Peli-ideasta on nyt kehkeytymässä peli ja sitä olisi päästävä testaamaan. Tähän tulee avuksi pelin eriasteiset prototyypit eli protot. Millä työkaluilla ne oikein tehdään ja minkälaisia ne on?
Kokeile nopeasti digitaalisilla työkaluilla
Aloitetaan nyt kuitenkin sillä, että mielestäni peli-ideasta pitäisi tehdä mahdollisimman nopeasti vähintään yksinpelattava proto, jotta näkee onko se jatkokehityksen arvoinen. Olen huomannut omassa suunnittelussa sen että suosin kortteja tiedon välitykseen pienten pahvipalastan sijasta. Tämä johtuu korttien teon helppoudesta. Ohjelma nimeltään nanDeck on auttanut minua huomattavasti ja nopeuttanut korttien tekoprosessia. Suosittelen lämpimästi kyseistä ohjelmaa. nanDeck tosin vaatii hieman opettelua aluksi, mutta kun perusjutut tietää niin sitten pääsee jo pitkälle.
Game-icons.net on myös hyödyllinen paikka ikoneita varten, kuten on myös Daniel Solisin Patreon-tili. Googlaamalla löytyy todella paljon hyödyllistä myös.
Muita digitaalisia apuja on tietenkin kuvankäsittelyohjelmat, kuten kaupallinen Photoshop tai ilmainen GIMP (Mikon huomio: Mac-käyttäjille hyvä edullinen vaihtoehto on Pixelmator). Proton voi aluksi vaikka piirtää paperille, mutta olen varma että jossain vaiheessa tarvitset kuvankäsittelyä ja vielä sellaista kuvankäsittely, joka sallii kerrosten teon kuvaan.
Käytän myös Exceliä komponenttien kirjaamiseen sekä nanDeckin kanssa ja Wordin kanssa aloitan sääntöjen kirjoittamisen. Olen tänä vuonna myös opetellut Javascriptiä, HTML:ää ja CSS:ää kirjoittamaan Codecademyn avulla. Näiden taitojen avulla voin tehdä nykyään nuo yksin pelattavat protot koskematta paperiin.
Ideat pahviksi
Tulostin on todella tärkeä työkalu myös protojen teossa. Itse olen ostanut vuosia sitten värilaser-tulostimen (HP CP1215) ja sen avulla saan tarvittavat materiaalit tulostettua ulos. Normaali paperi ja A4-kokoiset tarra-arkit ovat paperit mitä käytän tulostaessa. Tarra-arkit ovat todella käytännöllisiä tehdessä laattoja. Tulosta laatat tarralle, liimaa tarra pahville ja leikkaa irti. Kaksipuoleisia tehdessä leikkaa taustapuolelta. Tämä helpottaa pelaamista.
Pahvia, 1,5 tai 2mm, kannattaa käydä ostamassa askarteluliikkeistä. Kevyempää pahvia, 1,5mm, voi leikkailla kunnon saksilla ja siitä paksumpaa mattoveitsellä. Pahvi on monikäyttöisin tavara, mitä sinulla voi olla ja tarra-arkkien kanssa saat tehtyä ihan mitä haluat. Pelilautoja, laattoja ja tokeneita. Pahvista saa myös laatikoita, jos haluaa tehdä juuri oikean koon laatikon protolleen.
Työkaluista mattoveitsi tuli jo mainittua, todella kätevä väline kunhan ei päästä lapsien käsiin ja käyttää pohjalla kunnon alustaa. Mattoveitsen kanssa suosittelen metallista viivotinta, sillä ainakin omassa käsittelyssä muoviset menevät saman tien sellaiseen kuntoon, ettei suoraa linjaa niillä enää saa. Tokeneita tehdessä voi kokeilla reikämeistiä, itse en ole siinä onnistunut liian tylsän meistin takia.
Kortteja tehdessä kannattaa käyttää rullaleikkuria. Itse suosin paperileikkuria, ei-giljotiinimallista. Yhdelle paperille mahtuu yhdeksän korttia ja paperileikkurilla voi leikata viisi paperia kerralla, joten 45 korttia todella nopeasti. Mielestäni normipaksu paperi 80g on liian heppoista, joten laitan leikatut kortit korttisuojiin siten, että pohjalle tulee Magic-kortti. Toimiva, nopea ratkaisu. Proton edetessä kortteja voi suht halvalla myös tilata netistä, esimerkiksi PrinterStudiosta.
Näiden lisäksi jokaisella suunnittelijalla pitäisi olla miljoonalaatikko komponentteja. Itse tilasin Spielmaterialista näytepusseja ja muita peleissä käytettäviä komponentteja isolla rahalla ja en ole paljon muuta sen jälkeen tarvinnut. Muistaa vain ottaa vanhoista protoista komponentit takaisin miljoonalaatikkoon.
Suosittelen komponentteja kerätessä kirpputoreja. Itse metsästän kirpputoreilta pelejä, joissa on ehjät laatikot ja paljon osia. Olen ostanut monta peliä katsomatta sisälle ihan vain laatikon takia. Pari euroa vanhasta laatikosta on parempi kuin laatikon tekemiseen käytetty aika. Tarra-arkki kannen päälle ja sillä hyvä. Olen myös vanhoja laatikoita päällystänyt mustalla paperilla, jolloin saa hieman hienomman näköisen laatikon välittämättä siitä mikä se ennen on ollut.
Omasta proof-of-conceptista edustusprotoon
Protoja on eritasoisia. Yksinpeliproto on se, joka ei lähde pelattavaksi muualle, vaan se raapustellaan paperille ja kokeillaan illan hämärässä pimeässä kulmassa yksin. Ovatko pään sisällä muhineet mekaniikat toimivia? Mitä komponentteja peliin tarvitsee? Ja niin edelleen. Itse tosin teen tämän ensimmäisenkin version heti kuvankäsittelyohjelman avulla, sillä tehdessä komponentteja mietin peliä ja niitä tehdessä näkee jo ensimmäiset sudenkuopat.
Seuraava taso protoista on se oman peliporukan kanssa pelattava versio. Ei ehkä enää käsin piirretty, vaan tulostettu ja nopeasti kyhätty paperiviidakko. Komponentit on otettu mikä mistäkin ja fiilis on, että kyllä ne kaverit pelaavat mitä vain heidän eteensä laitan. Itsellä tässä vaiheessa muistiinpanot on hieman hajanaiset ja uusi versio tulee jokaisen testin jälkeen. Tämä pelitestauksen vaihe on se kuluttavin, jokaisen pelitestin jälkeen joku juttu on rikki ja haluaisi kokeilla vähän kaikkea. Intoa riittää, mutta pelitestaajia ei löydy.
Kolmas taso on jo hieman siloiteltu. Peliä on pelattu pari kertaa ja suurimmat töyssyt on saatu tasaiseksi. Olet saanut muutaman tunnin aikaa etsiä sopivaa grafiikkaa peliin ja olet luottavaisin mielin viemässä sitä tuntemattomien eteen. Kriittisin kohta koko pelin kehityskaaressa on mielestäni tämä. Tässä vaiheessa sinun täytyy jo uskoa omaan peliin, kertoa siitä samat asiat, pelata mukana ja katsoa kun muut pelaavat. Muistiinpanojen määrä on kasvanut ja tarkentunut siihen pisteeseen, että etsit pelin kipupisteitä tai sitä hauskuutta, mitä olet lähtenyt hakemaan.
Neljäs taso on sitten se puoliammatillinen, harvan kannattaa tähän lähteä, ellei ole erittäin piirtotaitoinen tai sellaisen kumppani. Tällä tasolla teema ja tarina on hiottu, taiteilija on suunnitellut maailman, jossa pelataan ja komponentit, joilla pelataan on lyöty lukkoon. Tämä on se paras vaihtoehto viedä peli julkaisijan silmien eteen, mutta kääntöpuolelta löytyy maksaminen taiteilijalle ja epävarmuus pelin julkaisusta on vieläkin läsnä. Tässä vaiheessa varmaan mietit jo pelin julkaisemista itse.
Protoilu on taito, missä kehittyy helposti. Samoilla taidoilla voi lähteä myös print-and-play maailmaan, jos ei aina omia jaksa rakentaa. Tosin omien protojen teko on sen verran palkitsevaa, että minulla jäävät pnp-pelit vähälle. Omia protoja kun pääsee pelaamaan ja kehittämään. Kenen kanssa, siitä kirjoitan ensi kuussa.
