Olen kaikenlaisten listausten ja tilastojen suuri ystävä, joten lautapelejäkin on tullut listailtua jo vuodesta 2022 asti. Melko tuoreena peliharrastajana olen tehnyt listoja puolen vuoden välein, mutta tästä listauksesta lähtien aion tiputtaa toisen listauksen pois.
Toteutin listauksen Pub Meeple -sivuston turnaustyökalulla. Otin mukaan tällä kertaa noin 120 peliä, joita olen pelannut hiljattain. Tiettyä aikarajaa ei ole, vaan karsin pelit, joista en muistanut tarpeeksi. Karsin listasta myös pelit, joiden tiesin jäävän pohjasijoille. Turnaus asetteli vastakkain aina kaksi peliä, joista valitsin paremman. Noin 300 vertailun jälkeen lista oli valmis.
Kirjoitan sulkeisiin, kuinka monesti kutakin peliä on pelattu. Jos peliä on pelattu ennen BGG-tilastojeni aloitusta (2022), annan mahdollisimman tarkan arvion pelikerroista. En laske BGA-pelejä mukaan.
Sijat 60–51
60 Tokaido. Tämän pelin vahvuus on sen rentous. Peli on hienon näköinen, simppeli ja sopivan kevyt. Olen varma, että tämä ei kestä pelaamista… (1 pelikerta)
59 Space Base. Näppärää kombokoneiston rakentelua. Jokin tässä pelissä ei silti riitä nostamaan sitä korkeammalle. Pelin ehdoton vahvuus on se, että koko ajan tapahtuu. Toisaalta, välillä on vaikeaa keskittyä koko ajan. (3 pelikertaa)
58 Wingspan. Tätä peliä on tullut pelattua varsin paljon. Listoilla sijoitus on tullut rajusti alas. Viime kerrallakin peli oli vielä 20 parhaan joukossa. Kevyt koneistonrakentelu on jopa liiankin kevyttä? Ehkä lisäosan hankkiminen piristäisi peliä? Joka tapauksessa Wingspania pelaan edelleen mielelläni. Hieman samankaltainen Earth käväisi listoilla korkeallakin, mutta vajosi sittemmin sadan toiselle puolen. (12 pelikertaa)
57 Wonderland’s War. Raskaan sarjan pussinrakennus- ja aluehallintapeli antoi mielenkiintoisen ensivaikutelman. Tuhdin kestonsa vuoksi tätä aion tuskin ihan heti pelata uudelleen. (1 pelikerta)
56 Deadwood 1876. Länkkäriteemaisessa päättelypelissä haalitaan kultaa ja ryöstellään muiden kassakaappeja. Lopussa lännen nopein kuittaa koko potin. Kepeä peli herätti kyllä kiinnostuksen. Tätä pitäisi päästä pelaamaan lisää. (1 pelikerta)
55 Concept. Yksinkertaisesti täyttä neroutta. Aivot saadaan kyllä solmuun. Aivan ainutkertainen sananselityspelien genressä. (7 pelikertaa)
54 Seas of Strife. Timanttinen kevyt korttipeli, jonka tavoitteena on hävitä tikkejä mahdollisimman tehokkaasti. Ei tämä suosikkikorttipelini ole, mikä johtuu ehkä siitä, että tätä on pelattu omissa peliporukoissani aika paljon viime aikoina. (6 pelikertaa)
53 Battle Sheep. Vuoden ilkein perhepeli tarjoaa mukavaa häröilyä ja kaverin blokkaamista. Samanhenkiset pelit esiintyvät vielä myöhemmin listalla. (Noin 15–20 pelikertaa)
52 The Game. Mielenkiintoinen haaste. Tuuristahan tämä pitkälti on kiinni, mutta hauskaa silti aina yrittää saada tämä kaverien kanssa läpi. (4 pelikertaa)
51 Railroad Ink. Yksi viimevuosien pelatuimmista peleistä. Todella koukuttavaa, välillä tulee pelattua yksinkin. Äitini tykkää tästä kovasti ja voittaa minut aina. (28 pelikertaa)
Sijat 50–41
50 6 nimmt!. Toimiva pieni korttipeli. En itseasiassa tiedä, miksi tämä on Seas of Strifen yläpuolella. Lopulta aika hajuton ja mauton. (noin 5 pelikertaa)
49 Kanban EV. Todella raskas autotehtaaseen sijoittuva peli. Ei ihan vielä iskenyt ekalla kerralla niin hyvin kuin odotin. Tämä tarvitsee ehdottomasti lisää pelikertoja. (1 pelikerta)
48 Point Salad. Tätä on tullut pelattua todella paljon. Nopea, helppo ja sujuva. Sopii porukalle kuin porukalle. (19 pelikertaa)
47 Azul: Summer Pavilion. Olen pelannut kahta Azulia. (Aika vähän kumpaakin) Tämä on mielestäni parempi. Jotenkin perus-Azul ei säväyttänyt (sijalla 83), mutta tämä on todella fiksu peli. (3 pelikertaa)
46 Cascadia. Tämän genren pelit ovat yleensä olleet itselle vaikeita, mutta poikkeuksiakin löytyy. Cascadia on niistä yksi. Peli vain yksinkertaisesti toimii. Viime aikoina ei ole tullut niin hirveästi tätä pelattua, joten sijoitus putoaa hieman. (7 pelikertaa)
45 Keyflower. Ulkoasultaan hieman vanhan oloinen peli yllätti nokkeluudellaan. Mekaniikka on erittäin ovela. (2 pelikertaa)
44 A Fake Artist Goes to New York. Hauska pikku piirustuspeli ei liiemmin aivoja rasita, mutta tarjoaa kelpo viihdettä. (2 pelikertaa)
43 Flamme Rouge. Pyöräilypelin käyrä on ollut laskussa Heat: Pedal to the Metalin ilmestymisen jälkeen. Vanhassa klassikossa on kuitenkin edelleen jotain, joka viehättää. (Noin 10 pelikertaa)
42 Invasion: Free State. Lautapelit.fi:n uutuuspeli, jota pääsin testaamaan arvostelukappaleen muodossa. Puutteistaan huolimatta kelpo peli. Suoraviivainen ja vauhdikas. (5 pelikertaa)
41 Furnace. Kompakti koneistonrakennuspeli antoi hyvän ensivaikutelman. Lyhyeen kestoon on pakattu paljon peliä. Aivoilta vaaditaan paljon laskentakapasiteettia. Tälle tarvitaan lisää pelikertoja. (1 pelikerta)
Sijat 40–31
40 So Clover!. Nokkelaa sanapeliä ei ole tullut vuoden aikana pelattua, sillä sitä ei ole näkynyt Littoisten punaisilla pöydillä hetkeen. Pidän pelin ideasta. So Clover! osaa olla välillä myös mukavan vaikea peli, joka vaatii hyvää kanssapelaajien tuntemusta ja nerokkaita oivalluksia. (4 pelikertaa)
39 Haluatko miljonääriksi? Tietokilpailupelit ovat olleet aina lähellä sydäntä, ja Haluatko miljonääriksi? on genren melko tyypillinen edustaja. Pelissä on sopivasti riskinottoa ja strategiaa oljenkorsien suhteen. (Noin 5 pelikertaa)
38 Broom Service on mukavan rento, mutta tarvittaessa ilkeä perhepeli. Toimintoja on syytä valita tarkkaan, sillä muuten voi jäädä luu käteen. Näppärä peli tarjoaa sopivasti pähkäiltävää. (2 pelikertaa)
37 Small World. Peli roikkui pitkään kahdenkympin sakissa pienistä, lähes olemattomista pelikerroista riippumatta. Peli on hyvä, mutta jostain syystä sitä ei tule ikinä pelattua, vaikka se omasta kaapistakin löytyy. (5 pelikertaa)
36 Memoir ’44. Tämän pelin olen pelannut puhki BGA:ssa. Memoir ’44 on edelleen hyvä sotapeli kaikessa yksinkertaisuudessaan. (6 pelikertaa + huomattava määrä BGA:ssa)
35 Star Wars: Unlimited. Star Wars on aina ollut lähellä sydäntä. Mekaniikat ovat ihan kivat, mutta kyllähän teema kantaa tätä peliä. En tiedä, kauanko tämä kestäisi pelaamista. (1 pelikerta)
34 Miyabi. Laattojenasettelu on ollut hankala mekaniikka minulle. Monet laattapelit ovat saaneet lähteä hyllystä parin pelikerran jälkeen. Miyabi vaikuttaisi olevan poikkeus, sillä se on vakuuttanut vielä ensimmäisen pelikerran jälkeen. (8 pelikertaa)
33 Superclub. Mekaanikoiltaan vaatimaton Superclub elää teemallaan. Peli tarjoaa satunnaisuudestaan huolimatta mukavia pelihetkiä jalkapallon ystäville. (2 pelikertaa)
32 5 Second Rule. Periaatteessa täysin järjetön partypeli, jossa on peliä niukasti muropakettia enemmän. Pelin idea on nimetä kolmen tiettyyn kategoriaan sopivan asian viidessä sekunnissa. Peli aiheuttaa täydellisiä repeilyjä, ja sopii hyvin illan viimeiseksi peliksi, kun kukaan ei jaksa enää keskittyä mihinkään fiksumpaan. Vaatii tietynlaisen porukan toimiakseen. (Noin 20 pelikertaa)
31 Imhotep. Tiukkaa vuorovaikutusta ja muiden blokkausta parhaimmillaan. Kevyt ja simppeli. (3 pelikertaa)
Sijat 30–21
30 Airlines Europe. Pääsin kokeilemaan tätä hiljattain, ja ensivaikutelmani oli se, että Airlines Europe on tietynlainen vaihtoehtoinen Menolippu. Osakkeet tuovat kivan twistin reitinrakenteluun. Menolippu ei tällä kertaa selvinnyt 60 joukkoon, joka on mielestäni hieman hämmentävää. Saa nähdä, jääkö Airlines: Europe yhden pelikerran hitiksi. (1 pelikerta)
29 Akropolis. Jo Miyabin kohdalla puhuin siitä, kuinka laattojenasettelupelit haalistuvat ensimmäisen pelikerran jälkeen. Akropolis on nyt siinä tilanteessa. Nouseeko Akropolis Miyabin tasolle, vai jääkö se unholaan? (1 pelikerta)
28 Terraforming Mars. Aikoinaan listani ykkössijaa pitänyt Terraforming Mars on tullut hallitusti alaspäin. Marsin valloitus maistuu yhä, ja Prelude on piristänyt peliä. (10 pelikertaa)
27 Bohnanza. Tämä on yksi niistä peleistä, joita olen pitkään halunnut kokeilla. Uskon, että tämä peli paranisi pelikertojen myötä. (1 pelikerta)
26 Architects of the West Kingdom. Sujuva ja mielenkiintoinen hiekkalaatikko, jossa touhuta. Ei maailmaa mullistava, mutta erittäin miellyttävää pelattavaa. Erityismaininta erittäin kompaktille laatikolle, josta monet voisivat ottaa mallia. (4 pelikertaa)
25 Nusfjord. Uwe Rosenbergin isot pelit kiinnostavat minua suuresti. Suuren sääntökuorman takia en ole saanut otettua haltuun kuin vasta muutaman. Lupaavalta vaikuttava Fields of Arle on paraikaa työn alla. Nusfjord ei ole varsinaisesti kovin raskas peli. Siihen on kuitenkin mahdutettu paljon hyviä elementtejä. (5 pelikertaa)
24 Tapestry. Tämä peli on jotenkin melko erikoinen. Joskus vaan onnistuu ja joskus ei. Pöydällä tämä ei kiinnosta enää kovin paljoa, mutta BGA:ssa on tullut pelattua jonkin verran. Tämä on juuri yksi niistä peleistä, jotka heikkenivät ensimmäisen pelikerran jälkeen. (2 pelikertaa)
23 Dune: Imperium (ja Uprising). Tähän peliin en ole vielä päässyt sisälle. Tuntuu että pelissä on paljon hyviä asioita, mutta samaan aikaan jotain puuttuu. Uprising-versio tuntuu aika paljon paremmalta kuin pelkkä perusversio. (2 pelikertaa)
22 Sheriff of Nottingham. Peli on ollut minulla kauan, mutta se ei ole pitkään aikaan enää mahtunut suurimpien suosikkien joukkoon. Viime aikoina peli on saanut hieman uutta nostetta. Listasijoitus on kohentunut noin 30 sijaa, mikä on valtava nousu. (Noin 10 pelikertaa)
21 Decrypto. Uskon edelleen, että Decrypto nousisi saman tien listan parhaaksi partypeliksi, jos pääsisin pelaamaan sitä useammin. Tässä pelissä on vain jotain uskomattoman fiksua. (2 pelikertaa)
Sijat 20–11
20 Just One. Siinä missä Decrypto on monimutkaisempi ja vaikeahko saada pöydälle, Just One on helppo lyödä pöytään vähän joka tilanteessa. Luulin, että olisin pelannut tätä enemmän. Helppous viehättää. Tätä on tullut pelattua myös BGA:ssa, mikä oli kyllä vähintäänkin erikoinen kokemus. (3 pelikertaa)
19 1960: The Making of the President. Historialliset pelit kiinnostavat aina. 1960 on mielenkiintoinen, monipuolinen ja jännittävä kuvaus historiallisista presidentinvaaleista. Politiikka on mielenkiintoinen teema lautapelille, mutta se toimii hyvin. Korttien hieno kuvitus ja nippelitiedot tukevat teemaa todella hienosti. Pidän myös siitä, että kahden pelikerran jälkeen minulla ei ole harmaintakaan hajua siitä, miten peliä kannattaisi pelata… (2 pelikertaa)
18 7 Wonders. Ikuinen klassikko. Olen itseasiassa päässyt testaamaan tätä vasta noin vuosi sitten. Olen miettinyt pelin hankintaa, mutta samaan kestoon ja vaikeusluokkaan minulta löytyy jo täysin ylivoimainen vaihtoehto. Lisäksi tuntuu siltä, että Leaders-lisäosa olisi melkein pakollinen ostos. (6 pelikertaa)
17 Bezzerwizzer. Triviapeleistä oli puhe jo aiemmin. Bezzerwizzer kiinnosteli pitkään, ja kun pääsin sitä vihdoin kokeilemaan, peli ei pettänyt. Kerraassaan upea tietopeli, joskin kysymykset ovat silloin tällöin melko vaikeita nuoremman sukupolven edustajalle. (7 pelikertaa)
16 Smart10. Bezzerwizzerin edelle sijoittuu vielä yksi tietopeli. Pari lisäkysymyspakettia on tullut hankittua, mutta tuttuja kysymyksiä puskee silti vastaan. Smart10 on vain yksinkertaisesti loistava triviapeli. Teemoitetut lisäkysymyspaketit antavat hyvän mahdollisuuden pelata hieman omaan pussiin. (16 pelikertaa)
15 Undaunted: Normandy. Uusimpia pelihankintojani. Undaunted tuntuu todella raikkaalta ahkeran Memoirin hinkkaamisen jälkeen. Peli on tosi simppeli, nopea ja tyylikäs. (4 pelikertaa)
14 Village. Mukava hiekkalaatikkopeli varustettuna hieman häröllä teemalla. Strategiat ovat todella hyvin tasapainossa keskenään, joskin itse tuppaan jumittumaan neuvostoon joka pelissä. Mielenkiintoista on, että tuntematon henkilö lahjoitti pelin minulle LitsaCon-tapahtumassa muutama vuosi sitten. Tapahtuma herättää minussa edelleen hämmennystä. Olen tyytyväinen, että päätin ottaa täysin vieraan pelin vastaan. Kiitoksia vielä antajalle, jos satut lukemaan tätä! (6 pelikertaa)
13 Hallertau. En ole kovin aktiivinen soolopelaaja, mutta Hallertau on osoittautunut oikein toimivaksi soolopeliksi. Peliä onkin tullu pelattua enimmäkseen yksin. Pisteiden maksimointi on kiehtova haaste. (7 pelikertaa)
12 Pipeline. Hieman kryptinen putkistonrakennuspalapeli pistää aivot solmuun. Pipeline on koneistonrakennusta puhtaimmillaan. Omasta pelistä on tosin ehkä tullut hieman mekaanista ensimmäisten pelikertojen jälkeen, mutta vaihtuvat tavoite- ja päivityskortit pakottavat muokkaamaan strategiaa. (5 pelikertaa)
11 Santorini. Uusi tuttavuus, joka pääsi todellakin yllättämään. Taktisen kyttäilyn sijaan kolminpeli oli täyttä kaaosta ja muiden varpaille astumista. Peli on nopea, näyttävä ja helppo opettaa uusille pelaajille. Harvoin haluaa lopettaa yhden erän jälkeen. (12 pelikertaa)
Sijat 10–1
10 Heat: Pedal to the Metal. Kilpa-ajot ovat maistuneet aina kaikissa muodoissaan. Ikisuosikki Flamme Rougen rinnalle on noussut uusi, upea kilpa-ajopeli. Varsinkin lisäosilla varustettuna peli tarjoaa kutkuttavan jännittävän ja usein melko taktisen kilpa-ajon. Heat on ollut ilmestymisestään asti listan kärkikymmenikössä. (7 pelikertaa)
9 Scythe. Tuhti sotapeli nousi takaisin kymmenen kärkeen. Scythe pääsee peliporukassani säännöllisesti pöytään, ja peli löytyy myös omasta kaapistani. Scythestä mielenkiintoisen tekee se, että voittoon on todella monta eri reittiä. Esimerkiksi sotiminen ei ole lainkaan pakollista. Peliin olisi tarjolla erilaisia lisäosia, mutta en ole toistaiseksi kokenut niille tarvetta. Ehkä niitäkin täytyy joskus testata. (Noin 10 pelikertaa)
8 Anno 1800. Annoa tulee pelatuksi aika harvoin, mutta aina kun sitä pelaa, muistuu miten hyvä peli se on. Pelissä asioiden aikaansaaminen vie aikaa, eikä turhiin siirtoihin ole varaa. (3 pelikertaa)
7 Torakkapokeri. En ole oikeastaan ihan varma miten tässä näin on päässyt käymään. Ostin Torakkapokerin itselleni hiljattain, ja sen jälkeen peli on esiintynyt jokaisessa peli-illassa, ja vähän muuallakin. Illan viimeisenä pelinä Torakkapokeri nostaa aina tunnelman kattoon. Peli on yksinkertainen, mutta tarjoaa mahdollisuuden jopa melko syvälliselle taktikoinnille. Alkukierroksia lukuun ottamatta kyseessä ei todellakaan ole tuuripeli.
Torakkapokerin myötä onkin nähtävissä jonkinlainen uusi suuntaus pelimaussani. Kuvittelin olevani pasianssinäpertelyjä rakastava rauhallinen pelailija, mutta yhtäkkiä muiden sabotointiin perustuvat, vuorovaikutuksen täyteiset pelit ovat nousukiidossa. Torakkapokerin lisäksi esimerkeiksi käyvät muun muassa Sheriff of Nottingham, Santorini, Battle Sheep ja Imhotep. (12 pelikertaa)
6 Huhupuheita. Tässä sellainen sijoitus, mikä herättää hieman kummastusta. Huhupuheita on aina ollut mielestäni kerrassaan hilpeä partypeli, mutta valtavan, melkein kahdenkymmenen sijan nousun ajankohta ihmetyttää, sillä suurta pelaajamäärää ja tarpeeksi pitkään venynyttä peli-iltaa vaativa peli ei ole päässyt aikoihin pöytään. Ehkä tämä on merkki siitä, että Huhupuheita on saatava taas pöytään. (Noin 10 pelikertaa)
5 High Society. Toinen todella yllättävä nousija, joka pomppasi pitkälti toistakymmentä sijaa. Ihmettelin, miten melko vähän pelattu filleripeli nousi aina viiden joukkoon. Sitten mietin, että lähes aina kun ollaan kevyttä filleriä vailla, tarkistan ensimmäisenä onko High Society saatavilla. Mestariteos ja todellinen klassikko. (7 pelikertaa)
4 Great Western Trail. Tänä vuonna top kymppiin mahtuneista peleistä kuusi on tehnyt merkittävää nousua viime vuodesta. Great Western Trail kuuluu tähän sakkiin. Hetken kesti, että todella lämpesin tällen suht raskaalle ja monimutkaiselle eurolle. Peli on todella monipuolinen. Taktiikkavaihtoehtoja piisaa ja jokainen valinta on mielenkiintoinen. Pelin kesto on pitkä ja setupointi varsinainen työmaa, joten BGA-versio on tuntunut varsin kätevältä tavalta nauttia pelistä. (5 pelikertaa + BGA)
3 Istanbul. Rüdiger Dornin klassikkopeli on ollut runsaasti pöydällä saapumisensa jälkeen. Ensimmäisen vuoden aikana kertyi yli kymmenen pelikertaa, jonka jälkeen tahti on hieman laantunut. Sijoituskin on tullut alas, sillä viime kerralla Istanbul oli jopa ykkössijalla.
Peli on koukuttava, vaikka tilastoni pelissä ovat suorastaan käsittämättömät. 15 pelikertaa on takana, ja olen voittanut tasan yhden kerran. Eivätkä tappiot ole olleet millään tavalla murskaavia, vaan olen useimmiten niukka kakkonen. Pahimmillaan olen hävinnyt kolmannella tasapeliehdolla. Surkuhupaisasta tappioputkesta huolimatta peli jaksaa vielä innostaa. Omistan Big Box -version, jonka tuomista lisäosista toinen on vielä korkkaamatta. (15 pelikertaa)
2 Through the Ages: A New Story of Civilization. Tämäkin peli on peräisin Litsaconista, tällä kertaa ihan kirpparinurkkauksesta. Huikealla pelillä on muutama ongelma. Peli kestää tolkuttoman kauan, varsinkin kokemattomien pelaajien kanssa. Toiseksi, sääntöjä on aivan julmetusti. Peli ei missään nimessä ole kovin helposti lähestyttävä tai helppo saada pöydälle, ja ymmärrän täysin, miksi peli oli myynnissä. Itsekin olen ensimmäisen pelin jälkeen pelanntu Through the Agesia vain BGA:ssa, missä peli toimii loistavasti. ( 1 pelikerta + BGA)
1 Dominion – Valtakunta. Vihdoin pääsemme sijaan numero yksi, joka oli tällä kertaa hyvin helppo jakaa. Kaikkien aikojen ylivoimainen suosikkipelini Dominion nousee itseoikeutetusti ykkössijalle.
Dominion on uskomattoman monipuolinen, ja yksikään koskaan kokeilemani peli ei pääse pelikertojen erilaisuudessa lähellekään vanhaa kunnon Domppaa. Lisäosia on tullut ostettua aivan liikaa. Mobiiliversio on räjäyttänyt pelikertojen määrän täysin käsiin, joskin Dominion on ollut alkuvuoden pelatuin peli myös pöydällä. Peli sopii monenlaisille porukoille, joskin se on paras kaksinpelinä kokeneiden pelaajien kesken.
Innostus tähän peliin tulee tuskin koskaan hiipumaan, joskin viime vuonna nähtiin pieni suvantovaihe, kun Dominion putosi aina sijalle 12. Peli kuitenkin tuli takaisin vahvempana kuin koskaan ja palasi paikalle, jolle se kuuluu.
Dominion on aiheuttanut sen, että minun on vaikea lämmetä kaikille muille vahvasti pakanrakennukseen perustuvalle kevyemmälle pelille. Esimerkiksi ihan kelvollinen Quest for El Dorado sai melko nopeasti lähteä, kun ostettavat kortit eivät vaihtuneetkaan joka pelissä. (Noin 100 pelikertaa pöydällä, reilusti yli 500 mobiilisovelluksessa)
Lyhyet loppupohdiskelut
Yleensä yhden kerran pelatut uutuudet ovat vallanneet listan kärkisijat. Tällä kertaa yritin jättää yhden kerran pelatut pelit hieman alemmas, mikä selvästi onnistui, sillä paras vain kerran pelattu peli on vasta sijalla 27 majaileva Bohnanza. Muutenkin tuntuu siltä, että huikeita uutuuspelejä ei mahtunut tällä kertaa niin paljoa kuin aiemmin.
Listan ulkopuolelelle jäi ennätysmäärä hyviä pelejä. Useampien kohdalla syynä on pelikertojen puute, mutta osaan olen kai puhtaasti kyllästynyt.
Ikisuosikki Menolippu jäi ensimmäisenä ulos listalta, mikä on ihan kohtalaisesti peliekertoja saaneen klassikon kohdalla pienoinen yllätys. Vanhoista suosikeista myös Kingdomino, It’s a Wonderful World ja Catan jäivät ulos.
Jo aiemmin mainitsemistani “yhden pelikerran ihmeistä” malliesimerkkinä toimii Earth, joka nousi yhden pelin jälkeen aina sijalle 5. Nyt periaatteessa ihan hyvä peli löytyy sijalta 101. Saman kohtalon on kokenut parhaimmillaan jopa kakkosena ollut Amul, joka putosi niukasti listoilta.
Viimeisenä annan kunniamaininnan koko 110 pelin joukossa viimeiseksi jääneelle pelille. Tällä kertaa kunnian saa Uwe Rosenbergin New York Zoo, jonka viehätystä en vain kerta kaikkiaan ymmärrä.
