Pelaamiseen liittyy tiettyjä kirjoittamattomia sääntöjä, jotka säätelevät pelaamista. Mikäli kaikki pelaavat samojen sääntöjen mukaan, ongelmia ei tule. Karkea esimerkki on huijaaminen. Useimmat eivät suvaitse huijaamista, mutta tietyissä yhteyksissä se voi olla sallittua ja hyväksyttävää.
Sopimukset, liittoumat ja neuvottelut
Pelaajien väliset sopimukset ovat yksi tällainen kysymys. Joissain peleissä pelaajien väliset sopimukset on tehty rikottaviksi, toisissa ne täytyy ehdottomasti pitää. Vaan entäs jos säännöt eivät puhu sopimuksista mitään? Silloin turvallisin oletus on, että pelaajat eivät voi tehdä mitään sopimuksia ja liittoumia keskenään.
Joissain peliporukoissa lähes jokaisesta pelistä tehdään neuvottelupeli, mutta yleensä voi olettaa, että liittoumia ei harrasteta, elleivät ne peliin oleellisesti kuulu. Jotkut pelit menevät yksinkertaisesti pilalle, jos neuvottelut sallitaan. Joka tapauksessa peliaika pitenee neuvottelujen myötä.
Jos haluaa sopimuksia käyttää, eikä pelin säännöissä kerrota, miten sopimuksiin on suhtauduttava, kannattaa asiasta sopia ennen peliä. Hyvä perussääntö sopimuksille on se, että samalla vuorolla tapahtuvaksi sovitut asiat on pakko pitää, mutta myöhempiä vuoroja koskevat lupaukset saa rikkoa.
Neuvotteluihin liittyy myös toisten pelaajien neuvominen. Kannattaa sopia, onko neuvominen sallittua. Joissain tapauksissa neuvominen nopeuttaa peliä, mutta toisinaan se tuo peliin ei-toivotun suostutteluelementin. Esimerkiksi Carcassonnessa neuvomista suositellaan säännöissä — vaikkapa parhaan luostarinpaikan löytäminen voi nopeutua, jos pelaajat etsivät yhdessä.
Ongelmia tulee, kun pelaajat sisällyttävät neuvoihin omaa etuaan. Silloin pelistä kuin pelistä tulee helposti suostuttelukilpailu, jossa voittaja on se, joka saa muut puhuttua tekemään itselleen parhaat siirrot.
Oletuksena on, että pelaajat pelaavat yksin, ellei peli ole avoimesti joukkuepeli. Yksilölajeissa ei joukkueina kilpailla. Varsinkin pariskuntien kohdalla saattaa joskus nähdä metapelaamista, jossa omaa puolisoa suositaan tai vältellään puolisoa haittaavien siirtojen tekemistä. Tällainen ei ole sopivaa.
Avoimet ja salaiset tiedot
Klassinen keskustelunaihe on kinastelu avoimista tai salatuista tiedoista. Kiista juontaa juurensa vähintään 60-luvulle. Vanhan Acquire-pelin säännöissä ei määritellä, ovatko pelaajien omistamat osakkeet avointa tietoa vai pidetäänkö ne salassa. Osakkeiden ostaminen on täysin julkista, joten periaatteessa kuka tahansa voi laskea, montako osaketta kullakin pelaajalla on.
Useimmat eivät vaivaudu laskemaan, jos pelataan salaisilla osakkeilla. Toisille tällainen laskeminen on vaivatonta, jolloin voi olla parempi tasoittaa tilanne ja pitää osakkeet kaikkien nähtävillä. Sama pätee kaikkeen salassapidettävään tietoon, jonka seuraaminen on mahdollista: Puerto Ricon, Tigris & Euphrateksen ja Samurain voittopisteet ovat hyviä esimerkkejä.
Jos ja kun pelissä on salaisia tietoja, niitä ei kuulu paljastaa muille pelaajille. Esimerkiksi kädessä olevista korteista ei saa kertoa, ellei se kuulu pelin henkeen. Kaupankäyntipelit kuten Bohnanza ja Catanin uudisasukkaat ovat poikkeus, sillä niissä on usein tarpeen mainostaa korttejaan.
Toisten omistamien pelien käsittely
Luulisi olevan itsestäänselvää, että toisten pelejä käsitellään kunnioittaen ja siivosti, mutta näin ei ole. Ihmisillä on erilaisia pikkutapoja, jotkut esimerkiksi hypistelevät ja taivuttelevat kortteja odotellessaan vuoroaan. Jotkut — ja tämä esimerkki on tosi — tunkevat kortteja suuhunsa.
Napostelu kuuluu usein pelaamisen yhteyteen. Kannattaa kuitenkin olla varovainen: avoin limsapullo pelipöydällä on katastrofi, joka odottaa huolimatonta, nopeaa liikahdusta tapahtuakseen. Juomat kannattaa pitää suosiolla lattialla tai toisella pöydällä. Syötävää valitessaan kannattaa jättää rasvaisimmat ruoat väliin, sillä rasvaiset sormenjäljet korteissa ja pahvilätkissä ovat kauhistus.
