Tein melkein kaksi vuotta sitten Youtubeen Uwe Rosenbergin top-5-listan. Aikaa on kulunut ja muutama uusi Rosenberg on tullut testattua, joten on korkea aika tehdä uusi lista.
10. At the Gates of Loyang (2009)
Tämä kiinalainen juttu on Uwe Rosenbergin alkuperäisen sadonkorjuutrilogian kolmas osa. Eihän se nyt varsinaisesti trilogiaksi jäänyt. Minulta tämä meni ilmestyessään jotenkin täysin ohi, mutta löysin sen onneksi myöhemmin. Myöhännäisherännäisille on tullut sittemmin uusia mahdollisuuksia, kun Tasty Minstrel julkaisi pelin uudestaan 2016.
Vihanneksia piisaa, mutta työläistenasettelua tästä pelistä ei löydy. Rahaa kertyy pelin aikana ja sitä on myös pakko käyttää, koska pisteradalla eteneminen maksaa. Joka vuoron ensimmäinen askel irtoaa aina yhdellä rahalla, mutta seuraavasta askeleesta pitää maksaa saavutetun pistemäärän verran rahaa. Pirullinen mekanismi pakottaa pistämään rahaa pisteisiin, vaikka ei oikeastaan haluaisi.
BoardGameGeekissä At the Gates of Loyang on samoin sijoitukseltaan Rosenbergeistä kymmenes.
9. Patchwork (2014)
Kaksinpelattava tilkkutäkkipeli on saatu suomeksikin vuonna 2016. Patchwork tai Tilkkutäkki on mainio, nokkela peli, jossa pelaajien on pyrittävä täyttämään pelialueensa monimutkaisilla palikoilla. Samalla pitää huolehtia nappien kertymisestä, jotta on varaa valita laatoista ne, jotka haluaa. Pisteitä kertyy, kun alue täyttyy.
Patchwork on puhdas kaksinpeli. Samankaltaista pelimekaniikkaa moninpelinä, tosin aivan toisenlaisella laattojen valitsemisen mekanismilla, kierrättää Cottage Garden. Noin yleisesti parempana moninpelattavana tilantäyttöpulmana taidetaan kuitenkin pitää Bärenparkia.
BoardGameGeekissä Patchwork on sijoitukseltaan viides.
8. Glass Road (2013)
Historiallista tiili- ja lasiteollisuutta mallintava Glass Road on Rosenbergin isoista peleistä sieltä lyhyimmästä päästä. Tämä selittyy sillä, että peli kestää vaivaiset neljä kierrosta. Peli tuntuu alkuun ihmeelliseltä tynkäpeliltä, mutta kunhan kokemusta kertyy, neljässä kierroksessa ehti saada aikaan paljon.
Pelimekaniikka perustuu eräänlaiseen roolinvalintamekanismiin, jossa on vähän ”arvaa mitä ajattelen”-osastoa. Yllättäen tämä ei juuri häiritse minua, etenkin kun toisten valinnoista loisimisella saa näppärästi lisähyötyä itselleen. Kaksinpelinä tätä olen lähinnä pelannut, en ole ihan varma, miten hyvin tämä useammalla pelaajalla toimii.
BoardGameGeekissä Glass Roadin sijoitus on yhdeksäs.
7. Caverna (2013)
Agricolan luolaversio Caverna on jäänyt minulle vähän vieraaksi, vaikka jonkun kerran olen sitä kirjastosta lainatulla pelillä pelannutkin. BoardGameGeekissä se nauttii suurempaa suosiota kuin esikuvansa ja on Uwe Rosenbergin pelien ykkönen ja ylipäätään ainoa top-kympin Rosenberg.
Ymmärrän suosion, mutta toisaalta en ole ihan täysin vakuuttunut Cavernan paremmuudesta Agricolaan nähden. Paljon siinä on hyvää, mutta kaikkien huonelaattojen läjäyttäminen pelaajien eteen kertarysäyksellä tuntuu jotenkin liialliselta. Omaksuttavaa informaatiota on yksinkertaisesti liikaa. Laatikossa on muutenkin liikaa tavaraa: ajatus kuuden tai seitsemän hengen peleistä tuntuu yksinkertaisesti täysin absurdilta.
En siis ole kokenut suurta tarvetta hankkia peliä omakseni. En silti sanoisi ei, jos peliä pöytään tarjottaisiin – järkevällä pelaajamäärällä.
6. Le Havre: The Inland Port (2012)
Rosenberg on tehnyt nipun kaksinpelejä ja muutaman sovituksen isommista moninpeleistään kaksinpeliformaatissa. Le Havre: The Inland Port on mainio ja voitti vertailussa Agricola: All Creatures Big and Smallin, jonka osaksi jäi jäädä top-kympin ulkopuolelle. Sanottakoon, että en ole vielä pelannut Caverna: Cave vs Cavea, josta olen kuullut paljon hyvää.
Ennen kaikkea The Inland Port on vetävämpi kuin isosiskonsa Le Havre. Pikkuversion resurssipyörä toimii hienosti ja tasapainottelu sen suhteen, milloin rakennuksia käyttää, milloin käyttää vastapelaajan rakennuksia ja miten resursseja saa kerättyä, on todella hienoa. Pelissä on myös hyvä draaman kaari: alussa kierrokset ovat lyhyitä, mutta meno paranee loppua kohden kunnes pelin loppu on kohdalla ja jäljelle jää vain pisteiden lasku. Tämä peli on aina ilo pelata.
BoardGameGeekin listoilla Le Havre: The Inland Port on toinen kahdesta poiminnastani top-kympin ulkopuolelta: sijoitus on 14. Oma top-kymppini koostuu kahta peliä lukuunottamatta BGG:n top-kympin peleistä. Ulkopuolelle jäävät juurikin tämän pelin sisarukset: Le Havre ja Agricola: ACBAS.
5. Agricola (2007)
Agricola ei nostanut Uwe Rosenbergiä minun kartalleni: Rosenberg oli siellä jo papu-Uwena. Agricola teki kuitenkin Rosenbergistä minulle todellisen mestarisuunnittelijan. Ehkäpä tyydyn siteeraamaan itseäni marraskuulta 2007:
So, yes, I love it. After that first game the game jumped from “hmm, this seems interesting” to “must buy as soon as the English edition arrives”. I’m waiting — there’s just too much German. It’s not that bad, at least except for the cards, but still I’d rather wait. Having an English edition makes it just that much easier for the other people I’d play with, even if I can cope with the German (I’ve realized I’ve learnt quite a bit of German).
I’d also like to add that Agricola does have elements that can cause disturbing table talk, particularly the bits about having babies and perhaps the bits about animals as well… So yeah, we did have a blast playing this. I don’t remember when playing a game was this much fun. And it’s not just fun, but there’s really a sound, mechanically solid game underneath that flavour and theme… Agricola is definitely high on my list of well-themed games.
Todettakoon vielä, että enhän minä sitten jaksanut mitään englanninkielistä laitosta odotella: armaani on germaani eli kaapista löytyy alkuperäinen saksankielinen Agricola, johon sitten Ossi Kokkosen ja Ilari Kajasteen kanssa tehtiin suomennos. Olihan siinä hommaa, mutta onhan se myös hieno peli. Olen edelleen sitä mieltä, että Agricola on parhaimmillaan ilman kortteja, mutta Farmers of the Moor on kelpo lisäys jos lisähaastetta kaipaa.
BGG:ssä Agricolan sijoitus Rosenbergin peleistä on toinen.
4. Merkator (2010)
Tämä kuivakka kuutionysväys on se kohta, missä näkemykseni eniten eroaa BGG:n ranking-listasta. BGG:ssä Merkator on Rosenbergin peleistä vasta viidestoista. Ymmärrän kyllä: eihän tämä sillä tavalla hieno peli ole kuin nuo suositummat. Mutta silti!
Merkatorissa siis suhataan pitkin ja poikin hyvin abstraktia Eurooppaa, kerätään varastot täyteen rompetta ja käydään sitten jakelemassa sitä palkkioiden perässä tilaajille. Nouki ja toimita -pelimekaniikkaa siis ja sellainen on hyvin usein minulle mieluista. Hauska detalji on myös se, miten sopimukset eivät kulu käytössä, eli samaa sopimusta voi toteuttaa niin monta kertaa kuin haluaa, ja joka kerta saa palkkioksi uuden sopimuksen. On pelaajista kiinni, milloin vanhat sopimukset haluaa kierrättää (no, kyllä peli siihen lopulta pakottaa, mutta silloinkin saa valita, mikä lähtee).
Ymmärrän, miksi jotkut kokevat pelin vähän kuivakkaaksi ja on vähän hassua, miten Rosenberg on kirjoitellut sääntökirjan täyteen variantteja eli ei ole oikein itsekään osannut päättää, millaisen pelin tekisi. Siitä huolimatta Merkator on hieno peli.
3. A Feast for Odin (2016)
Voihan viikinki millainen peli. Patchworkin laattatetris, iso lauta aivan täynnä toimintomahdollisuuksia, nopanheittoa sisältäviä satunnaiselementtejä, kamalasti osia valtavassa laatikossa. Eihän tässä ole mitään tolkkua, mutta silti A Feast for Odin toimii.
Onhan se raskas, mutta toimintojen paljous on itse asiassa aika helppo selittää. Kestäähän se helposti aika pitkään, mutta aika kulkee kuin siivillä. Kaksinpeli on sitä paitsi ihan ripeä juttu ja oikein hauskaa pelattavaa.
BoardGameGeekissä A Feast for Odin on Rosenbergin peleistä neljäntenä. Omat sijoitukseni kärkikolmikon osalta ovat vähintäänkin hieman satunnaiset: valintoja pelien keskinäisestä paremmuudesta oli vaikea tehdä ja jonain toisena päivänä ne asettuisivat eri tavalla.
2. Fields of Arle (2014)
Se henkilökohtainen Rosenberg. Omaa sukuhistoriaa on varmasti ollut mukava muuntaa peliksi. Fields of Arle on vain kaksinpeli, mutta siinä ei ole mitään vikaa: pelaan näitä muutenkin mieluiten kaksinpeleinä ja kun pelin kestoa nelinpelinä ei tarvitse miettiä, kaksinpeliin on voitu ahtaa enemmän tavaraa.
Valinnanvaraa tässäkin on, mutta kaikki on niin loogista ja selkeää, että peli on aivan helppoa opettaa. Tekemistä riittää koko pelin ajaksi. Suurta ruokkimispainetta ei ole, se puoli vaatii vähän miettimistä mutta ei sen enempää. Pääseepähän keskittymään saavuttamaan asioita.
Odotan suurella mielenkiinnolla tulevaa Fields of Arle: Tea & Trade -lisäosaa. En tiedä, tarvitseeko Fields of Arle kolmatta pelaajaa, mutta että lisätekemistä? No tottahan toki!
BGG:ssä Fields of Arle nauttii kuudennesta sijoituksesta Rosenbergin parhaiden pelien listalla.
1. Ora et Labora (2011)
Ensimmäisellä kierroksella ohitin Ora et Laboran: taisin ajatella, että nämä Rosenbergit ovat niin pitkiä pelejä, ettei niitä oikein ehdi pelata. Silloin ei tullut niin paljon kaksinpelejä pelattua: tämäkin taitaa olla parhaimmillaan nimenomaan kaksinpelinä.
Luostarin pyörittäminen on yhtä kaikki herkullista puuhaa. Resursseja on monta, niitä pitää suhmuroida muodosta toiseen ja käyttää rakennusten ostamiseen, jotta saa uusia mahdollisuuksia. Rakennuksiakaan ei noin vain osteta, vaan ne sijoitetaan omalle kasvavalle maa-alueelle siten, että rakennusten väliset suhteet ovat ihanteelliset. Huomioitavaa ja tekemistä on paljon.
Pelimekaniikka on kiehtova: Ora et Labora on se peli, joka Le Havre ei ihan vielä ollut. Tämän jälkeen ei mielestäni Le Havren pariin juuri tarvitse palata.
BGG:ssä Ora et Laboran sijoitus Rosenberg-listalla on seitsemäs.
Puutteita ja tulevia
Tällainen top-kymppi tällä kertaa. Kuten sanottua, kärkikolmikon voisi järjestää oikeastaan miten päin tahansa ja olisin ihan tyytyväinen. Agricola on tavallaan näistä merkittävin, mutta sitä olen pelannut jo sen verran paljon, että arvostan enemmän uusia kokemuksia.
Listalta ei mielestäni olennaisia pelejä puutu, paitsi Bohnanza. Se ei valitettavasti tällä kertaa mahtunut mukaan. Olen nyt pelannut jokseenkin kaikkia Rosenbergin merkittäviä pelejä: itse koen puutteiksi lähinnä Babelin, Caverna: Cave vs Caven ja Bohnanza: Duelin. Listan ulkopuolelta haluan mainita erityisesti Bargain Hunterin. Se on mainio korttipeli.
Uusiakin toki on tulossa ja Rosenbergin uusiin peleihin suhtaudun epätavallisella mielenkiinnolla. Ainakin joskus tulossa oleva Nusfjord on kaiken lukemani perusteella välitön pakko-ostos.
Miten omat suosikkisi Rosenbergin tuotannosta asettuvat? Mikä on sinun ykkösesi?
