Top 100: Ville Heinonen 2024

Lista on tehty suurimmaksi osaksi käyttämällä eräänlaista peliturnausta, jossa pitkä lista pelejä kohtaa toisensa kaksinkamppailussa: kumpi on parempi, peli A vai peli B? Voittaja saa pisteen ja tasapelit ratkaistaan sillä, kumpi on voittanut parempia pelejä turnauksen aikana. Tämän jälkeen olen itse muokannut muutaman pelin sijoitusta käsin. Aloitin peleistä, joille olen BoardGameGeekissa antanut vähintään seiskan reittauksen ja joita olen pelannut viimeksi vuoden 2022 aikana tai myöhemmin.

Tammikuun 2022 alusta marraskuun 2024 alkuun pelikertoja on kertynyt huimat 1024 kertaa 286 eri pelistä. Tänä vuonna listalta löytyy 31 itselleni uutta peliä, joista kolme päätyi suoraan Top 10 -listasijoituksille. Listalta löytyy vain 21 peliä, joita en itse omista. Listalta tulet löytämään pakanrakennusta, aluehallintaa, noppia, huutokauppaa ja ukkoja kartalla, kuin myös juna- ja tikkipelejä. Yhteistyö, party- tai sanapelejä ei listalta löydy. Jokaisen pelin lopuksi sulkeissa on lueteltuna listasijoituksen muutos sekä pelikerrat, livenä sekä digitaalisessa muodossa.

Toivon että listaa lukiessasi löytäisit uusia, kiinnostavia lautapelejä, joista et ehkä ole ikinä kuullutkaan!

Sijat 100–91

100 Container. Uusia vanhoja pelejä, Containerhan on julkaistu jo 2007. Ymmärsin yhden tärkeän säännön väärin ja huomasin tämän vasta kun peli oli lopuillaan, mutta hauskaa oli silti ja tätä pelaisi mielellään enemmän. (Uutuus, 1 pelikerta.)

99 Louis XIV. Tämä Rudiger Dornin peli on puolestaan vuodelta 2005 ja ainoasta pelikerrasta jäi niin hyvä muisto että se päätyi listalle. Aluehallintapelejä tulee löytymään tältä listalta melkoinen määrä. (Uutuus, 1 pelikerta.)

98 Cat in the Box Deluxe. Tikkipelejä ei ole ikinä liikaa. Kierroksen viimeisten korttien peluu on joka kerta yhtä jännittävää, sillä paradoksin vaara uhkaa aina. Rohkeasti vain kokeilemaan, jos joskus saat tilaisuuden. (-15, 6 pelikertaa.)

97 Gulf, Mobile & Ohio. Winsomen pelejä on myös tällä listalla useampi kappale ja viime listauksen jälkeen hankin pelin vihdoin omaan kokoelmaani. Mikkoa lainatakseni: ”pelin tarjoama pulma on aivan omanlaisensa kuutiojunailujen maailmassa ja vuorojärjestyksen ja ajoituksen merkitys on huipussaan.” (-19, 4 pelikertaa.)

96 First Rat. Jälleen kerran Mikkoa lainatakseni: “Oikein mainio Kennerspiel-tasoinen peli – ei siis ihan kenelle tahansa, mutta vähänkin kokeneemmille pelaajille toimii kyllä hienosti. Teema on hauska, peli värikäs, säännöt suhtkoht yksinkertaiset ja strategisia mahdollisuuksia yllättävän paljon”. (Uutuus, 3 pelikertaa.)

95 1860: Railways on the Isle of Wight. Vuosi 2024 on 18xx-pelien juhlavuosi, kun 1829:n ilmestymisestä on 50 vuotta. 18xx.gamesia apuna käyttäen tämä oudon erilainen äksä on yllättävän nopea, kolmen hengen peli saatiin pelattua alle kolmen tunnin. (Uutuus. 1 pelikerta livenä, digitaalisesti useampi.)

94 Dealt! / Krass Kariert. Näppärä kiipeämis- ja tikkipelin yhdistelmä. Harvoin tulee ehdotettua itse peliä, mutta jos peli on jollain mukana, pelaan kyllä oikein mielelläni. (-25, 7 pelikertaa.)

93 Cribbage. Lisää korttipelejä! Cribbage on klassinen korttipeli, jota on tullut pelattua livenäkin, mutta suurin osa pelikerroista on tullut pelattua Board Game Arenassa, jossa olin parhaimmillani sivuston rankingin kakkonen. (-30, livenä 3 peliä, BGA:ssa 607 pelikertaa.)

92 Shikoku 1889. 18xx.games-sivuston ensimmäinen “äksä”, jota tuli pelattua kymmeniä ja kymmeniä kertoja pahimpaan korona-aikaan. Toimii edelleen niin kokeneiden kuin myös aloittelevien pelaajien kanssa. Uusi Grand Trunk Gamesin laitos on kiistatta upein tähän asti julkaistu äksä ja oli ilo opettaa uusia pelaajia genren saloihin.

Peli on 18Chesapeaken kanssa ehdottomasti pelaajaystävällisin 18xx-pelisarjan peli, kannattaa ihmeessä tutustua. Eivät äksät oikeasti ole niin monimutkaisia tai hankalia kuin miltä ne on saatu kuulostamaan ja viime vuosina GTG:n ja AAG:n julkaisujen myötä ne myös näyttävät todella moderneilta. Kaiken tämän ylistyksen jälkeen on todettava että ihan älytön pudotus listalla (-82 sijaa), peli vain hävisi jokaista peliä vastaan turnajaisissa. 1830-pohjaiset äksät eivät enää ole niin mieleen, kun muitakin vaihtoehtoja on. (-82, 2 pelikertaa livenä, kymmeniä 18xx.gamesissa.)

91 Obsession. Obsession on niin omintakeinen peli, ettei sille tullut löytyvän sopivaa sijaa listalla. Teema toimii ja peli on näppärä yhdistelmä korttienpeluuta ja laattojen ostelua. On ollut ilo seurata vierestä, kun puolison kaveriporukka on pelannut peliä innoissaan ja kyllähän tämä oikein mainio peli on, vaikkakin ehkä omaan makuun liian pitkä suhteessa pelin keveyteen, etenkin kun pelaajamäärä kasvaa. Lisäosat parantavat peliä huomattavasti. (-23, 7 pelikertaa.)

Sijat 90–81

90 IKI. Lisää Japani-aiheisia pelejä! IKI sijoittuu Edo-kauden Japaniin jossa pelaajat palkkaavat erilaisia työntekijöitä Nihonbashi-pääkadun varteen. Pelissä on todella kätevä vuorojärjestysmekanismi kuin myös rondel pääkatua pitkin, missä pelaajat aktivoivat eri kojuja. Pelissä on mukavasti myös positiivista vuorovaikutusta ja lisäosa Akebono toi peliin kaivattua vaihtuvuutta. Nyt kaikkia kerättäviä settejä (kaloja, tupakkaa, piippuja ja niin edelleen) on entistä enemmän, mikä tuntuu tasoittavan peliä parempaan suuntaan. Suosittelen vahvasti europelien ystäville. Tätä ei ole hetkeen pelattu ja se näkyy listasijoituksessa. (-58, 6 pelikertaa.)

89 The Quacks of Quedlinburg / Räävelin Rohtotohtorit. Onnenkoetuspelit (Diamant, Can’t Stop, Spots) ovat aina olleet kiehtovia. Yleensä häviän tämänkaltaisissa peleissä riskeeramalla liikaa, eikä siinä mitään, mutta monesti tällaiset pelit ovat lopulta liian lyhyitä ja liian kevyitä omaan makuuni. The Quacks of Quedlinburg on poikkeus sääntöön, sillä peli yhdistelee onnenkoetusta pussinrakennukseen ja lisää siihen vielä kivan teeman ja mikä tärkeintä, pelillä on mukavasti kestoa eikä peli lopu liian nopeasti. (-19, 15 pelikertaa.)

88 Heck Meck / Pickomino. Knizian kevyt noppapeli 20 vuoden takaa teki vaikutuksen. Onnenkoetuspelejä löytyy listalta myös useampi kappale, tämä on sieltä yksinkertaisimmasta päästä. (Uutuus, 1 pelikerta.)

87 Yokai Septet. Jälleen yksi tikkipeli lisää listalla, tämäkin tekee jotain tarpeeksi erilaista erottuakseen joukosta. Tavoitteena on kerätä juuri oikeat kortit mahdollisimman nopeasti. Kortit ovat näyttäviä, mutta onneksi myös helppolukuisia. (Uutuus, 1 pelikerta.)

86 Everdell: The Complete Collection. Söpö ja suhteellisen simppeli työläistenasettelupeli Everdell. Pidän erityisesti siitä, miten peli hoitaa paikkojen vapautumisen laudalla, kun pelaajat etenevät vuodenajoissa eri tahtiin. Complete Edition on oikein hyvä kokonaisuus, vaikkakin hyvin kallis sellainen. Tämän vuoden uutuus Wondrous Creatures on Everdellin suora kilpailija. (-21, 8 pelikertaa.)

85 Planet Unknown. Yksi parhaita polyominopelejä, jossa pelaajamäärä ei vaikuta peliin kestoon merkittävästi, kun kaikki pelaajat asettavat palan laudalle samaan aikaan joka kierros. Odotan innolla uutta Kickstarter-painosta lisäosan kera. (Uutuus, 4 pelikertaa, BGA:ssa 7.)

84 Crusaders: Thy Will Be Done. Tasty Minstrel Games on julkaissut vuosien saatossa monia hyviä pelejä (Gentes, Yokohama). Crusaders on vähän kuin “käänteinen” Trajan: rondelilla liikutaan tuttuun mancala-tyyliin, mutta tässä aktivoit ensin toiminnon ja vasta sen jälkeen liikutat nappuloita rondelilla. Toteutus toimii, mekanismit toimivat ja vaikka teeman ajoittainen epäloogisuus jättää toivomisen varaa, ei tästä voi olla pitämättä. Peli myös loppuu juuri oikeaan aikaan. (-43, 8 pelikertaa, BGA:ssa 14.)

83 1822: The Railways of Great Britain. Tällä listalla ei ole montaa peliä, joita en ole pelannut livenä, mutta 1822 tehköön poikkeuksen. Kyseessä on raskaammanpuoleinen äksä valtavalla kartalla, jossa joka osakekierros käydään useita erillisiä huutokauppoja eri kyvyistä ja firmoista. Omistan itse pelin, mutta pöydälle asti se ei ole vielä päässyt. (Uutuus, 18xx.games 2 pelikertaa.)

82 War Chest. Yritin kovasti pitää Undaunted-pelisarjan peleistä, mutta lopulta samojen suunnittelijoiden War Chest on yllättäen se peli mikä on jäänyt kokoelmaan. Alunperin myin peruspelin vuosia sitten, mutta uuden AEG:n Kickstarter-kampanjan myötä peli teki paluun kokoelmaan lisäosien kera. Peli on eräänlaista shakkia erikoiskyvyillä. (Uutuus, 7 pelikertaa.)

81 Yedo: Deluxe Master Set. Se vaativampi ja temaattisempi Lords of Waterdeep. Oikein mainio peli, joka vaatii tietynlaisen peliporukan loistaakseen. Deluxe Master Set on hieno kokonaisuus itsessään ja lisämoduulit tuovat peliin lisää valinnanvaraa, mikä on vain hyvästä, mutta jostain syystä tämä ei pääse pöydälle. Kymmenen vuotta sitten tämä olisi luultavasti ollut omassa Top 10 -pelien joukossa. (+4, 2 pelikertaa).

Sijat 80–71

80 Marrakech. Board Game Arena on ollut vastuussa useista pelihankinnoista vuosien varrella ja Marrakech on yksi niistä hankinnoista. Kyseessä on todella simppeli ja helposti opetettava riskinottopeli. Liiku mattokaupassa ja liikkumisen jälkeen jätä matto viereesi, muut pelaajat joutuvat maksamaan mattorykelmän koon mukaan sinulle rahaa jos he vuorollaan astuvat mattojesi päälle. Tätä toistetaan kunnes matot loppuvat ja lopulta voittaa se, kellä on eniten rahaa. (-22, 8 pelikertaa, BGA:ssa 12.)

79 Azul. Azul on ehtinyt poikia jo useamman jatko-osan vuosien saatossa. Siinä missä Azul: Summer Pavilion oli ihan ok ja Azul: Stained Glass of Sintra täysi tunkki, voi vain todeta että ei ole alkuperäisen voittanutta. Jos netissä pelattuja pelejä ei lasketa, Azul on edelleen eniten pelaamani peli 68 pelikerrallaan. (-23, 68 pelikertaa, BGA:ssa 26.)

78 Castles of Mad King Ludwig: Collector’s Edition. Bézier Games rahasti häikäilemättömästi Collector’s Edition painoksella pelaajakuntaansa. Paketti oli alkujaankin todella ylihintainen ja heti kampanjan päätyttyä Bezier julkaisi erikseen lisäosan, joka olisi selkeästi alunperin kuulunut olla osa Collector’s Editionia. Huono maku jäi, mutta peli itsessään on hauskaa hupia, kunhan sitä ei ota liian tosissaan. Peli sisältää todella, todella pahasti epätasapainossa olevia pelaajakortteja, jotka laskevat pelin mukavuutta. (-3, 7 pelikertaa.)

77 The White Castle. Listan yksi isoimpia yllättäjiä, suorastaan naurattaa nähdä tämä peli listalla kaiken sen pilkan ja moittisen jälkeen. Alimmillaan arvosana taisi olla 3/10 ja pidin sitä yhtenä edellisen vuoden yliarvostetuimpana pelinä. Mutta koska peli oli helppo saada pöydälle, tuli sitä myös vastahakoisesti pelattua eräänlaisena kompromissipelinä, eikä se nyt niin hirveä lopulta ollutkaan, jahka siihen pääsi sisälle. (Uutuus, 7 pelikertaa.)

76 Shogun No Katana Deluxe Edition. Yksi viime vuosien kovimpia yllättäjiä, sillä kyseessä oli itselle tuntematon julkaisija ja suunnittelija. Pelissä pelaajat toimivat aseseppinä feodaaliajan Japanissa. Ota tilauksia vastaan eri klaaneilta, kerää resurssit, hanki rahoitus ja lopulta valmista miekka omassa työpajassasi.

Pelissä on todella nokkela pähkinä ratkottavana, kun miekkoja kuljetetaan pajassa eri reittejä pitkin. Jos yrität tehdä liian monta tilausta samaan aikaan, saatat joutua ongelmiin, mutta mitä enemmän samalla linjastolla on tavaraa, sitä useamman miekan voit aktivoida. Harvinaisen temaattisesti onnistunut europeli myös, eikä Deluxe Editionissa ole valittamista. Hieno peli ja vahva suositus jos teema vähääkään kiinnostaa! (-29, 4 pelikertaa.)

75 Concordia. Kymmenen vuotta sitten julkaistu Mac Gerdtsin suunnittelema Concordia on moderni klassikko. Siitä huolimatta päädyin lopulta myymään koko Concordia-kokoelmani, johon sisältyi kaikki kartat ja lisäosat, lukuunottamatta uusinta karttalisuria. On se silti hieno peli, mutta Tavernasta löytyvä peruspeli riittää tyydyttämään Concordia-pelihaluni kerran vuoteen. (-45, 20 pelikertaa.)

74 The Isle of Cats. Pelattavaa riittää eikä kissa-aiheinen teema ole haitaksi, puhumattakaan kivoista ja laadukkaista komponenteista. Tätä on pelattu jopa kuudella pelaajalla eikä kokemus ollut niin traumaattinen kuin mitä voisi kuvitella. Oikein mainio polyominopeli. Yksi puolison ja kaveriporukan lemppareista, tähän peliin on hankittu aivan kaikki mitä peliin on julkaistu. (-25, 26 pelikertaa.)

73 De Vulgari Eloquentia: Deluxe Edition. Miltä kuulostaa peli, jonka teemana on italian kirjakielen kehitys myöhäiskeskiajalla? Hieman erikoiselta, mutta yllättävän hyvä ja temaattinen peli on tästäkin aiheesta saatu aikaiseksi. Tätä pelaisi mielellään ja useammalla pelaajalla jopa, sillä pelaajien välistä vuorovaikutusta on jopa yllättävän paljon. (+26, 2 pelikertaa.)

72 Sagrada. Nerokas abstrakti noppienasettelu, jossa samanväriset ja -arvoiset nopat eivät saa olla vierekkäin pelilaudalla. Pelin voi sössiä heti ekoilla kierroksilla yllättävän tehokkaasti. Peli sai uuden elämän upeiden lisäosien myötä (Life, Passion, Glory ja 5-6 pelaajan lisäosa). Itse en pitänyt ollenkaan Sagrada: Artisans -legacypelistä, pelatkaa mieluummin peruspeliä lisäosilla. Artisans (4/10) oli yksi viime vuosien isoimpia pettymyksiä Voidfallin (3/10) ohella. (-24, 20 pelikertaa.)

71 Euphrat & Tigris. Temaattinen Knizian aluehallintapeli. Tuttuun Knizia-tyyliin pelin voittaa pelaaja, joka on kerännyt eniten heikointa väriään, samaan tyyliin kuin Genialissa. Mielestäni peli kuvastaa hyvin valtakuntien nousua ja tuhoa – valtakuntia menee palasiksi tämän tästä kun pelaajat kisaavat eri alueiden hallinnasta. Tigris & Euphrates (tai Euphrat & Tigris kuten alkuperäisessä saksankielisessä painoksessa lukee) on kiistaton klassikko yli kahdenkymmenen vuoden takaa ja jokaisen lautapelaajan kuuluisi pelata sitä edes kerran elämässään. Viimeaikoina tämä peli on tosin alkanut maistumaan puulta eikä sen pelaaminen enää innosta niin paljon kuin ennen vanhaan. (-56, 8 pelikertaa, kännykällä lukemattomia pelikertoja.)

Sijat 70–61

70 Bärenpark. Phil Walker-Hardingin (Sushi Go!, Gizmos, Imhotep) mainio polyominopeli eläintarhateemalla. Lisäosa The Bad News Bears tuo peliin lisäsyvyyttä. Suosittelen, jos polyominopelit ovat mieleesi! (+25, 10 pelikertaa.)

69 Clank!: A Deck-Building Adventure. Kokoelmastamme löytyy jokaikinen Clank!-peli ja lisäosa, promokortteja lukuunottamatta. Alkuperäinen Clank! toimii edelleen, mutta vain lisäosien kanssa. In! Space!, Catacombs ja Legacy löytyvät huomattavasti korkeammalta listalla. Alkuperäisen pelin lisäosista parhaimpia ovat olleet The Mummy’s Curse sekä Gold & Silk. (Uutuus, 7 pelikertaa.)

68 Wondrous Creatures. Tämän vuoden uutuus Wondrous Creatures korvasi Everdellin paikan kokoelmassa, sillä tämä peli tekee kaiken sen saman mitä Everdell, mutta vielä tiivistetymmin ja paremmin. En usein kehu korttien tai pelin kuvitusta, mutta tämän pelin olennot ovat todella upeasti kuvitettuja ja pelin ulkoasu on muutenkin oikein miellyttävä. (Uutuus, 3 pelikertaa.)

67 Flamme Rouge. Peloton-lisäosan voimin kiistatta yksi parhaista viiden tai kuuden hengen peleistä. Uudempi Heat: Pedal to the Metal ei ollut ollenkaan niin hyvä kuin mitä toivoin: siitä yksinkertaisesti puuttuu Flamme Rougen nopeus ja vaivattomuus. (-22, 15 pelikertaa.)

66 1822CA. Melkein sama peli kuin 1822: The Railsways of Great Britain, mutta Kanadan kartalla. Tämänkin pelin hankin kokoelmaani jostain kumman syystä enkä ole sitäkään saanut vielä pöydälle. (Uutuus, 2 pelikertaa 18xx.gamesissa.)

65 Ticket To Ride Legacy: Legends of the West. Olin alunperin hyvin skeptinen pelin hyvyydestä, mutta kyllähän tämä on maistunut oikein hyvin. Peliä oli todella hankala saada mistään pitkän aikaa, mutta odotus kannatti. Kampanja on luultavasti saatu pelattua loppuun listan julkistamisen aikoihin. Peli on Menolippua kampanjamuodossa – melkein jokaisessa jaksossa kartta laajenee ja peliin tuodaan lisää mekanismeja ja käänteitä. Välillä ollut poikkeuksellisen swingaava peli ja kerran yksi pelaaja jäi nollille. (Uutuus, 9 pelikertaa.)

64 Pax Renaissance: 2nd Edition. Kunpa Cole Wehrle olisi ollut tekemässä myös tästä pelistä toista laitosta (Wehrle teki loistavaa työtä Pax Pamirin kanssa). Ei siinä, Eklundien isä-poika-combo onnistui sentään edes vähäsen suoraviivaistamaan peliä ensimmäisestä laitoksesta. Ollapa renessanssiajan pankkiiri, kaataen ja kruunaten kuninkaita ja kuningaskuntia, manipuloiden kauppareittejä ja uskontokuntia. Oikein hieno peli, jonka pintaa on vasta vähän raapaistu, tätäkin peliä pitäisi ehdottomasti pelata enemmän. (-18, 2 pelikertaa.)

63 Innovation. Jos sivilisaatiotietokonepelien teknologiapuusta tehtäisiin lautapeli, olisi se lautapeli Innovation. Kiehtova peli, jossa on päällä tietynlainen tempo, jonka alkaa näkemään vasta kokemuksen myötä. Innovation Ultimate -painosta odotellessa, edelleen. (+10, 2 pelikertaa.)

62 18Chesapeake. 1830-pohjaisten äksien parhaimmistoa Shikoku 1889:n ja 1882: Assiniboian kanssa. Todella hyvä aloittelijaystävällinen peli, joka muiden 1830-pohjaisten pelien tavoin kokee rajun pudotuksen listalla. (-58, 2 pelikertaa, 18xx.gamesissa kymmeniä pelikertoja.)

61 Blue Skies. Sininen on taivas ja pelilauta ruma kuin mikä. Mutta silti tämäkin peli vain uppoaa tietylle peliporukalle. Voisi jopa sanoa, että tämähän on kuin suunniteltu meidän peliporukalle. Vuoden 1979 Yhdysvaltoihin sijoittuva kevyt talouspeli on juuri oikean mittainen ja mikä parasta, peliä voi pelata viidellä pelaajalla eikä se myöskään viivy pöydässä liian pitkään vaan loppuu juuri silloin kun pitääkin. (+1, 7 pelikertaa.)

Sijat 60–51

60 Tekhenu: Obelisk of the Sun. Daniele Tascinin ja Dávid Turczin pelit eivät ole enää kiinnostaneet pariin vuoteen – ne tuntuvat olevan lähes poikkeuksetta liian himmeleitä pistesalaatteja omaan makuuni eikä Tekhenu ole siinä poikkeus. Jotain miellyttävää siinä silti on, koska se on listalle päässyt. Olin jo varma, että peli olisi pudonnut listalta pois, mutta hyvin se on maistunut edelleen. Suosittelen vahvasti lisäosaa heti ekoihin peleihin lisäksi. Saa nähdä syrjäyttääkö samaa teemaa käyttävä Men-Nefer pelin lopulta täysin. (+14, 5 pelikertaa.)

59 Irish Gauge. Vaikka Iron Rail -sarjan toinen peli Ride the Rails ei ollut kummoinen, Irish Gauge puolestaan on aivan loistava. Peli on todella lyhyt ja tiukka junailu- ja osakepeli, joka on täynnä mielenkiintoisia valintoja alusta loppuun. Jos kuutiojunailu kiinnostaa, tämä peli tarjoaa kaiken oleellisen edullisessa ja komeassa paketissa. Odotan innolla Iron Rail -sarjan seuraava osaa Age of Rail: South Africa. Vaikka pidän pelistä, ei se ole päässyt pöydälle pitkiin aikoihin ja lopulta myin pelin pois. (-1, 6 pelikertaa.)

58 Las Vegas. Pelihyllyn “se filleri” jonka voi opettaa minuutissa mille porukalle vain. Tämä peli on ollut hitti etenkin työpaikan illanistujaisissa. “Toitko sen noppapelin?”, no tottakai toin, onhan tämä aivan loistava filleri. (-14, 25 pelikertaa.)

57 1882: Assiniboia. Tämä pääsi vihdoin livenäkin pöydälle, mutta 1889:n ja 18Chesapeaken tavoin se suurin villitys peliä kohtaan on jo hiipunut. Tämä on silti yksi suosikkejani perinteisistä 1830-pohjaisista äksistä – peli on todella nopea, erikoisvoimat ovat mukavan erilaisia ja sopivat laatat loppuvat heti alkuunsa. (Uutuus, 2 pelikertaa, 18xx.gamesissa kymmeniä pelikertoja.)

56 Voodoo Prince. Peliporukassamme oikein mainiosti vastaanotettu Voodoo Prince kärsii vähän siitä, ettei sille ole omaa boksia, vaan peliä pitää pelata Stichelnin tai Ragen korteilla. Hyvinhän sekin onnistuu, sellainen peli on vain helpompi unohtaa. On tämä silti parhaita viiden pelaajan kepeitä tikkipelejä. (Uutuus, 8 pelikertaa.)

55 Ra. Ra:sta julkaistiin hiljattain oikein hieno uusi laitos, jota on pelattu ilolla meidän peliporukassa. Toimii oikein mainiosti kolmesta viiteen pelaajalla. Parasta pelissä on olla kierroksen ainoa jäljellä oleva pelaaja ja päättää kohtalostaan nostamalla liian varomattomasti pussista tavaraa laudalle. Ainahan se tulee vedettyä yli, mutta ainakin saan syyttää itseäni oman pelin pilaamisesta. Knizia oli kyllä kuvainnollisesti tulessa 90-luvun lopulla, sen verran monta modernia klassikkoa herra tuohon aikaan suunnitteli. (-31, 7 pelikertaa.)

54 MLEM: Space Agency. Kissoja avaruudessa! Knizia tekee sen taas, pelissä on ripaus Heck Meckin alkuperäistä ideaa, mutta MLEM:ssa on huomattavasti enemmän sisältöä. Vaatii vähintään neljä pelaajaa loistaakseen. (Uutuus, 10 pelikertaa.)

53 Carnegie. Xavier Georgesin (Troyes, Ginkgopolis) suunnittelema Carnegie on 1800-luvun Amerikkaan sijoittuva raskas europeli, jossa on yllättävän paljon vuorovaikutusta ja ripaus vanhan ajan europelien armottomuutta. Jostain kumman syystä tämä ei ole päätynyt ollenkaan niin usein pöydälle kuin mitä arvelin – digitaalisessa muodossa tätä on tullut pelattua yli sata peliä Board Game Arenassa jo alfa-ajoista lähtien, mistä johtuen sain kutsun Xavierin pelintestaustiimiin, jossa viilattiin eri osastojen balanssia ennen pelin lopullista julkaisua. Hieno kokemus ja vielä hienompi peli! (-16, 3 pelikertaa, BGA:ssa +100.)

52 Dice Forge. Miltä nopanrakennuspeli kuulostaa? Dice Forgessa kullakin pelaajalla on kaksi kuusisivuista noppaa, joita pääsee muokkaamaan pelin edetessä. Kerätyillä resursseilla ostetaan parempia nopan sivuja ja kortteja, joissa on monenmoista bonusta ja erikoiskykyä. Toimii oikein hyvin kaikilla pelaajamäärillä ja lisäosien myötä peliin saa haluamansa määrän lisäsyvyyttä. Yksi parhaita BGA:ssa pelattavia pelejä. (+7, 5 pelikertaa, BGA:ssa 131 pelikertaa.)

51 Trick of the Rails. Metsästin tätä peliä vuosia kunnes Grok Games julkaisi pelin uudelleen – portugaliksi. Kituutin portugalilaisella versiolla jonkun aikaa, kunnes lautapelikirppikseltä löytyi alkuperäinen englanninkielinen painos. Junateemaista tikki- ja osakepeliä, missä on kosolti tuuria mukana, sillä alkukäsi määrittää aika paljon, mitä pelissä voi ja kannatttaa yrittää tehdä. Jostain syystä pidän pelistä silti. (Uutuus, 2 pelikertaa, BGA:ssa 24 pelikertaa.)

Sijat 50–41

50 18 BosWash. Kevyempi 18 Indian variantti, jossa joitain pelin osa-alueita on muokattu suoraviivaisimmiksi. Toimii oikein mainiosti. Hauskana faktana pelin kaikki kuusi BGG-reittausta ovat suomalaisilta käyttäjiltä! (Uutuus, 2 pelikertaa.)

49 Bitoku. Pistesalaattia oudolla teemalla. Pelissä on muutama todella nerokas mekanismi, kuten muun muassa lukitut nopat ja se, miten muiden pelaajien nopat voivat estää tiettyihin alueisiin pääsemisen. Olen hiljalleen lämmennyt tälle pelille, mutta kynnys oli kyllä melkoinen. En välttämättä halua ikinä pelata tätä täydellä neljän pelaajan pelaajamäärällä. Suunnittelija Germán P. Millánin uutuuspeli Men-Nefer löytyy vielä korkeammalta listalta. (+30, 6 pelikertaa.)

48 The Fox in the Forest. Kahden pelaajan tikkipeli? Kyllä kiitos! The Fox in the Forestin jippo on siinä, että haluat voittaa juuri oikean määrän tikkejä: et liian vähän, etkä liian montaa. Vain kolme eri maata ja parittomien korttien erikoiskyvyt tekevät tästä oikein miellyttävän ja nopean pelin, jota jaksaa pelata useamman kerran peräkkäin. (+3, 22 pelikertaa.)

47 Dragonheart. Pitkän etsinnän jälkeen sain vihdoin tämän pelin kokoelmaani jo viime vuoden puolella. Dragonheart on kahden pelaajan korttipeli, jossa joudut miettimään tarkkaan, mitä kortteja pelaat minne ja milloin, yrittäen välttää antamasta vastustajalle helppoja pisteitä. Jokainen korttityyppi tekee eri asioita pelilaudalla ja kaikki tuntuu vaikuttavan kaikkeen. Lohikäärmeillä saa varastettua aarrekortteja, mutta jousiampujat taas ampuvat lohikäärmeet alas ja laivakorteilla kerätään jousiampujat talteen. Toimii! (+17, 19 pelikertaa, BGA:ssa 167 pelikertaa.)

46 The Castles of Burgundy: Special Edition. Stefan Feldin moderni nopanasetteluklassikko teki viime vuonna paluun Awaken Realmsin säestämänä. The Castles of Burgundy: Special Edition on kieltämättä yksi upeimman näköisiä lautapelituotantoja hetkeen. Tätä on tullut pelattua viimeaikoina urakalla ja mikäs siinä, peli on edelleen yhtä loistava kuin aiemminkin, mutta silmänkarkki kruunaa koko paketin.

Vineyards– ja Trade Routes -moduulit ovat meillä käytössä joka pelissä, samoin Châteuma-soolobotti. Etenkin kaksi edellämainittua modulaarista minilisuria tuovat peliin ihan uusia ulottuuvuksia: Vineyards-lisäosassa rakennetaan omaa viinitarhaa tuplasti isommista laatoista, joita kerätään ja rakennetaan samaan tapaan kuten muitakin laattoja. Mitä isompia samanlajisia rypäleryppäitä, sitä isompia pisteitä on luvassa, tämän lisäksi saat myös peitetyt bonukset käyttöösi kun kasvatat viinitarhaasi.

Trade Routes taas lisää uusia ulottuvuuksia tuotteiden myyntiin: jos myyt tiettyjä tuotteita tietyssä järjestyksessä, saat niistä vielä erikseen bonuksia. Tämä korostaa laivojen merkitystä muuna kuin vuorojärjestykseen vaikuttavana tekijänä. Yksin- ja kaksinpelissä käytettävä soolobotti on myös suhteellisen helppokäyttöinen parin pelikerran jälkeen, vaikka ohjeet voisivatkin olla hieman helpommat. Jollain tapaa tätä on toisaalta tullut pelattua ehkä liikaakin, siksi listapudotus. (-38, 38 pelikertaa (jestas)).

45 Men-Nefer. Bitokun suunnitelijan uutuus. Egypti-teema toimii ja on tässäkin jotain samaa Bitokun kanssa, kuten monivaiheinen, maksimissaan yhdeksän toimintoa per kierrossysteemi jossa pelaajan pitää tehdä asia A ennen B:ta ja sitten C:ta. On mielenkiintoista nähdä onko tällä lopulta pysymisvoimaa, mutta tällä hetkellä peliä pelaa oikein mielellään. (Uutuus, 4 pelikertaa.)

44 Age of Steam: Deluxe Edition. Kaikkien aikojen junapeliklassikko Age of Steam on yksinkertaisesti sanottuna anteeksiantamaton. Virheistä joutuu maksamaan ja saattaa jokunen pelaajakin tippua pelistä kesken kaiken konkurssin takia, mutta se kuuluu pelin henkeen ja peli onkin parhaimmillaan silloin, kun pelaajia on paljon ja tilaa puolestaan ei. Vaikka Eagle-Gryphon Gamesin Deluxe KS -painos on peliporukan Aapon sanoin “vähiten Deluxe Deluxe-painos”, itse peli on onneksi täyttä kultaa. Karttoja on myös saatavilla valtava määrä, niin alkuperäisiä kuin uusiakin. Pelattava ei siis tästä pelistä lopu. Viimekertaiset karttavalinnat ovat syy listalla tippumiseen, kaksi peräkkäistä Great Britain -karttaa ei ehkä ollut se fiksuin päätös. (-28, 15 pelikertaa.)

43 Trains. Siinä missä Hisashi Hayashin Yokohama on yksi parhaimpia europelejä, Trains on yksi parhaita pakanrakennuspeleistä ikinä. Siltikin listalla on jäljellä useampi vielä sitäkin parempi pakanrakennuspeli! Peruspelin lisäksi omistan myös lisäosat Coastal Tides ja Rising Sun (vaikka teknisesti ottaen Rising Sun on oma pelinsä). Yli tuhannen kortin sleevaaminen oli vähintäänkin mielenkiintoinen kokemus. (-18, 12 pelikertaa.)

42 Warrior Knights. FFG:n vuoden 2006 uusintajulkaisu alunperin jo vuonna 1985 suunnitellusta pelistä on melkoinen härdelli, mutta jotenkin siitä ei vaan voi olla pitämättä. Erikoinen vuorojärjestysmekanismi, missä pelaajat valitsevat kaksi toimintoa per aikakausi ja sen jälkeen pakka sekoitetaan, on omiaan luomaan peliin erikoisia tilanteita. Pelissä on myös politiikkaa, äänestyksiä, sodankäyntiä, rahan- ja alueenhallintaa. En yleensä suosi kotitekoisia sääntövariantteja, mutta tämän pelin kohdalla suostun tekemään poikkeuksen, sillä peli vaatii vähintään viisi tai kuusi pelaajaa ja ilman mitään sääntömuutoksia peli on aivan liian pitkä. (Uutuus, 2 pelikertaa.)

41 World Wonders. Viime vuoden Spiel-messujen parhaita uusia pelejä. Polyominopelejä ei ole ikinä liikaa ja vaikka maailman ihmeet ovatkin melkoinen klisee lautapeleissä, tässä pelissä teema vain yksinkertaisesti toimii. Parasta pelissä on todella hieno toimintojenvalintamekanismi: jos haluat ihmeen, joudut kuluttamaan kaiken jäljellä olevan rahasi loppuun ja olet ulkona kierrokselta. Tästä johtuen joudut jatkuvasti miettimään, onko järkevää hankkia jokin tietty saatavilla oleva ihme nyt ja heti (etenkin, jos jollain muulla pelaajalla on myös mahdollisuus hankkia sama ihme) vaiko rakentaa muunlaisia laattoja ja rakennelmia laudallesi. Toki ihmeet eivät ole kaikki kaikessa, vaan pisteitä ropisee myös muistakin asioista. Keskimääräinen pistemäärä pysyy mukavan alhaisena (noin 30 VP), joten jokaisesta voittopisteestä täytyy taistella kynsin ja hampain, mikä vain korostaa ajoituksen tärkeyttä. Mundo-lisäosa toi peliin kaivattua vaihtelua. (-13, 8 pelikertaa.)

Sijat 40–31

40 Ginkgopolis. Xavier Georgesin suunnittelema Ginkgopolis on mielenkiintoinen yhdistelmä aluehallintaa ja koneistonrakennusta. Pelissä on vain kolme eri toimintoa, joilla joko laajennetaan, hyödynnetään tai rakennetaan ekologisesti kestävää kaupunkia 200 vuoden päässä tulevaisuudessa, kun resurssit ja elintila ovat loppumassa maapallolta. Pelistä julkaistiin hiljattain vihdoin ja viimein uusintapainos. Jostain kumman syystä en tunnu saavan tätä pöydälle ja se on selkeästi saanut peliporukassani vääränlaisen maineen “Tunkkipoliksena”. Tuntuu, etteivät muut pelaajat yksinkertaisesti näe, kuinka hyvä peli Ginkgopolis oikeasti on. (-4, 20 pelikertaa, BGA:ssa 142.)

39 Let’s Go! To Japan. Tämän vuoden uutuus Let’s Go! To Japan yllätti positiivisesti loppukeväästä, kun kotio saapui puolison hankkima Deluxe-edition, keraamisine kulhoineen päivineen. On tässä peliäkin sisällä ja jokaisen kortin kohdalla täytyy tehdä mielenkiintoisia valintoja – minä päivänä tämäkin aktiviteetti olisi hyvä tehdä ja missä järjestyksessä? Pisteitä ropisee milloin mistäkin ja peli loppuu yllättävän nopeasti. (Uutuus, 12 pelikertaa.)

38 Yokohama. Ostin Yokohaman heti ensimmäisen pelikerran jälkeen ja lopulta päädyin päivittämään oman versioni Deluxified-painokseen, kun Mikko oli myymässä omaansa pois. Hetkeäkään en ole katunut, sillä TMG:n deluxepainokset ovat todella korkealaatuisia ja TMG:n konkurssin jälkeen niitä ei enää myöskään saa mistään. Kiitos modulaarisen laudan ja erittäin satunnaisen setupin, jokainen pelikerta on takuulla erilainen ja mikä hienointa, pelin lopun voi laukaista monella eri tapaa, mikä on myös aina plussaa. Ilokseni voin todeta että pelistä julkaistiin hiljattain uusintapainos, joten se on taas saatavilla pelin haluaville. (+1, 9 pelikertaa, BGA:ssa 17 pelikertaa.)

37 Imperial Steam. Alexander Huemerin Imperial Steam on yksi viime vuosien parhaita raskaita talouspelejä. Pelissä rakennetaan omaa junaverkostoa teollisen vallankumouksen aikana Keski-Euroopassa. Pelissä on todella hyviä mekanismeja liittyen toimintojen valitsemiseen ja rahankäyttöön. Mainittakoon erityisesti se, miten pelin aikana voit myydä osia firmastasi sijoittajille, jolloin loppupelin pisteistäsi vähennetään 10% jokaista myytyä osaketta kohden. Jos pidät Brass: Birminghamista tai ylipäätään raskaista juna/talouspeleistä, saattaisit pitää tästäkin. (+6, 4 pelikertaa.)

36 The Lord of the Rings: Duel for Middle-Earth. Miksi tätä ei keksitty tehdä jo vuosia sitten? Taru Sormusten herrasta -teema sopii kuin nakutettu 7 Wonders Duelin mekanismeihin. Aivan loistava ja nopea taktinen korttipeli kahdelle pelaajalle. Ei tämä näin korkealla tule olemaan enää ensi vuonna, eihän? (Uutuus, 3 pelikertaa.)

35 Ethnos. Ethnoksesta julkaistiin hiljattain uusi versio nimeltä Archeos Society, jota en ole päässyt testaamaan. Eikä se haittaa, sillä alkuperäinen peli on edelleen oikein hyvä enkä koe tarvetta päivitykseen. Itse peli on vähän kuin Ticket to Ride fantasiateemalla, mutta kartalle ei rakenneta reittejä, vaan pyritään valtaamaan eri alueita pelaamalla kädestä 1–6 samanväristä tai -rotuista korttia. Vaihtelevat pelattavat rodut tekevät jokaisesta pelikerrasta taatusti erilaisen. Peli on myös yksi parhaita nopeasti pelattavia yli neljän hengen pelejä. (-1, 17 pelikertaa.)

34 Great Western Trail: New Zealand. Alkuperäinen Great Western Trail oli parin vuoden ajan (2016–2017) suosikkipelini. Sittemmin se on tippunut kokonaan ulos top 100 -listalta kun Argentina– ja New Zealand -versiot ilmestyivät. New Zealand on mielestäni paras kaksinpeli näistä kolmesta ja oikein hyvä kolmellakin, kun taas Argentina on parhaimmillaan neljällä pelaajalla. Alkuperäistä en enää pelaisi ilman Rails to the North -lisäosaa ja tällä hetkellä New Zealand on kokoelmani ainoa GWT.

Tällä kertaa lehmät ovat vaihtuneet lampaisiin, joiden villaa pystyy myös kerimään, jonka lisäksi pelissä seilataan laivoilla saaristossa alkuperäisen Rails to the North -lisäosan hengessä. Peli sisältää myös täysin uusia pakanrakennuskortteja, jotka ovat nerokas lisäys pelisarjaan. Kaikista kolmesta GWT-pelistä tämä tuntuu olevan eniten hiekkalaatikkomaisin, mikä on vain plussaa. (-17, 8 pelikertaa.)

33 Underwater Cities. Vladimír Suchýn Underwater Cities on se peli, joka Terraforming Mars halusi olla. Peli yhdistelee nerokkaasti työläistenasettelua, resurssien hallintaa ja koneistonrakennusta. Molempia pelejä yhdistää se, että lisäosat parantavat peliä – Underwater Cities: New Discoveries tekee Underwater Citiesille saman, mitä Prelude teki Terraforming Marsille, nopeuttaen pelin alkua ja lyhentämällä peliä yhden kierroksen verran. Suosittelen lämpimästi, jos Terraforming Marsin kaltaiset koneistonrakennuspelit kiinnostavat. Tätä pelaa edelleen oikein mielellään. (+9, 13 pelikertaa. Yucatassa pari peliä.)

32 Lords of Waterdeep. Tästä kaikki aikoinaan lähti vuosia, vuosia sitten. Olin toki pelannut muita moderneja lautapelejä ennen tätä, mutta Lords of Waterdeep oli alkuperäisen peliporukkani “se peli”, jota pelattiin illasta toiseen. Väittäisin edelleen, että peli on yksi parhaita työläistenasettelupelejä ikinä, etenkin Scoundrels of Skullport -lisäosan kanssa. Peliä on ollut ilo opettaa uusille pelaajille, enkä näe että se koskaan poistuisi listalta nostalgialisän ansiosta. (-5, +20 pelikertaa.)

31 Spots. Olin pitkään kironnut sitä, ettei Spotsia tuntunut pelin julkaisun jälkeen saavan mistään, kunnes puoliso oli sattumalta bongannut pelin olevan saatavilla Briteistä ja yllätti eräänä päivänä pelillä. Spots on koirateemainen onnenkoetuspeli, jossa on tavoitteena saada kuuden kortin verran koirien täpliä täytettyä. Vuorollasi valitset yhden jäljellä olevista kuudesta eri toiminnosta ja heität noppia. Jos luvut täsmäävät, peitä korteillasi olevien koirien täpliä nopan täplillä. Jos nopan luku ei käy, joutaa se koirankoppiin. Jos koirankopissa on ikinä noppia yli seitsemän pisteen verran, keskeneräisten korttien täytön joutuu aloittamaan alusta! Pelaaja joka saa ensimmäisenä täytettyä kaikki kuusi korttiaan, voittaa. Spots on yksi parhaita viime vuosien filleripeleistä. (-10, 11 pelikertaa, BGA:ssa 44 pelikertaa.)

Sijat 30–21

30 S.O.S. Seas of Strife / Texas Showdown. Peliporukkamme pitää tikkipeleistä ja alkuperäisestä Texas Showdownista tuli nopeasti suosittu filleri, jota pelattiin joskus jopa lähes viikottain. Toin pelin jopa työporukamme illanviettoihin, jossa siitä tuli myös hitti. Peli on helppo opettaa ja parhaimmillaan viidellä tai kuudella pelaajalla. SoS:n uusi variantti toi peliin uutta eloa kuivan kauden jälkeen. (+22, 38 pelikertaa.)

29 18Ireland. BGG-käyttäjä Akadoa lainaten: “Kaikki ovat köyhiä, kaikki on kallista. Firman perustaminen on huono idea, firman aloittamatta jättäminen on vielä huonompi idea”. 18Ireland on hyvin erilainen äksä, jossa mikään ei suju niinkuin olettaisit. Pahimmassa tapauksessa yksi yhtiöistäsi sulautetaan kahden muun kanssa yhdeksi ilman, että sinulla olisi mitään sanomista asiaan. Erilaisia ja hyviä äksiä ei ole ikinä liikaa, joten jääköön Irlanti hyllyyn. Jollain kierolla tavalla nautin tämän pahanmielen äksän pelaamisesta. (Uutuus, 1 pelikerta livenä, 18xx.gamesissa 1 pelikerta).

28 Hansa Teutonica: Big Box. Hansa Teutonican uusi laitos on päätynyt pöydälle todella usein kuluneen parin vuoden aikana. Syynä saattaa olla pelin suhteellisen lyhyt kesto ja se, että se toimii yllättävän hyvin myös viidellä pelaajalla. Vaikka pelikertoja on takana jo useita, tuntuu että tästä pelissä on edelleen vasta raapaistu pintaa. Hansa Teutonica saattaa hyvinkin olla meidän peliporukan epävirallinen ”go-to”-peli viidellä pelaajalla. Viime aikoina pelin bonus-merkit ovat alkaneet ärsyttää jostain syystä. (-10, 11 pelikertaa.)

27 Acquire. “Mitä jos pelattais tätä?”, tokaisin eräänä peli-iltana kotona, Acquiren laatikko kädessäni. Muut pelaajat pyörittelivät silmiään ja mutisivat jotain, kunnes lopulta suostuivat pelaamaan Acquirea. Ymmärrän täysin reaktion – omistamani Avalon Hillin painos on se halpa, pahvinen, paperirahoilla varustettu versio pelistä (pelasimme sentään pokerimerkeillä). Pelin jälkeen kaikki pelaajat totesivat yhteen ääneen – onpa loistava peli. Acquire on ajaton klassikko, jota jokaisen kuuluisi pelata edes kerran. Tänä vuonna peliä on pelattu yllättävän usein (viisi kertaa). (+13, 15 pelikertaa.)

26 Riichi Mahjong. Riichiin tutustuin jo jonkin aikaa sitten, mutta vasta rekisteröidyttyäni Mahjong Soul -sivustolle peli alkoi avautua ja vei mennessään. Mahjong on oikein mainio korvike pokerille, johon on myös vahva viha-rakkaussuhde. (Uusi, livenä 5 peliä, Mahjong Soulissa n. 1000 South-matsia, korkein rank Expert III.)

25 Pax Pamir: Second Edition. 1800-luvun Afganistaniin sijoittuva peli kertoo suuresta pelistä Britannian ja Venäjän välillä. Pax Pamir on herkullinen yhdistelmä aluehallintaa, koneistonrakennusta ja kutkuttavia käänteitä. On vakoojia, salamurhia, politikointia, sotaa… Peli on kiero ja kaaottinen etenkin ensimmäistä kertaa pelaavan näkökulmasta, mutta peli vain paranee jokaisen pelikerran jälkeen, etenkin koneneessa peliporukassa. Muistan edelleen hyvin elävästi, kun vuosia sitten pelasin pelin ensimmäistä laitosta (joka oli huomattavasti vaikeasti lähestyttävämpi kuin tämä uudempi laitos) ja jossain kohtaa peli vain klikkasi päässäni ja kaaoksesta löytyi järjestys. Se oli hieno hetki se. (-12, 16 pelikertaa.)

24 Medici. Osa Reiner Knizian kuuluisaa “huutokauppatrilogiaa” Ran ja Modern Artin ohella. Tämäkin peli elää ja kuolee riippuen siitä millaisia pelaajia porukassa on, mutta meidän porukassa tämä vain yksinkertaisesti toimii kerta toisensa jälkeen. (+5, 14 pelikertaa.)

23 Civolution. Stefan Feldin magnum opus. Tällä pelillä ei ole mitään oikeutta olla näin korkealla tällä listalla, mutta jokin pelissä vain kiehtoo. Nähtäväksi jää, onko tällä minkäänlaista pysymisvoimaa vai onko tämä vain uuden pelin hypeä. Ensimmäinen pelikerta oli loistava, toinen oli ihan hirveä. Mutta on tässä muka-sivilisaatiopelissä paljon peliä sisällä, vaikka noppatuuri voikin ohjata peliä liiaksi. (Uutuus, 2 pelikertaa.)

22 Clank!: Catacombs. Ei paras Clank!, eikä edes toiseksi paras, vaan vasta kolmanneksi paras! Silti Catacombs tekee juuri tarpeeksi erilailla, oikeuttaen sijansa tällä listalla. Viime vuonna seitsemän pelatuimman pelin joukossa on kolme eri Clank! peliä – niissä on vain yksinkertaisesti jotain, mikä kiehtoo. Tänä vuonna moista Clank!-villitystä ei ole ollut, mutta Legacy 2 -versiota odotamme kuin kuuta nousevaa. Peli on nopeatempoinen oikeassa seurassa ja mielestäni pakanrakennus on hoidettu näissä peleissä oikein hienosti. Vaikka Lairs & Lost Chambers -lisäosa ei ollut ihan napakymppi, toi se lisää kaivattua vaihtelua peliin. (+4, 5 pelikertaa.)

21 Dune: Imperium. Dune: Imperium on ollut kovassa huudossa jo pitkään ja vaikka en heti aluksi lämmennyt pelille, 19 pelikerran jälkeen ymmärrän, miksi peli on niin suosittu kuin mitä on. Joillekin tämä on jopa se kaikkien aikojen paras peli tälläkin hetkellä. Rise of Ix on se parempi lisäosa näistä kahdesta, mutta ei Immortality mikään turhake ole. Yllättäen Uprising löytyy vähän ylempää listalta, eihän tässä niin pitänyt käydä. (-16, 19 pelikertaa.)

Sijat 20–11

20 Space Base. RIP Machi Koro, täältä tulee Space Base. Todella nerokas ja nopea tableau-builderi, josta ei voi olla pitämättä. Omistan kaikki lisäosat ja viimeisin lisäosa Genesis oli oikein tervetullut lisä. Toimii mutkattomasti myös isoilla pelaajamäärillä ja etenkin BGA-toteutus on mainio. (+30, 21 pelikertaa, BGA:ssa 248 pelikertaa.)

19 Fishing. Toinen uutuus Civolutionin ohella, jolla ei pitäisi olla mitään asiaa top 20:n paikkeille muutaman pelikerran jälkeen, mutta niin se vain joskus menee. Friedemann Friesen uusi kala-aiheinen tikkipeli teki ison vaikutuksen – pisteitä saa joka kierros kerättyjen korttien lukumäärän verran, mutta seuraavalla kierroksella joudut pelaamaan voitetuilla, luultavasti alempiarvoisilla korteilla. Vasta kun omasta pinosta ei löydy tarpeeksi kortteja kierroksen alussa, saat nostaa pakasta uusia, isompinumeroisia kortteja. Todella erikoinen ja kekseliäs tikkipeli, jolle povaan suosiota ainakin oman peliporukan peli-illoissa vuosiksi eteenpäin. Tämän vuoden Essenin hittipeli. (Uutuus, 1 pelikerta.)

18 Luxor. Pahimpaan korona-aikaan löysin Luxorin ihan sattumalta Board Game Arenan kautta, kun eräs ilta minut kutsuttiin peliin, jota en ollut koskaan aiemmin pelannut. Olin muistaakseni jopa vilkaissut peliä aiemmin ja ajatellut, että peli ei näyttänyt järin kiinnostavalta. Olin väärässä, sillä Luxorhan on todella hyvä! Kyseessä on näppärä kilpajuoksu pyramidin keskellä olevaan hautakammioon, samalla keräten pisteitä useasta eri lähteestä. Pelissä on myös yksi parhaimpia kiinniottomekanismeja ikinä – mitä vähemmän aarrelaattoja on kartalla jäljellä, sitä nopeammin viimeisenä olevat meeplet pääsevät etenemään. Yksinkertaisen nerokasta. Kiitoksia jälleen kerran Annika ja Kai Saarto tämän pelin peluuttamisesta vuosia sitten! (+13, 13 pelikertaa, BGA:ssa 82 pelikertaa.)

17 Brian Boru: High King of Ireland. Aluehallintaa yhdistettynä tikkipeliin? Kyllä kiitos. Eikä aina edes tarvitse hävitä tai voittaa tikkejä, joskus riittää että olet keskellä. Pelissä on mukava flow ja jokaisen kierroksen alussa tehtävä drafti on aina yhtä kiinnostava – keskittyisikö sitä valtaamaan alueita vai pitäisikö taistella viikinkejä vastaan, tai ehkä sittenkin pitäisi rakentaa luostareita. Listasijoituksesta päätellen peli oli erittäin onnistunut valinta toissa vuoden synttärilahjaksi puolisolta. (+5, 7 pelikertaa.)

16 Beyond the Sun. Dennis K. Chanin debyyttipeli on kiistatta yksi parhaimpia pelejä vuosiin. Pienimuotoista resurssien- ja alueidenhallintaa yhdistettynä pelin keskiössä olevaan loistavaan teknologiapuuhun. Peli on alusta loppuun asti täynnä mielenkiintoisia valintoja eikä yksikään peli tunnu ikinä olevan samanlainen. Lisäosa vain paransi jo entisestään loistavaa peliä, antaen pelaajille alussa draftattavia kykyjä ja tuoden tasapainoa tiettyihin teknologioihin. Harvoin on yksikään suunnittelija osunut näin napakymppiin ensimmäisellä pelillään. Jatko-osa Beyond the Horizon näyttää aivan hirveältä verrattuna tähän. (-9, 13 pelikertaa, BGA:ssa 177 pelikertaa.)

15 Strasbourg. Feldin vähiten “Feld-peli“ Strasbourg on huikean hyvä huutokauppapeli, josta ei voi olla pitämättä. Sokkopanostus yhdistettynä pelin korttienhallintaan yhdistettynä laudalla olevaan aluehallintaan – ihan kuin peli olisi suunniteltu meidän peliporukalle. Jälleen kerran osoitus siitä että aina ne parhaimmat pelit eivät löydy sieltä uusien julkaisujen joukosta, vaan välillä kannattaa suunnata katse menneeseen. (-4, 4 pelikertaa.)

14 Tyrants of the Underdark. Vaikka pelin D&D-teema onkin jokseenkin löyhä, peli toimii todella hyvin yhdistelemällä kartalla tapahtuvaa aluehallintaa ja muita perinteisempiä pakanrakennuspelien jippoja. Parhaimmillaan peli on täydellä neljän pelaajan pelaajamäärällä. (-5, 27 pelikertaa.)

13 18GB: The Railways of Great Britain. Uusia äksiä on aina kiva kokeilla ja Mikon hankkima 18GB osoittautui todella, todella hyväksi peliksi. Peli yhdistää 1825– ja 1860-pelien parhaimpia puolia yhteen pakettiin. Tätä on ollut ilo pelata viime aikoina ja odotan että peli päätyy pöydälle jatkossakin. (Uutuus, 2 pelikertaa.)

12 Clank! In! Space!: A Deck-Building Adventure. Se toiseksi paras Clank!, tällä kertaa avaruudessa. Modulaariset laudat olivat selkeästi Paul Dennenin mieleen Catacombsia ajatellen ja on ollut hienoa nähdä miten Clank!-pelisarjan pelit ovat kehittyneet vuosien saatossa. In! Space! on oma suosikkini näistä ”perus”-Clankeista – se tuntuu olevan haastavin ja hankalin, tuntuu että tässä pelissä liikkuminen on hieman hankalampaa kuin aiemmissa versioissa. Pelin vaikeustasoa voi helposti säätää pelissä tulevian skenaariokorttien valinnan myötä: pelistä voi tehdä helpon, keskivaikean tai haastavan mielensä mukaan. Lisäosat tuovat mukanaan erilaisia moduuleita ja erikoisempia kortteja. Vahva suositus Clank!-sarjan ystäville. (+7, 8 pelikertaa.)

11 Eclipse: Second Dawn for the Galaxy. Listan ainoa suomalaisen suunnittelijan peli: Eclipse! Vaikka peli on ehkä hieman liian kliininen euro, on aluksien rakentaminen ja pelilaudan tutkiminen poikkeuksellisen tyydyttävää puuhaa. Välillä ei edes kiinnosta kuka voittaa tai häviää pelin, haluan vain nähdä, miten omat alukseni pärjäävät taistelussa muiden pelaajien yhtä häröjä aluksia vastaan. Viime kerralla listaa tehdessäni tiesin pääseväni pelaamaan Twilight Imperiumia ensimmäistä kertaa ikinä ja innolla jännitin että vaikuttaako se Eclipsen listasijoitukseen. Noh… (+1, 7 pelikertaa.)

Sijat 10–1

10 Twilight Imperium: Fourth Edition. Alkuvuonna pelaamani kuuden hengen peli kesti noin 12 tuntia, toki välissä pidettiin ruokatauko. Peli oli juuri niin eeppinen ja loistava kuin sen oletinkin olevan, mutta on tätä vain pirun hankala saada pöydälle. Peli löytyy omastakin hyllystä lisäosan kera, kun vain saisi aikaiseksi järjestää peli-ilta Twilight Imperiumia varten. Mahtava peli, suosittelen lämpimästi kaikille kokemuksen vuoksi. Tässä on peli, joka jää pyörimään päähän pitkiksi ajoiksi pelikerran jälkeen. (Uutuus, 1 pelikerta.)

9 Dune: Imperium – Uprising. Uprising toi paljon uutta ja pelilauta ja kortit tuntuvat olevan aiempaa temaattisempia. Pelin ehdottomasti huonoin uutuus on näennäisesti liian vahvat madot, jotka tuplaavat taisteluista saatavat palkinnot, sekä settienkeräys täsmäävissä taistelukorteissa. Edellämainitut isot swingit voittopisteissä eivät mielestäni kuulu peliin, mutta siitä huolimatta peli on näin korkealla ja vaikka pelaisin mielelläni kumpaa Dune: Imperiumia tahansa, päätyy Uprising korkeammalle. 3 vs 3 -tiimipeliä on pelattu jo muutaman kerran ja siitä on tullut varteenotettava vaihtoehto, kun peli-illassa on kuusi pelaajaa. (+24, 10 pelikertaa.)

8 Chaos in the Old World. Toiseksi paras ”ukkoja kartalla” -peli mitä olen ikinä pelannut. Warhammer-teema toimii saumattomasti ja pelin neljä (lisäosalla viisi) eri puolta pelaavat kukin peliä omalla tavallaan ja silti peli on todella hyvin tasapainossa osaavien pelaajien kesken. Pelin voi voittaa joko tiettyyn voittopisteeseen päästyään tai keräämällä tarpeeksi laudalla olevan kiekon liikkeitä.

Jokainen pelin neljästä Kaaoksen Jumalasta voi voittaa pelin kummalla tapaa vain, mutta jotkut selkeästi keskittyvät enemmän toiseen tapaan. Khorne haluaa vain tuhota muiden yksiköitä mahdollisimman monella eri alueella, Nurgle haluaa hiljalleen levittäytyä pitkin karttaa ja toivoo pelin kestävän mahdollisimman pitkään jotta alueita vihdoin pisteytettäisiin, Tzeench haluaa pelata aikaa ja katsoa mitä muut tekevät ensin ja viimeisenä Slaanesh haluaa vietellä kartalla olevat sankarit ja ruhtinaalliset haltuunsa. Yksi oman kokoelman ehdottomia helmiä, etenkin kun sain vihdoin hankittua Horned Rat -lisäosan ja maalautettua kaikki figuurit (kiitoksia @hartsa_maalaa). (-5, 6 pelikertaa.)

7 Tarock. Ensimmäiset pelikerrat slovenialaista pelatessa olin ihan hukassa, mutta vähitellen jokaisesta pelikerrasta oppi aina jotain uutta ja ajan myötä olen pelannut meidän peliporukassa peliä eniten, etenkin kun valat.si-sivusto tuli tutuksi. Variantteja on monia (unkarilainen, ranskalainen ym.), mutta silti slovenialainen tarok on kiistatta paras näistä kaikista. Eikä vain tarot-korteilla pelattavaksi peliksi, vaan ylipäätään slovenialainen tarok on kaikkien aikojen paras korttipeli. (+16, 33 pelikertaa. Valat.si-sivustolla +50 pelikertaa.)

6 Clank! Legacy: Acquisitions Incorporated. Olen pelannut pelin kampanjan läpi kahdesti ja voin vain todeta että tässä on ehkä kaikkien aikojen paras Legacy-peli. Clank! Legacy on poikkeuksellisen tasapainoinen alusta loppuun, yleensä legacy- ja kampanjapelit sisältävät niitä heikkojakin hetkiä, mutta Acquisitions Incorporated jaksoi kiinnostaa pelistä toiseen, kahdesti! Huikean hyvä peli loistavalla huumorilla ja hienolla tarinalla enkä voi olla suosittelematta tätä, jos vähänkään pidät pakanrakennuspeleistä tai Clank!-pelisarjasta. En malta odottaa Clank! Legacy 2:n ilmestymistä. Harvoin tulee enää innostuttua kunnolla uusista julkaisuista, mutta Legacy 2 on itselle kiistatta se lähivuosien odotetuin uutuus. +/-0 (23 pelikertaa.)

5 A Feast for Odin. A Feast for Odin on edelleen Uwen magnum opus ja yksi parhaita europelejä ikinä. Viime vuoden listalla se oli häntäpäässä, koska olin lopen kyllästynyt peliin, mutta ihmeen kaupalla se teki valtaisan paluun listan kärkipäähän, kun hankittiin peli takaisin kokoelmaan. Uudessa peruspelin painoksessa tulee nykyään molemmat minilisurit, jotka parantavat entuudestaan hyvää peliä. Samoin The Norwegians on ehdoton lisä peliin, etenkin kahdella pelaajalla. Siinä missä äksät tekivät hirmuisen pudotuksen, on A Feast for Odin listan isoin nousija. (+77, 16 pelikertaa.)

4 18 India. 18 India perustuu 1829 Mainlinen runkoon, jossa on muun muassa mahdollisuus päivittää laattoja suoraan seuraavaan väriin riippumatta pelin vaiheesta, ruostumattomat junat joita myydä takaisin pankkiin sekä satunnaisesti saatavilla olevat osakkeet. Tämän lisäksi 17 eri firmasta valitaan jokaiseen peliin vain yhdeksän. Jotenkin tämä omituinen kokonaisuus vain toimii ja peli on jo 4–5 operating roundin kohdalla yleensä ohi. Peli nousi yllättäen kertaheitolla suosituimmaksi äksäksi koko listalla. (Uutuus, 5 pelikertaa, 18xx.gamesissa 2 pelikertaa.)

3 Forbidden Stars. Olin jo pitkään ollut tietoinen pelistä ja sen saamista kehuista ja että etenkin Chaos in the Old Worldista pitävät pelaajat pitäisivät luultavasti tästäkin. Sattumalta bongasin peruspelin lautapelikirppikseltä ja yhden pelikerran jälkeen tilasin kalliin, fanien tekemän epävirallisen Galaxy in Flames -lisäosan – harvoin on yksikään peli iskenyt näin lujaa heti ekan pelikerran jälkeen.

Peli on perinteinen FFG:n ukkoja kartalla -aluehallintapeli, johon on otettu mukaan parhaimpia paloja muista peleistä, kuten esimerkiksi Chaos in the Old Worldin päivitettävät rotu- ja yksikkökortit. Tällä kertaa myös taistelukortteja voi päivittää. Taistelut on tehty todella kiehtovalla tavalla, yhdistelemällä noppia ja pelattavia kortteja. Myös vuorojärjestys on hyvin omalaatuinen, kartalle asetetaan pelimerkkejä yhdessä vaiheessa ja seuraavassa niitä aletaan ratkomaan – mutta saat tehdä toiminnon vain jos merkkisi on pinon päällimmäinen.

Lisäosan myötä pelissä on huikeat kahdeksan erilaista rotua pelattavana ja modulaarisen alkusetupin myötä peli yksikään peli ei tule olemaan samanlainen. Vielä kun tätä mahtavaa peliä saisi enemmän pöydälle. (Uutuus, 3 pelikertaa.)

2 Horseless Carriage. Toinen sija toista vuotta putkeen kuuluu Hepattomalle. Splotterin pelit (Food Chain Magnate, The Great Zimbabwe, Antiquity) ovat aina olleet kiehtovia tapauksia. Tällä kertaa ollaan ottamassa ensiaskelia autoteollisuuden parissa, kun pelaajat rakentavat omia tehtaitaan ja tuotantolinjojaan yrittäessään optimoida tuottojaan alati kasvavilla automarkkinoilla. Rahaa eikä resursseja ei pelissä sinällään ole, vaan kaikki tämä on abstrahoitu tehtaan pinta-alaan ja erikokoisista palasista rakennettaviin tuotantoketjuihin. Eri linjoja on neljää eri kirjainyhdistelmää ja eri automallit voivat parhaimmassa tapauksessa käyttää useampaa yhteistä linjaa, jolloin lattialta säästyy tilaa muulle tarpeelliselle, kuten vaikka useammalle eri automallille. Tämän lisäksi pelaajat kisaavat siitä kuka pääsee myymään autojaan ensimmäisenä tai käyttämään muiden teknologioita.

Vaikka tätä on tullut pelattua jo seitsemän kertaa, tuntuu että tästä pelistä on vasta raapaistu hitusen pintamaalia pois. Syvyyttä riittää ja ehkä pikkuhiljaa peliporukassamme osataan pelata peliä vähän järkevämmin; monesti tuntuu, että ainoa urheiluautoja tai rekkoja tekevä pelaaja voittaa pelin liian helposti, kun kilpailua ei ole. Jos pidät raskaista talouspeleistä tai Splotterin Food Chain Magnatesta, tutustu ihmeessä Horseless Carriageen. Horseless Carriage on minulle vuoden peli 2023 (+/-0, 7 pelikertaa.)

1 Brass: Birmingham. Kiistaton numero yksi vuodesta toiseen: Brass: Birmingham. Yli neljänkymmenen pelikerran jälkeen pientä väsymistä peliin on jo havaittavissa, mutta pelaisin tätä silti vaikka joka viikko. Pelistä löytyy edelleen uusia, odottamattomia tilanteita ja kutkuttavia hetkiä. Tässä pelissä vaan on yksinkertaisesti kaikkea mitä haluan peliltä – kiperiä päätöksiä alusta loppuun sekä paljon pelaajien välistä kanssakäymistä. Pelillisten ansioiden lisäksi peli näyttää upealta pöydällä.

Lähimmät ykkössijan uhkaajat, Horseless Carriage ja Forbidden Stars, eivät pääse pöydälle ollenkaan niin usein kuin tämä, mutta voi hyvin olla että ensi vuonna listalta löytyy uusi ykkönen – joko Horseless Carriage, Forbidden Stars tai joku täysin uusi peli. Mutta vielä, ehkä viimeisen kerran, olkoon se ensimmäisenä. Peliporukkamme Hannua lainaten: “Brass: Birmingham tarjoaa elämyksen, josta raskaampien talouspelien ystävän pelikokemus ei juurikaan hienommaksi enää voi muuttua. Hattua päästä – tässä on ehkä kaikkien aikojen paras peli!” (+/-0, 42 pelikertaa.)

Kiitoksia jos jaksoit lukea loppuun asti! Toivottavasti löysit uusia, kiinnostavia pelejä listalta.