi pelaajamäärän on venyttävä seitsemään asti. Isoin ongelma Cavernassa on valtavan huonevalikoiman leväyttäminen välittömästi saataville. Informaatioähky jyrää pienen ihmisen. Caverna tekee kuitenkin myös kiinnostavia asioita.
En siis ole omakseni ostanut, mutta pelaisin kyllä koska tahansa Cavernaa mutisematta – kunhan pelaajamäärä pysyy järkevissä mitoissa.
2 1862: Railway Mania in the Eastern Counties on Mike Huttonin 18xx-peli, joka on juuri nyt kovin ajankohtainen, kun GMT Games ilmoitti julkaisevansa sen seuraavana 18xx-pelinä suositun 1846:n perään. 1862 on erikoinen peli, jossa on paljon liikkuvia osia, eikä se ole aivan tavanomainen 18xx-peli – mutta hyvä se on.
Mike Huttonilla on vahvaa osaamista kiinnostavien 18xx-pelien tekemiseen. 1860: Railways on the Isle of Wight on myös hieno peli. Molemmissa näistä on selvästi keskimääräistä 18xx-peliä toimivampi loppu ja paljon haastavia, mutta palkitsevia elementtejä.
Valitettavasti olen saanut 1862:n pöytään tähän mennessä vain kerran, 1846 on aina ollut yksinkertaisempana vetovoimaisempi vaihtoehto, mutta toivottavasti tämäkin helmi saisi joskus peliaikaa.
1 Concordia on vuoden 2013 paras peli. Rondelimies Mac Gerdtsin paras peli ei käytä rondelia, vaan pistää pelaajat pyörittämään pientä korttipakkaa, jonka kortit määräävät, mitä saa tehdä.
Koska kortteja saa ostaa pelin aikana lisää, kyseessä on myös pakanrakennuspelistä. Käsi ei tosin kierrä tavalliseen pakanrakennuksen tapaan, vaan koko pakka on käytettävissä, kerralla pelataan yksi kortti ja pakassa on kortti, jolla sitten palautetaan koko pakka takaisin. Kortit paitsi antavat toimintoja, joita saa tehdä, myös sisältävät loppupisteytyksen: jokaisessa kortissa on yksi pisteytyselementti. Pelin aikana on siis ostettava hyödyllisiä toimintoja, mutta myös kerättävä kortteja loppupisteytystä silmällä pitäen.
Varsin yksinkertainen pelimekaniikka tuottaa hienostuneen, tyylikkään pelin. Lisäosia kannattaa katsella sillä silmällä, etenkin jos pelaa usein pienemmillä pelaajamäärillä: kaksin- tai kolminpeli on parempi, kun ottaa jostain lisäosasta hieman pienemmän ja napakamman pelilaudan.
Transatlantic vuodelta 2017 kierrättää samaa pakanrakennusmekaniikkaa, mutta ei kyllä toimi alkuunkaan niin hyvin kuin Concordia.
Muiden suosikit
Vilkuilin läpi BoardGameGeekin suosituimmat julkaisut vuodelta 2013. Siellä kymmenen kärki näytti tältä:
- Caverna
- Concordia
- Eldritch Horror – Arkham Horrorin maailmanlaajuinen versio on monen suosikki, mutta oman Arkham Horror -kokemukseni pohjalta sitä ei tarvitse edes kokeilla.
- Russian Railroads – Junateemainen työläistenasettelupeli on kelpo peli, joka omalla listallanikin mahtui 20 parhaan joukkoon, vaikka kymmenen kärjen ulkopuolelle jäikin.
- Nations – Lautapelit.fi:n sivilisaatiopeli kävi hermoilleni vuoden 2013 Lautapelaamaan-tapahtumassa pahemman kerran. Valitettavasti peli ei korjaa Through the Agesin pahimpia ongelmia. Patchistory kiinnostaisi jonkin verran enemmän.
- Viticulture – Jamey Stegmaierin työläistenasettelupeli jäi jostain syystä omalta ehdokaslistaltani kokonaan pois, mutta veikkaan kyllä, ettei sillä olisi ollut mitään asiaa kärkikymmenikköön, kun parempi Russian Railroadskaan ei sinne mahtunut.
- BattleLore (2nd ed) – Tämä onkin tyystin testaamatta, mutta ykkösedikan perusteella veikkaan, että ei olisi omalla listallani.
- Lewis & Clark
- Bora Bora – Stefan Feldiä, eli lähtökohtaisesti ei hirveästi innosta, mutta ilmeisesti kuitenkin paremmasta päästä Feldin tuotantoa.
- Bruges – Toinen Feld heti perään ja tätä itse asiassa ihan mielelläni kokeilisinkin.
Lautapelioppaan käyttäjien näkemykset vuoden 2013 peleistä ovat lähes samat kuin BGG:n kymmenen kärki: Viticulturen tilalle Glass Road, Brugesin tilalle Rococo ja sitten järjestystä hieman uuteen uskoon. Caverna on yhä ykkönen, mutta kakkoseksi nousee Nations.
