Perheemme matkusti kesällä junalla Tampereelta Etelä-Portugaliin ja takaisin. Kahdessa kohtaa ylitettiin Itämeri laivalla, mutta muuten tuli istuttua junissa yhteensä noin 80 tuntia. Eri junia osui matkan varrelle yhteensä 34 kappaletta. Junamatkoista yksitoista oli sellaisia, että käytössämme oli vastakkaiset paikat ja niiden välissä pöytä. Mainio tilaisuus pelata lautapelejä! Tällaiset osuudet vaihtelivat kestoltaan puolentoista tunnin ja lähes kahdeksan tunnin välillä.
Lautapelejä ja korttipelejä otimme mukaan yhteensä yhdeksän eri peliä, monet niistä pakattuina sisäkkäin tai tavallista pienempään tilaan. Tavanomainen korttipakka on tässä laskettu vain yhdeksi peliksi ja vain yhtä peliä sillä pelattiinkin, pokeria. Matka-Haastetta pelattiin vasta perillä, joten sitä ei esitellä tässä sen tarkemmin.
Tässä kirjoituksessa käsitellään seuraavia pelejä, ja sitä miten ne mahtuivat erilaisten junien pöydille:
- Azul
- Hnefatafl
- Catan
- Carcassonne (lisäosilla)
- Munchkin
- Port Royal (lisäosalla)
- Dale of Merchants (lisäosalla)
- Pokeri
Junien erilaiset pöydät lautapelien kannalta
Pelit on jaettu tässä kahteen kategoriaan: peleihin joissa on pelilauta ja korttipeleihin. Missään näistä peleistä ei kuitenkaan ollut yhtä isoa ja yhtenäistä pelilautaa. Korttipelit oli helpompi saada sopimaan erikoisimmille pöydille, vaikka joidenkin kohdalla pitikin miettiä, mahtuuko sitä pelaamaan kunnolla. Korttipeleistä Munchkin ja Port Royal vaativat eniten tilaa.
Pelit, joissa on pelilauta
Azul
Emme olleet pelanneet Azulia ennen tätä matkaa. Portugal-aiheinen peli haluttiin kuitenkin mukaan, olihan matkan ääripäässä juuri Portugal. Myöhemmin kävi ilmi, että pelin ulkoasu on saanut vaikutteensa nimenomaan Sintrasta. Sinnekin piti sitten päästä.
Peliä on miellyttävä käsitellä ja katsoa, ja pelata myös. Isohko pelilaatikko sai tulla mukaan sillä verukkeella, että sen sisään mahtui monta muutakin peliä, kun pakkauksen muoviosat jätti kotiin.
Hnefatafl
Hnefatafl eli ”viikinkien šakki” tuli mukaan osittain pieneen tilaan menevän pelilautansa vuoksi, osittain lyhyen keston vuoksi. Ja hienon ulkonäkönsä…
Peliä pelatessa voi aina miettiä, ovatko sille jälkikäteen päätellyt säännöt sittenkään ehjät ja voittaako valkoinen aina. Sopiva peli, jos tilaa tai aikaa on niukasti.
Catan
Vaikka Catan (aikaisemmalta nimeltään Settlers of Catan) vaatii vähintään 52 cm syvän pöydän, sitä mahtuu pelaamaan yllättävän monessa junassa – tässä saksalaisen ICE-junan kuuden hengen osastossa. Pöydän ympärille mahtuu vain neljä ihmistä, mutta se ei haittaa, sillä peliin ei voisi enempää ottaakaan ilman lisäosaa.
Catan mahtuu samaan tapaan myös ruotsalaisen X2000-junan pöydälle.
Carcassonne
Carcassonnea pelattiin pari kertaa. Lisäosista käytettiin suurin osa laatoista, mutta näillä kerroilla ei kaikkia sääntöjä.
Carcassonnen hyvä puoli on se, että pelialueen muodolla ei ole kauhean paljon väliä. Pitää vain sopia, miten menetellään maailman reunalla. Sen sijaan jos junan pöydällä on paikat mukeille, Carcassonnen pelaaminen käy hankalaksi.
Tämä saksalaisen IC-junan pelipöytä osoittautui vähän liian kapeaksi, kun molemmat katedraalit sattuivat ilmestymään yhden laatan etäisyydelle reunasta…
Myös Carcassonnen pelilaatikkoon on saatu mahtumaan tavallista enemmän pelattavaa poistamalla alkuperäiset sisäpahvit:
- Kaksi peruspeliä (vasemmanpuoleiset pitkät rivit),
- neljä isoa lisäosaa (Kirkot ja kievarit, Kirjurit ja kauppiaat, Kärryt ja kartanot, Pedot ja paimenet)
- yksi minilisäosa (yleensä laatikkoonsa jäävä Lossit) ja
- kaksi jokea (I & II, aina pelissä).
Nappuloita on ostettu kaksi sarjaa lisää, joten tämän kaiken voi myös jakaa kahdeksi samanaikaiseksi peliksi.
Korttipelit
Munchkin
Munchkin on erittäin hauska peli. Tai kuten sen takakannessa sanotaan:
”Munchkin-korttipelissä koet luolaseikkailun huuman ilman kaikkea turhaa roolipelisäätämistä. Voit keskittyä hirviöiden tappamiseen ja taikaesineiden keräämiseen. – – Munchkin on nopea ja höpsö peli, jonka ääressä mikä tahansa peliporukka muuttuu hysteeriseksi. Ja sillä välin kun muut nauravat, on sinulla hyvä tilaisuus varastaa heidän kamansa.”
Vasta paluumatkalla jossain Tanskan paikkeilla huomasimme viimeisetkin säännöt ja pelasimme peliä ehkä vihdoinkin oikein. Levelit merkkasimme puutikuilla (jotka oli otettu mukaan pokerirahoiksi) tai Azul-nappuloilla.
Port Royal
Pitkäaikaista suosikkiamme Port Royalia laajennettiin lisäosalla, joka tuo muutaman uuden kortin lisäksi kolme aivan uutta, kiinnostavaa pelimuotoa: yhteistyöpelin (ensimmäisessä kuvassa), samojen lisätoimintojen pelaamisen omiin nimiin (mahdollisesti toisessa kuvassa) ja yksinpelin (kolmannessa kuvassa).
Port Royalin vaatima tila riippuu pelityylistä. Ja toisin päin.
Dale of Merchants
Tätä suomalaista uudehkoa peliä pelasimme peruspelillä ja lisäosalla. Korttivalikoimaa muuttamalla Dale of Merchants -pelikerroista saa hyvinkin erilaisia.
Kaksinpelille riitti pienimmillään niinkin pieni tila kuin kaksi yksittäistä selkänojapöytää. Peliä voisi pelata myös kahden hengen joukkueilla, mutta sitä emme vielä kokeilleet.
Pokeri
Pokeri on kaikkein nopein peli, jos vain malttaa olla kynimättä muita vararikkoon. Rahaksi oli varattu askartelutikkuja, mutta Port Royalin kultarahat oli prameampi valinta kun tikut olivat ulottumattomissa.
Olimme noin 7½ tunnin matkalla Milanosta Marseilleen, kun sattumoisin tätä kuvaa otettaessa olimme Monacossa ja aika tarkkaan Monte Carlon kohdalla. Tulipa pelattua pokeria Monacossa!
Junien erilaiset pöydät lautapelien kannalta
Ennen tälle pitkälle matkalle lähtöä suunnitelmanani oli kirjoittaa kattava raportti eri junien pöydistä lautapelaamisen kannalta, mutta niissä oli lopulta aika vähän eroja. Viimeisenä luetellut korttipelit mahtuivat pöydälle kuin pöydälle.
Eräällä toisella matkalla Port Royal viritettiin poikkeuksellisen pienelle pöydälle, vaikka aikaakaan ei ollut täysimittaiseen peliin. Voittoehdoksi sovittiin sillä kertaa alempi pistemäärä, olisiko ollut seitsemän pistettä. Tähän mennessä pienin pelipöytä on ollut saksalaisen paikallisjunan roskiksen kansi – kun vastakkaisten paikkojen välissä ei ollut pöytää – joka oli kuitenkin riittävän kokoinen Läpsyn pelaamiseen.
Kohdallemme osuneista junista parhaat pelipöydät ovat olleet tanskalaisissa junissa (ylläolevissa kuvissa Munchkin– ja Azul-pelien alla). Pienimmät neljän hengen pöydät ovat tulleet vastaan VR:n muuten mainioissa junissa (”suippo violetti pöytä” alla viimeisenä).
VR:n Pendolino-junissa on avattavat pöydät, jotka ovat ehkä vähän pienempiä kuin allaolevissa kuvissa olevat IC-junien avattavat pöydät, ja niissä lienee aina paikat juomille. IC-junissa on useita erilaisia pöytiä. Ainakin vanhemmista paikanvalintakartoista näkee, minkä muotoisia pöytiä missäkin vaunussa on. Vaikka junassa olisi muuten suippoja pöytiä, lemmikkivaunussa ja ohjaamohytin sisältävässä vaunussa voi olla isompia harmaita pöytiä. Juoma-alustoista ei voi tietää etukäteen.
Ravintolavaunun yläkerran paikat ovat lisämaksullisia.
Kaikki valokuvat: Juhani K. Anttila (2019). Artikkeli perustuu Euroopan halki 2019 -sivustolla olevaan kirjoitukseen Lautapelit junamatkalla.
4 vastausta aiheeseen “Lautapelit pitkillä junamatkoilla”
Suosittelen tutustumaan Button Shy Games:n lompakkopeleihin (https://buttonshygames.com/collections/wallet-games-1).
Etenkin Sprawlopolis ja Tussie Mussie ovat erinomaisia. Ja eivät vie paljon tilaa.
Kiitos vinkistä!
Hauska artikkeli, kiitos! Ehkä vielä haastavampaan tilaan, tuohon VR:n suippoon hihansilityslautaan verrattavaan lentokoneen pöytään olemme mahduttaneet mm. seuraavia pelejä: Kilpikonnakisa, Biblios, Diamonsters, The Mind. Samoin mukaan mahtuu valtavan moni kupongintäyttöpeli, ja noppia voi heitellä pelilaatikossa.
Matkakäytössä on myös hyviä kokemuksia noppapelien noppien korvaamisesta puhelimen nopanheittosovelluksella. Isommankin noppamäärän heittely käy kätevästi ilman meluhaittaa ja noppien hukkaamisen mahdollisuutta.