Tähän olen listannut mielipiteitäni Tarotista texas hold’emiin -kirjassa esitellyistä peleistä, niiltä osin kuin pelejä olen itse pelannut.
All fours
Hauska peli, mutta lopputulos on hyvin paljon kiinni siitä, millaisia kortteja jaossa sattuu saamaan. Jaon neljästä pisteestä vain yksi tulee pelaamisen perusteella, loput riippuvat pääasiassa korttituurista. Ei siis kannata ottaa tätä peliä liian vakavasti. Sopii kyllä seurapeliksi.
Baijerilainen tarock
Melko yksinkertainen peli, mutta hyvää viihdettä kolmelle pelaajalle. Ylimenopakko tuo oman mukavan mausteensa tähän peliin, ja pelimerkeillä pelaaminen on hauskaa. Jos käyttää pelimerkkejä, muistutan, että kaikki maksut pelissä ovat vitosen monikertoja, eli pienin chippi kannattaa olla viitonen.
Sääntöjen suosittelema satanen pottiin pelaajaa kohden kestää hyvinkin pari tuntia, luulisin, riippuen toki pelaajien taidoista ja huutamisen tarkkuudesta. Jos potissa on satanen pelaajaa kohden, pelaajilla kannattaa olla joku parisataa pelimerkkiä kullakin, muuten pelaajilta loppuvat pelimerkit ennen pottia.
Bondtolva
Schnapsenin kevyempi versio. Ei vaadi jatkuvaa laskemista ja muistamista, ja kun pakka pelataan aina loppuun, sekin taitoulottuvuus on poissa. Tuurilla pärjää, mutta taidollekin on tilaa. Erittäin hyvä valinta kaksinpeliksi silloin kun schnapsen on liian vaativa.
Briscola
Briscola on mukavan yksinkertainen tikkipeli ja parhaimmillaan kahdella tai kolmella pelaajalla, luulisin. En ole tosin kokeillut isommalla porukalla. Viiden pelattava bastardibriscola sen sijaan on aivan liian kaoottinen peli minun makuuni – se on tosiaan hyvä osoitus siitä, minkä takia on mukavaa, kun tikkipeleissä on maantuntopakko.
Cego
Tämä viimeinen saksalainen tarot-peli on aika erikoinen tapaus. Peli lienee parhaimmillaan kolmella pelaajalla, ja outoudessaan se on mukavaa vaihtelua muille tarot-peleille. Toisaalta se on myös hitusen sekava tapaus. En suosittele aloittamaan tarot-harrastusta cegosta, mutta kyllä cegoa kannattaa kokeilla.
Dobbm
Oikeastaan aika tavanomainen ässäkymppipeli, mutta tykkäsin itse tästä kovasti. Neljällä pelaajalla dobbm on mainio valinta perushelppoa, mutta haastavaa korttipeliä haettaessa. Tarjouspeli on yksinkertaista, mutta tarjoaa vähän valinnanvaraa. Suosittelen!
Herttakuninkaalla on viisi poikaa
Säännöiltään tosi helppo päättelypeli, mutta tarjoaa mukavasti päänvaivaa varsinkin jos muistiinpanojen tekeminen ei ole sallittua. Kannattaa kuitenkin olla erittäin tarkkana, ettei mokaa alkuasettelua, muuten käy huonosti. Lisäksi pelissä pitää olla huolellinen, että vastaa kysymyksiin oikein.
Karnöffel
Karnöffel on enemmän historiallinen kuriositeetti kuin oikeasti kiinnostava peli. Peli on melkoisen kaoottista ja sattumanvaraista, ja tällaiseksi kevyeksi peliksi karnöffel on turhan mutkikas. Näin sattumanvaraisen pelin pelaamiseen ei pitäisi tarvita lunttilappuja. Kannattaa kuitenkin kokeilla, jos haluaa tuntumaa historiallisiin korttipeleihin.
Kiinalainen pokeri
Alkuun tämä peli tuntui hauskalta, mutta aika pian tajuaa, ettei tässä ole kyllä oikeastaan lainkaan pelattavaa. Vaatinee rahapanoksia, jotta pelissä on mitään mielenkiintoa. Jotain valintoja pelissä on sentään tehtävä, joten ei kiinalainen pokeri ihan huono vaihtoehto ajantappopeliksi ole, varsinkin jos peliseuraa ei innosta vaikeampien pelien opettelu.
Mahjong
Aasialainen klassikko, eikä suotta. Peli on erinomaisen laadukasta viihdettä, kunhan sen vain viitsii opetella ja on valmis antamaan pelille riittävästi aikaa. Lyhyissä peleissä tuuri ratkaisee ja taito alkaa purra vasta kun jakoja kertyy enemmän. Mahjong vaatii siis panostusta ja mieluusti pelaajat, jotka ovat valmiita pelaamaan säännöllisesti, jotta säännöt ja erikoiskädet jäävät mieleen. Satunnaiseen pelailuun peli sopii vähän kehnommin. Tämä on kuitenkin niitä pelejä, joista kun innostuu, niin ei välttämättä tarvitse muuta enää pelatakaan. Eri sääntövariaatioissa riittää kokeilemista omaa suosikkia etsittäessä ja jos siltä tuntuu, peli sopii erittäin hyvin myös rahasta pelaamiseen. Mahjong-opas auttaa mahjong-asioissa.
Mittlere/Plus-minus-jass
Yksi parhaista kolmenpelattavista tikkipeleistä mielestäni. Jassit ovat aika vaikeita sisäistää, näissä on paljon mutkaa matkassa, mutta jos haluaa tikkipelin, jossa oikeastaan korteilla kuin korteilla pystyy pelaamaan hyvän pelin ja taistelemaan voitosta, niin mittlere-jassia sukulaisineen on vaikea voittaa. Parhaimmillaan nämä ovat kolmella, nelinpeli on vähän siinä ja tässä. Plus-minus on astetta mittlereä nopeampi.
Ninety-nine
Yksinkertainen, mutta vaativa tikkipeli kolmelle. Yksinkertainen sikäli, että säännöt oppii nopeasti, varsinkin jos on mitään fiksumpaa tikkipeliä koskaan pelannut. Menestys onkin sitten vaikeampi juttu. Tämä on aika helppo osata ulkoa, joten kannattaa ehkä senkin takia opetella, on sitten pelivaraa yllättävissä tilanteissa.
Ottocento
Hyvä tarot-peli, jota pelivälineenä käytettävä bolognalainen tarot-pakka hieman vaikeuttaa. Kortit ovat hitusen vaikeaselkoiset… Mutta jos sen vaivan viitsii nähdä, ottocento on aika vekkuli paripeli. Tällä hetkellä on hieman auki, kuinka paljon pelissä on sijaa tuurilla ja paljonko taidolla, mutta kokemukseni ovat vielä rajallisia — täytyy siis pelata lisää ja ottaa selvää! Bolognalaiset tarotit ovat todella tyylikkäät, joten ainakin niillä on ilo pelata. Tässä pelissä auttaa todella paljon, jos joku pelaajista hallitsee pisteenlaskun hyvin.
Preferanssi (venäläinen)
Neuvostointelligentsian suosikki on terävä kolminpeli. Eihän preferanssi mikään skat ole, mutta toisaalta se on tuntuvasti helpompi. Vaikka peli onkin merkitty kirjassa haastavaksi, sen oppii melko helposti kunhan on jotain kokemusta tarjoamista sisältävistä tikkipeleistä. Pisteenlasku voi kyllä olla melkoista säätämistä; parasta siis huolehtia, että joku pelaajista ymmärtää pisteenlaskun hyvin tai sitten varata pisteenlaskupuuhiin aikaa. Tästä pidän itse kovasti.
Ristikontra
Oikeasta tavasta pelata ristikontraa saanee pahimmillaan tappelua aikaiseksi, mutta kyllä se puhdistuksen kanssa olla pitää. Äidiltäni olen oppinut tavan pelata yksittäisiä jakoja ilman sen kummempaa pidemmän aikavälin pisteenlaskua. Kiva peli, varsin epätavallinen ja siksi kokeilemisen arvoinen. Pelaan, vaan ei kyllä ole omia suosikkejani varsinaisesti.
Schnapsen
Kahdenpelattavien tikkipelien kärkeä. Peli on tiukka kuin mikä, kun pakassa ei ole lainkaan turhia kortteja. Vaatii hyvää muistia ja tarkkaa keskittymistä. Suosittelen haasteita kaipaaville!
Sheepshead
Oivallinen valinta, mikäli viisi tikkipeleihin tottunutta kaipaa tekemistä. Ihan aloittelijoille tätä ei välttämättä kannata tyrkyttää, sen verran paljon pelin laajoissa valteissa on miettimistä. Viisinpelien huippua.
Slovenialainen tarok
Minun peliporukassani tarot tarkoittaa slovenialaista, jos muuta ei mainita. Slovenialainen on mainio peli, jossa on paljon pelivaraa kiitos erilaisten tarjousten ja bonusten. Asiaan kuuluu, että pelinviejää toisaalta yllytetään uhkarohkeisiin huutoihin ja toisaalta harkitsemattomia huutoja rankaistaan armottomalla kontraamisella. Tämä on värikäs peli, jos mikä. Nelinpeli on paras tapa pelata, sillä parin kanssa pelaaminen tuo peliin paljon lisähupia. Kolminpeli on vähän tarkempi ja kenties vähän vähemmän hauska peli.
Strohmann-Tarock
Erittäin hauska tarot-peli kahdelle pelaajalle. Kilpailee Schnapsenin kanssa parhaan kaksinpelattavan tikkipelin asemasta tiukasti. Tässä pelissä pelaajilla on osa korteista olkiukoissa eli neljän kortin pinoissa, joiden päällimmäinen kortti on näkyvillä ja osa pelaajan kättä. Idea on yksinkertainen, mutta tuo peliin paljon mielenkiintoisia muutoksia perus-tarockiin verrattuna.
Sueca
Sopii hyvin ässäkymppipeleihin totutteluun, aika leppoisan helppo tikkipeli. Nopeasti ohi, joten sopii hyvin pienempiinkin väleihin.
Truc
Hauska tikkipeli bluffaamisen ystäville. Pokeria kahdelle -nimitys ei ole ollenkaan huono: tässä on vähän samaa bluffaamista, ja pokerista tuttu slouvaaminen on trucissa tärkeää. Truc on hauskaa kahdestaan ihan pisteistäkin pelattuna, toisin kuin pokeri.
Yksi erä on nopea, joten trucilla täyttää helposti pienemmät välit ja pidempää peliä haluavat voivat pelata vaikka paras viidestä -ottelun.
Unkarilainen tarokk
Unkarilainen on tarotin kuningaslajeja, varsinkin kuvitettuna muotona. Peli on hyvin kiehtova, kiitos mielenkiintoisen tarjousjärjestelmänsä ja tiivistetyn pakkansa. Samalla se vaatii melko kokeneet ja fiksut pelaajat, sillä pelikokemus jää herkästi vähän vaisuksi, jos pelaajat eivät ymmärrä huutaa järkevästi. Kannattaa siis kerätä vähän kokemusta muista taroteista ja palata sitten unkarilaiseen.
Werewolf
Erinomainen seurapeli. Vaatii vähän säätämistä, että susien määrä on kohdallaan ja muut roolit balanssissa, mutta peli on melko nopea, joten kokemusta kertyy äkkiä. Sen huomaa kyllä, jos peli on kovasti vinksallaan, ja tällaiset pelit ovat yleensä nopeasti ohi. Mitään kaupallista versiota tähän hommaan ei tosiaan tarvita, mutta jos rooleja on useampia, jonkinlaiset erikoiskortit – vaikka sitten itse tehdyt – helpottavat peliä. Sopivalla porukalla Werewolf on todella nerokas peli, mutta aina homma ei klikkaa.
WYSIWYG
Vistinsukuista kaksinpeliä kaipaaville WYSIWYG on mainio valinta, pelissä on varsin hyvin puhkuttu henkeä kahden hengen tikkiin.
Zsírozás
Mukava muunnelma perinteisestä ristikontrasta, ristikontran ystäville varsinkin kokeilemisen arvoinen.
