Lautapeliopas 2000–2020

Käyn läpi Lautapelioppaan historiaa vuodesta 2000 alkaen. Lautapeliopas henkilöityy minuun sen verran vahvasti, että käyn läpi myös omaa pelihistoriaani, se kuitenkin kuvaa aikojen muuttumista omalla tavallaan.

Mainitsen ohimennen myös kaikenlaista muuta kehitystä, mitä lautapeliharrastuksen ympärillä on tapahtunut, mutta mikään kattava yleishistoriikki tämä ei yritäkään olla.

2000

Alunperin lautapelisivustoni oli Melankolia.net-sivuilla, joille kokosin kaikenlaisia kiinnostuksen kohteitani. Se oli teinivuosinani hankkimani domain, ensimmäinen omistamani, aikana ennen blogeja (domain on yhä olemassa, siellä majailee nykyisin pari kertaa vuodessa päivittyvä blogini).

Silloista design-ajatteluani hallitsi usko tekstin ylivertaisuuteen, niinpä sivuilla oli pelkästään mustaa tekstiä valkoisella pohjalla, eikä muuta. Selkeä informaatiorakenne oli kovempi juttu kuin kuvitus. Toisaalta – mistäpä niitä kuviakaan olisi saanut, aikana ennen digikameroita.

Heinäkuussa 2000 sivuilla oli arvosteltu peräti kaksi peliä, Carolus Magnus ja Svea Rike. Arvostelut ovat eläneet ja niitä on päivitetty vuosien varrella, mutta nykyisten pohjalla on 20 vuotta sitten kirjoitetut tekstit.

Miksi aloitin? Siinähän se sanotaan: kovin paljon ei kilpailua ollut. Oululaisella Lasse Märsyllä oli omat sivunsa, mutta juuri muuta ei sitten ollutkaan. Olin itse löytänyt nettisivujen tekemisen riemut jo joitain vuosia aikaisemmin ja olin jo ehtinyt jäädä koukkuun nettisivujen tekemiseen, kun ylläpidin lukioaikoina liveroolipeliaiheista linkkilistaa, joka saavutti mainetta ulkomailla asti.

Mikon pelit. Pelitilastoni eivät ihan ylety vuoteen 2000. Tuohon aikaan asuin vielä viimeisiä hetkiäni Jyväskylässä, jossa minulla ei ollut varsinaista peliporukkaa. Olin notkunut Jyväskylän Puolenkuun peleissä pääasiassa Vampirea ja Middle-Earthia pelaten, mutta lautapelien pelaaminen oli vasta nousussa.

Syksyllä 2000 muutin opintojen (ja silloisen tyttöystävän ja nykyisen vaimon) perässä Tampereelle. Tamyn kalenterista bongasin hyvissä ajoin TYR:n eli Tampereen yliopiston roolipelaajat, johon liityin oitis. TYR ei järjestänyt lautapelitoimintaa, mutta sehän korjaantui pian.

Ilmoittelin TYR:n postituslistalla halustani pelata vaikkapa Catania ja osallistujia tuli sen verran, että pelipaikaksi otettiinkin Vanhan Domuksen opiskelija-asuntolan kivijalassa sijaitseva ikkunaton loukko Domus-klubi. Näin sai alkunsa Seurapelikerho – ja säännölliset peli-illat pyörivät Domus-klubilla edelleen tänä päivänä, tehden Seurapelikerhosta yhden Suomen pitkäikäisimmistä pelikerhoista.

Muuta pelikulttuuria. Kuten sivuillani kerron, ainoa pelikauppa Suomessa oli Fantasiapelit. Safe Haven oli kyllä jo perustettu, mutta myi vielä yksinomaan keräilykorttipelejä. Fantasiapelienkin valikoima oli kovin niukka.

BoardGameGeek avasi ovensa vuonna 2000. Minä tosin löysin sinne tieni vasta vähän myöhemmin, rekisteröidyin käyttäjäksi kesällä 2002.

Marraskuussa 2000 Suomen Diplomacy Seura järjesti Helsingin yliopiston matematiikan, tietojenkäsittelytieteen ja eksaktien luonnontieteiden opiskelijoiden ainejärjestö Limeksen strategiapelikerhon LiStraKen kanssa pelitapahtuman Helsingissä Uudella ylioppilastalolla. Diplomacy-seuraan palaan myöhemmin, mutta jos olet koskaan ihmetellyt, miksi Lautapelaamaan-tapahtuma järjestettiin pitkään marraskuun alussa, vastaus juontaa pohjimmiltaan juurensa tähän vuonna 2000 järjestettyyn tapahtumaan.

2001

Olin kirjoitellut jo enemmänkin arvosteluja ja kehittelin pisteytysjärjestelmää peleille. Pelit arvioitiin ulkoasun ja monimutkaisuuden perusteella ja lisäksi lätkäisin peleille yleisarvosanan omien mieltymysteni mukaisesti.

Mikon pelaamia. Pelitilastoni alkavat tältä vuodelta, joskin ensimmäisenä vuonna mukana on hieman vanhempiakin pelejä, päivättynä tammikuun ensimmäiselle päivälle. Kirjasin tilastoja alunperin Excel-taulukkoon, mutta taisi mennä pari vuotta kun tajusin, että siitä ei tule kyllä mitään pidemmän päälle. Siirryinkin melko pian itse rakentelemani tilasto-ohjelmiston käyttäjäksi.

Vuoden pelatuimpia pelejä vuonna 2001 olivat Carcassonne, Lost Cities, Dragon’s Gold, Fluxx, Tigris & Euphrates, Mythos, Battle Line, Citadels, Give Me the Brain, Alcatraz, Taru sormusten herrasta ja El Grande. Listalla on suunnilleen kymmeneen pelikertaan vuoden aikana päässeet pelit, joten eri vuosien välisiä eroja voi vähän hahmottaa.

Muuta pelikulttuuria. Safe Haven otti lautapelit valikoimiinsa. Fantasiapelienkin pelivalikoima kasvoi tuntuvasti.

Perustin Pelilista-nimisen sähköpostilistan. Sen esikuva oli jenkkien Spielfrieks-lista, jolle myös kuuluin. Pelilista oli jonkinasteinen edeltäjä Lautapeliseuran foorumille.

Vuonna 2001 järjestettiin ensimmäinen KinkkuCon, mikä tekee edelleen jatkuvasta tapahtumasta Lautapeliseuran pitkäikäisimmän pelitapahtuman. Ensimmäisenä vuonna Markku Karhusen kotona järjestetyssä tapahtumassa oli alle 20 osallistujaa, joten kovin suuresta aloituksesta ei ollut kyse.

2002

Vuonna 2002 pelisivustoni oli saanut uutta sisältöä peliarvostelujen lisäksi: olin julkaissut ensimmäisiä sääntösuomennoksia. Arvosteluja oli jo kolmisenkymmentä ja pitkien arvostelujen lisäksi pienempiä lyhytarvioita. Lyhytarvioiden konsepti tuntui tarpeelliselta, koska oli halua kirjoittaa peleistä enemmän, mutta täysimittaisia arvosteluja ei ihan pienellä kokemuksella halunnut kirjoittaa.

Jonkinlaista blogiahan tässä olisi kaivattu, johon olisi voinut kirjoitella ensifiiliksiä peleistä kevyemmän kokemuksen pohjalta. Tämä juttu on noussut esiin myöhemminkin ja nykyään olen ratkaissut sen uutiskatsauksista löytyvällä ”Mikon pelaamia”-osiolla. Se keskittyy erityisesti uusien pelien ensifiiliksiin tai muuten vain huomionarvoisiin pelikokemuksiin.

Mikon pelaamia. Vuoden 2002 pelatuimpia pelejä olivat Lost Cities, Puerto Rico, Carcassonne, Zèrtz, Africa, Web of Power, go, Battle Line, 6 Nimmt! ja Villa Paletti.

Vuonna 2002 perustin Gameblog-peliblogini, joka on edelleen olemassa, vaikka uusia juttuja ilmestyy nykyisin harvakseltaan. Olen julkaissut blogissa sen jälkeen joka vuosi vuotuisen katsauksen pelaamiini peleihin. Lue vuoden 2002 katsaus.

Muuta pelikulttuuria. Löysin pelien tilaamisen ulkomailta kunnolla – joitain yksittäisiä pelejä olin tilannut jo aiemmin, mutta nyt pääosa hankinnoista tehtiin ulkomailta. Sivuilleni oli ilmestynyt maininta saksalaisesta Adam Spieltistä.

Tämä oli ulkomailta tilaamisen kulta-aikaa, kun harrastajat tilasivat saksankielisiä pelejä Saksasta edullisten hintojen houkuttelemina. Siksi käännöksillekin oli kysyntää. Safe Haven alkoi nousta Fantasiapelien edelle pelitarjonnassa.

Vuonna 2002 järjestettiin ensimmäinen Lautapelaamaan-tapahtuma. Tapahtuman nimi oli tosin vielä Helcon ja pääjärjestäjänä hääri Tommy Ryytty. Tapahtumapaikkana oli Maunulan koulu ja järjestelyissä auttoi lautapelaamisen ohessa järjestetty Magicin Pro Tour -karsintaturnaus.

2003

Tähän aikaan arvosteluja ilmestyi harvakseltaan, kun uusia pelejäkin tuli vähemmän, enkä pelannut kovin paljon. Vuoden takaiseen verrattuna määrä ei ollut juuri kasvanut. Sääntösuomennoksia oli ilmestynyt jonkun verran.

Vuosiäänestys järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2003. Sen jälkeen äänestyksen järjestämisessä ei ole taukoa pidetty, joten aineistoa on kertynyt. Säännöt ovat muuttunut hieman matkan varrella, keskeisimpänä onneksi varsin alussa tehty oivallus lisäosien jättämisestä pois äänestyslistalta.

Mikon pelaamia. Vuoden 2003 pelatuimpia pelejä olivat go, Lost Cities, Coloretto, Crokinole, Battle Line, Sunda to Sahul, King Lui, Lord of the Rings: The Confrontation, Sticheln, Puerto Rico ja Mamma mia! Vuoden 2003 katsaus Gameblogissa.

Muuta pelikulttuuria. Helcon oli yhä Helcon, nyt mukana ei vain ollut Magicia ja tapahtumapaikaksi oli vaihtunut Herttoniemessä sijainnut asukas- ja nuorisotalo Ankkuri.

Vuonna 2002 KinkkuCon järjestettiin toisen perustajan Matias Viitasalon kotona, mutta vuonna 2003 tapahtuma siirtyi Kuopion yliopiston peliseura Kärmeksen kanssa yhteistyössä kahvila Lukeman tiloihin. Tämä oli myös viimeinen kerta, kun KinkkuCon järjestettiin joulun välipäivinä (tapahtuman nimi juontaa juurensa ensimmäisiin tapahtumiin kuuluneesta kinkunmaistelusta), vuodesta 2005 alkaen KinkkuCon on järjestetty loppiaisena.

2004

Vuonna 2004 sivuston tekniikka alkoi modernisoitua. Sivuille ilmestyi uusien juttujen lista, jonka sai myös RSS-syötteenä seurattavaksi. Etusivulla arviot lajiteltiin tähtien mukaan.

Arvioihin ilmestyi kommentointi- ja arviointimahdollisuus ja yhä nykyäänkin käytössä oleva faktalaatikko teki ensiesiintymisensä.

Mikon pelaamia. Vuoden 2004 pelatuimmat pelit olivat go, St. Petersburg, San Juan, Crokinole, Attika, No Thanks! ja Gang of Four. Vuoden 2004 katsaus Gameblogissa.

Muuta pelikulttuuria. Helcon järjestettiin edelleen Ankkurissa. Sponsorilistalla oli tapahtunut muutos: vuonna 2003 sponsoreiden joukossa oli vielä Safe Haven, vuonna 2004 listalla oli jo Lautapelit.fi. Vuonna 2004 ilmestyi ensimmäinen Lautapelit.fi-julkaisu: Carcassonne nappasi Vuoden peli -palkinnon ja starttasi Lautapelit.fi:n julkaisutoiminnan kertaheitolla kunnolla käyntiin.

Loppuvuodesta 2004 suomalaisen lautapeliharrastuksen maailma mullistui sen verran, että Suomen Diplomacy Seurasta tuli Suomen lautapeliseura. Diplomacy-harrastusta edistämään perustettu seura oli saanut alkunsa Turussa vuonna 1999.

Finncon 1999 -tapahtumassa järjestettiin EuroDipCon VII eli sen vuoden Diplomacyn EM-kisat. Turun yliopiston rooli- ja strategipeliseura Tyrmän parissa oli harrastusta ja innokkaita järjestäjiä, muun muassa Vesa Virri. Suomeen tarvittiin sitten oma yhdistys ja joulukuussa 1999 perustettiin Suomen Diplomacy Seura. Minä päädyin toimintaan mukaan alkuvuodesta 2000.

Muutaman vuoden jälkeen seuran kovin energia oli pöhisty loppuun. Tarvittiin suunnanmuutosta. Ratkaiseva kokous, jossa päätettiin Diplomacy-seuran muuttumisesta Suomen lautapeliseuraksi pidettiin Helconissa 2004.

2005

Vuoden 2004 uudistukset enteilivät isompaa muutosta. Vuonna 2005 lautapelisivut muuttivat omaan domainiinsa, kun Lautapelaaja.net avasi ovensa 17.3.2005. Nyt saatiin väriä! Arvosteluihin tuli jo pienenpieniä kuvia ja pelejä alettiin kategorisoida.

Tähän asti sivut olivat olleet pitkälti käsityötä. Lautapelaaja.netiä varten rakensin oman sisällönhallintajärjestelmän, joka teki sivuston ylläpidosta helpompaa, kun kaikkia ulkoasumuutoksia ei tarvinnut käsin kopioida jokaiselle sivulle. Melko karu tämäkin systeemi oli eikä ihan modernien standardien mukainen, mutta auttoi kyllä huomattavasti sivuston ylläpitämistä.

Vuonna 2005 kokeilin myös podcastaamista. Kesäkuussa ilmestyi Lautapelaaja.net:n podcastin ensimmäinen jakso, joka käsitteli Industrial Waste -peliä. Puolen tunnin monologi ei tainnut olla ihan timanttisinta tavaraa ja podcastit tekivät vielä tulemistaan, joten ensimmäinen jakso jäi samalla viimeiseksi.

Mikon pelailuja. Vuoden 2005 kohokohtiin kuului ensimmäinen ja ainoa Essenin matkani. Pitihän sekin hulabaloo nähdä. Kokemus oli mainio, vaikka ei vailla ongelmia. Aika hienoa oli kuitenkin bongata Reiner Knizia hotellin aamiaiselta ja hommata nimmari Heckmeckin kanteen. Sittemmin en ole Esseniin palannut: en ole viitsinyt jättää lastenhoitoa viikoksi vaimon harteille ja toisaalta nykyään lentomatka kulutusjuhlaan tuntuu jo lähes rikolliselta.

Niin – lastenhoitoa. Olin juuri Helsinki-Vantaalla nousemassa Essenin koneeseen, kun vaimolta kilahti puhelimeen viesti positiivisesta raskaustestistä…

Vuoden 2005 pelatuimpia pelejä olivat Mhing, Industrial Waste, Fettnapf, Dawn Under, Memoir ’44, No thanks!, Lost Cities ja San Juan. Vuoden 2005 katsaus Gameblogissa.

Muuta pelikulttuuria. Vuonna 2005 Helcon oli ensimmäistä kertaa kolmipäiväinen tapahtuma. Tapahtumapaikaksi tuli Suomen Lähetysseuran Pihasali Vuorimiehenkadulla Helsingissä. Siellä viihdyttiinkin sitten useamman vuoden ajan. Tila oli oikein käytännöllinen ja edullinen.

2006

Ajan hengen mukaisesti palsta kapeni ja teksti oli pientä pränttiä. Vuonna 2006 ilmestyi ensimmäinen joululahjasuosituslista. Sen jälkeen Lautapelioppaassa on joka vuosi ilmestynyt lista joululahjasuosituksista eli katsaus parhaisiin ajankohtaisiin suomeksi ilmestyneisiin peleihin, jotka toimivat joululahjoina.

Karu totuushan on, että suurelle yleisölle lautapelit ovat olemassa vain jouluisin. Lautapelioppaan kävijämäärät joulukuussa ovat noin nelin-viisinkertaiset kesäkuukausiin verrattuna. Siispä iso kiitos kaikille teille, joita lautapelit jaksavat kiinnostaa muulloinkin kuin kuukauden verran marraskuun lopusta jouluaattoon.

Mikon pelailuja. Vuoden 2006 pelatuimpia pelejä olivat San Juan, Blue Moon, Genial, Sellaista sattuu! ja Thurn und Taxis. Vuoden 2006 katsaus Gameblogissa.

2007

Tyyli pysyi samana, mutta kamera tuli käyttöön ja kuvia luvattiin sivuille lisää. Aloin myös hyödyntää BoardGameGeekiä kuvien lähteenä.

Mikon pelailuja. Siinähän se etusivulla ajankohtaisissa lukee: ”päätoimittajalta ilmestyy lautapeliaiheinen kirja keväällä”. Uudet lautapelit -kirja ilmestyi keväällä 2007.

Olin päätynyt kirjailijaksi kiertotietä. Blogijuttujeni kautta minut bongattiin Enter-lehden avustajaksi, päätoimittaja Tuomas Kilpi keräili lehteen silloin enemmänkin nuoria blogitaustaisia kirjoittajia. Kun Enter lakkautettiin, Kilpi päätyi BTJ Kustannukselle hommiin ja useammastakin entisestä Enterin avustajasta tuli BTJ:n kirjailijoita – niin myös minusta.

Vuoden 2007 pelatuimpia pelejä olivat Fairy Tale, tarokki, Phoenicia, Agricola ja Race for the Galaxy. Vuoden 2007 katsaus Gameblogissa.

Muuta pelikulttuuria. Antti Koskinen aloitti vuonna 2007 Lautapelisuomi-podcastin. Se oli ensimmäinen merkittävä suomalainen lautapelipodcast. Jaksoja ilmestyi lopulta melko harvakseltaan, mutta pitkään: viimeiseksi jäänyt jakso 36 ilmestyi vuonna 2014. Loppuvaiheessa podcast oli Antin ja Tuomo Pekkasen yhteistyötä.

Lautapeliseura käynnisti lautapelaamisen SM-kisat vuonna 2007. Seuraavan kerran turnaus järjestettiin vuonna 2009 ja sen jälkeen turnauksia on pelattu vuosittain. Turnaukset ovat myös yhteydessä lautapelaamisen EM-kisoihin ja voittajajoukkueet pääsevät edustamaan Suomea Spiel-messuilla järjestettävässä EM-turnauksessa. Lautapeliseuran sivuilta löytyy kattava historiikki SM-kisojen tuloksista.

2008

Vuonna 2008 Lautapelaaja.netin loppu alkoi lähestyä.

Mikon pelailuja. Vuoden 2008 pelatuimmat pelit olivat Dominion, Le Truc, Die Dolmengötter, Black Vienna, tarokki ja Wabash Cannonball. Vuoden 2008 katsaus Gameblogissa.

Tarokki oli ilmestynyt jo vuoden 2007 pelatuimpien pelien listalle. Tämä klassikkokorttipeli löytyi, kun kirjoitin seuraavan kirjani. Tarotista texas hold’emiin (BTJ Kustannus 2008) esittelee 600 vuotta korttipelien historiaa. Kirja ei ole pelkkä sääntöopas, vaan esittelee erilaisia korttipelejä ja niiden kehityskulkuja. Se on edelleen varsin mainio teos, eikä sillä tavoin vanhentunut kuin Uudet lautapelit.

Muuta pelikulttuuria. KinkkuConissa lanseerattiin sunnuntainen perheen pienimpien peliaamu, 3–10-vuotiaille pelaajanaluille suunnattu ilmainen lautapeliaamu. Vastaavaa konseptia on sittemmin toteutettu myös Lautapelaamaan-tapahtumassa.

2009

Kerran vielä ja tunteella. Tässä vaiheessa Lautapelaaja.net ilmoitti jo, että ”Lautapelaaja.net ei enää päivity. Toimitus väsää parhaillaan uutta lautapelisivustoa, joka tulee korvaamaan Lautapelaaja.netin.”

Muutoksen takana oli pari asiaa. Uudet lautapelit -kirjan pieni painos oli loppu eikä uutta ollut tulossa, joten kirjan oikeudet palautuivat minulle. Halusin julkaista kirjan jutut netissä ja ajattelin perustaa sitä varten uuden sivuston. Tässä vaiheessa tein jo töitä WordPressin parissa, joten oli ilmeistä, että uusi sivusto tehtäisiin WordPressillä.

Sivuston piti ensialkuun olla erillinen Lautapelaaja.net:stä, mutta minulle puhuttiin onneksi järkeä päähän ja uudelle sivustolle lisättiin myös Lautapelaaja.netin koko sisältö. Nimeksi tuli Lautapeliopas ja ovet avattiin 16.6.2009.

Mikon pelailuja. Vuoden 2009 pelatuimmat pelit olivat Dominion ja Lasten Carcassonne. Tyttäreni syntyi tammikuussa ja toisen lapsen syntymä suisti peliharrastukseni syvimpään kuoppaansa – 2009 on tuntimäärissä mitattuna aivan ylivoimaisesti surkein vuosi sinä aikana kun olen pelaamiani pelejä kirjannut. Vuoden 2009 katsaus Gameblogissa.

2010

Tässä nyt sitten ensimmäistä kertaa Lautapeliopasta esillä. Logo on Sampo Sikiön käsialaa, Sampo tunnetaan Lautapelipuolella muun muassa Eclipsen graafisen ilmeen tekijänä ja toisena suunnittelijana. Logo kuvastaa modernin lautapelaamisen peruselementtiä eli puukuutiota, jossa on i-kirjain informaation symbolina.

Tuohon aikaan jaksoin puskea Twitteriin lautapeliaiheisia pikku-uutisia, jotka tuntuivat liian pieniltä sivuilla julkaistavaksi. Sitä ei tainnut jatkua pitkään. Lautapeliopas on yhä Twitterissä, mutta tätä kirjoittaessa huomaan nyt, että uusien juttujen automaattinen julkaiseminen Twitteriin on loppunut heinäkuussa 2019, enkä ole huomannut asiaa aikaisemmin… Hups.

WordPress-sivustossa tuli uutena ominaisuutena käyttäjille mahdollisuus arvostella pelejä. Jotta arvostelutähtiä saatiin peleille riittävästi, tarjosin mahdollisuuden yhdistää Lautapelioppaan ja BoardGameGeekin tunnukset toisiinsa, jolloin Lautapeliopas pystyi hakemaan pelien arviot suoraan BoardGameGeekistä. Tämä ominaisuus kasvatti suosiotaan tasaisesti.

Mikon pelailuja. Vuoden 2010 pelatuimmat pelit olivat Dominion, Gulo Gulo, Click Clack, Samarkand: Routes to Riches, San Juan, Mago Magino, Flash Duel, Viva Topo! ja Catan Junior. Tämä on se lasten saamisen toinen puoli: pelaamisen määrä voi kasvaa radikaalisti, kun lapset kasvavat peli-ikään. Toki ensialkuun joutuu pelaamaan kaikenlaista, jota ei muuten niin jaksaisi pelata, mutta kyllä se siitä sitten. Vuoden 2010 katsaus Gameblogissa.

Vuoden 2010 innovaatioihin lukeutui tiedemaailmasta tutun H-indeksin soveltaminen lautapelitilastoihin. Tietääkseni tämä on suomalainen sovellus: idea nousi esiin Lautapeliseuran foorumilla ja minä levitin sen blogissani yleisempään tietoisuuteen.

Avaimen eli entisen BTJ Kustannuksen kanssa jatkettiin kirjapuuhia. Korttipeliteemassa pysyttiin. 150 korttipeliä (Avain 2010) esittelee nimensä mukaisesti 150 korttipeliä. Tämä on siis aivan perinteinen sääntöopas, mutta voittaa useimmat aikaisemmat korttipelioppaat pelivalikoimansa laajuudella ja toisaalta kotimaisuudella. Valitettavasti tästä pokkarista otettiin melko pieni painos ja se on jo vuosia sitten loppuunmyyty (mutta e-kirjaversio Korttipeliopas on edelleen saatavilla).

Muuta pelikulttuuria. Lähetysseuran Pihasali oli käynyt Helconille liian pieneksi, joten tapahtuma muutti suurempiin oloihin. Viimeistä kertaa Helcon-nimellä kulkenut tapahtuma järjestettiin vuonna 2010 Kaapelitehtaalla Valssaamossa.

Pihasali oli kuitenkin riittävän kokoinen Warcon-tapahtumalle. Ensimmäinen sotapeleihin keskittynyt Warcon järjestettiin Helsingissä vuonna 2010. Sen jälkeen tämä pienimuotoinen, mutta tasaista suosiota alan harrastajien keskuudessa nauttinut tapahtuma siirtyi muutamaksi vuodeksi Tampereelle.

Turussa järjestettiin ensimmäinen JunaCon. Tapahtuma taisi saada alkunsa minun ideastani, mutta kun minulla ei ollut resursseja sen järjestämiseen, turkulaiset ottivat kopin ja järjestivät tämän junapeleihin keskittyvän tapahtuman asianmukaisesti Turun rautatieaseman kahvilassa. JunaCon on sen jälkeen järjestetty Turussa joka vuosi keväisin ja ohjelmassa on usein ollut Menolipun SM-turnaus.

2011

WordPress-sivustokin on ollut jatkuvan kehityksen alla, vaikka varsinaisia teemaversioita onkin tähän mennessä ollut vain kolme. Näiden versioiden sisällä on kuitenkin tuunattu matkan varrella kaikenlaista.

Visuaalisuus otti WordPressin myötä ison harppauksen eteenpäin, kun etusivullakin esiteltiin uusimpia juttuja isojen kuvien kera. Alkuvaiheessa kuvamateriaali oli pääasiassa BoardGameGeekistä kerättyä, mutta kun hankin järjestelmäkameran ja innostuin muutamaksi vuodeksi kuvaamisesta, kuvamateriaalin taso otti harppauksen eteenpäin (nykyään en viitsi järkkäriin enää tarttua, vaan kuvamateriaali on käytännössä yksinomaan puhelimen kameralla kuvattua).

Mikon pelailuja. Vuoden 2011 pelatuimmat pelit olivat Lasten Carcassonne, Kummitusportaat, Villa Paletti, Dominion, lamarckistinen pokeri, String Railway, Gulo Gulo, Click Clack, Jishaku, 7 Wonders, Salaisuuksien saari, Nile, Hiirikaruselli, Octopus, Carneval ja Dobble. Vahvasti siis edelleen lastenpelit edellä. Vuoden 2011 katsaus blogissani.

Muuta pelikulttuuria. Helcon-tapahtumasta haluttiin tehdä suurempien tilojen myötä suuremman yleisön tapahtuma. Osana muutosta perinteisen nimen piti vaihtua. Vuonna 2011 tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa Lautapelaamaan-nimellä. Tapahtumapaikkana oli yhä Kaapelitehdas, mutta tilana Puristamo.

2012

Kävijätilastoja alkaa kertyä tältä vuodelta. Vierailijoita sivuilla oli noin 34 000, en tosin tiedä missä vaiheessa vuotta mittaaminen alkoi.

Luetuimpia juttuja olivat Vuoden peli -voittajat 2012 ja Eclipsen arvostelu.

Mikon pelailuja. Vuoden 2012 pelatuimmat pelit olivat Oregon, Kingdom Builder, Mystery Rummy: Jack the Ripper, Lasten Carcassonne, The City, Dominion, Trains, Mato Mato ja Hotel Mystery. Vuoden 2012 pelikatsaus blogissani.

Muuta pelikulttuuria. Lautapelaamaan siirtyi vuonna 2012 Suvilahden Kattilahalliin, jossa tapahtuma järjestettiin myös vuonna 2013.

2013

Aika vajaalta vuoden 2012 tilastot itse asiassa näyttävät, sillä vuodelle 2013 vierailijoita mitattiin noin 178 000. Sama aihe kiinnosti kuitenkin eniten, Vuoden peli -voittajat 2013 oli vuoden luetuin juttu, kakkosena vuoden 2013 joululahjasuositukset -lista – ja se Eclipsen arvostelu oli heti kolmantena.

Tässä vaiheessa sivuston taustalle oli saatu epämääräisen abstraktin taustakuvion tilalle pidetty meepletapetti.

Mikon pelailuja. Vuoden 2013 pelatuimmat pelit olivat Pikku haamu, Timeline, Lord of the Rings: Fellowship of the Ring Deck-Building Game, muistipeli, Kanan kotkotus, Blitz, Qwixx, The City, Gulo Gulo, Colorpop, Lord of the Rings: The Confrontation, Oregon, Coup, Richard Scarryn Touhula, Eläinpyramidi, Indigo, Machi Koro, Suburbia, TransEuropa, Mato Mato ja Love Letter. Kuten pelimäärästä huomaa, lapset alkoivat olla jo sen ikäisiä, että lasten kanssa pelattiin paljon ja muutakin pelaamista ehti taas tehdä paremmin. Vuoden 2013 katsaus blogissani.

150 korttipeliä -kirjan painos oli auttamatta loppu, joten sen oikeudet palautuivat minulle. Päivitin kirjaa hieman ja väänsin sen e-kirjamuotoon nimellä Korttipeliopas, koska Lautapelioppaalla on samanniminen korttipeleihin keskittynyt sisarsivusto. E-painos auttoi teoksen myyntiin. E-kirja on erinomainen muoto korttipelioppaalle, koska se kulkee puhelimessa kätevästi mukana aina ja teoksesta onkin tullut melkoinen kestosuosikki: sitä myydään aika vähän mutta tasaisesti, joten tienaan siitä vuosittain jonkun 50–60 euroa myyntituloja.

2014

WordPress-aikakauden ensimmäinen teemanvaihdos tapahtui vuoden 2013 lopussa ja vuosi 2014 aloitettiin WordPressin uuden oletusteeman Twenty Fourteenin ilmeellä. Anekdoottina mainittakoon, että Lautapelioppaan alkuperäinen WordPress-teema oli nimeltään Church ja suunnattu kirkoille ja seurakunnille (joita etenkin Yhdysvalloissa riittää aivan loputtomasti, olen oppinut).

Vierailijoita kirjattiin 187 000. Suosituimmat jutut eivät yllätä tähän asti lukeneita: ykkösenä oli uutinen Vuoden pelit -voittajista 2014 ja kakkosena joululahjasuositukset 2014. Suosituin peliarvostelu ei kuitenkaan ollut Eclipse, vaan Splendor, vaikka Eclipse uuden ulkoasun ensimmäisessä versiossa komeasti heti etusivun kärkeen nostettiinkin.

Mikon pelailuja. Vuoteen mahtui yli 20 peliä, joilla oli vähintään kymmenen pelikertaa. Vähintään 15 pelikertaan pääsivät Coco Loco, Splendor, Maaginen labyrintti, Kanan kotkotus, Europa Tour, The City, muistipeli, Machi Koro, Super Rhino, Hiio-hoi, Magic Tower ja Subdivision. Vuoden 2014 katsaus blogissani.

Muuta pelikulttuuria. Lautapelaamaan-tapahtuma palasi Kaapelitehtaalle parin Kattilahalli-vuoden jälkeen.

2015

Vuoden 2015 kohokohtiin kuului ehdottomasti Ropeconin myöntämä elämäntyöpalkinto Kultainen lohikäärme. Palkinto lämmittää mieltä edelleen ja lohikäärme vartioi työntekoani kirjahyllystä käsin.

Elokuussa 2015 julkaisin ensimmäiset Lautapelituubi-videot. Videoinnostus ei kantanut loputtomasti, toistaiseksi viimeinen Lautapelituubin video oli 54. jakso, joka ilmestyi joulukuussa 2016. Vloggaaminen ei ollut lopulta minun juttuni: ideoiden keksiminen oli vähän työlästä, editoiminen vei liikaa aikaa ja, kuten minulle palautteissa selväksi tehtiin, en ole tarpeeksi valovoimainen esiintymään kameran edessä. Luen ja kirjoitan mieluummin.

Tein myös kymmenkunta sääntöopetusvideota ja parikymmentä lyhyttä ”boksin sisällä”-kurkkausta tekstimuotoisten arvostelujen seuraksi. Varsinkin sääntöopetusvideoiden pariin saatan jatkossa palatakin, ne ovat olleet Lautapelioppaan Youtube-kanavan kirkkaasti suosituinta antia.

Tässä kuitenkin törmätään suomalaisen lautapeliskenen pienuuteen: sääntövideoiden tekeminen on sen verran työlästä, että laajempaan tuotantoon tarvitsisin hieman julkaisijoidenkin panostusta, mutta markkinat Suomessa ovat niin pienet, ettei julkaisijoilla ole halua maksaa sääntöopetusvideoiden tekemisestä. Mutta voi olla, että sopivan tilaisuuden tullen teen vielä opetusvideoita (tämän kirjoitettuani innostuinkin tekemään Terraforming Marsista sääntövideon). Vloggaamisen pariin en tule enää palaamaan.

Kävijämäärä nousi selvästi, vierailijoita kirjattiin 225 000. Vuoden luetuin juttu oli joululahjasuositukset 2015 ja kakkoseksi nousivat Yatzyn säännöt, joka onkin yksi Lautapelioppaan kaikkien aikojen luetuimpia juttuja, todellinen evergreen. Suosituin peliarvostelu oli Port Royal.

Mikon pelailuja. Vuoden 2015 pelatuimmat pelit olivat Love Letter, Super Rhino, Dale of Merchants, The City, Linko, Kummitusjuna, Kilpikonnakisa, Coco Loco, Eläinpyramidi 2, Castles of Mad King Ludwig, Kyoto Protocol, Pikku Haamu, Blitz, Splendor ja Dino Race. Vuoden 2015 katsaus blogissani.

Muuta pelikulttuuria. Warcon-tapahtuman alkuperäisten järjestäjien into oli hiipunut syystä tai toisesta, joten tapahtuma loi nahkansa ja muutti Kuopioon Lukemalle eli samoihin tiloihin kuin Kinkkucon. Tapahtuma sai nimekseen Hexacon ja uudeksi painotukseksi pelkkien sotapelien sijasta kaikki isot ja raskaat pelit – eli mukaan otettiin erityisesti 18xx-pelit.

Joensuussa järjestettiin vappuna SimaCon, josta muovautui vuonna 2016 sitten ajankohtaneutraali JokiCon. JokiConia on järjestetty sittemmin jopa kahdesti vuodessa, keväisin ja syksyisin.

2016

Palasin podcastien maailmaan. Lautapelaajan uutuushylly -podcast oli yksinpuhelupodcast, jossa käsittelin uusia pelejä. Tein vuoden 2016 aikana neljätoista jaksoa, jonka jälkeen kyllästyin monologien pitämiseen ja lopetin podcastin pitämisen.

Maaliskuussa 2016 aloitin viikkokatsausten julkaisemisen. Uutiset olivat siihen asti olleet hieman hankala juttu Lautapelioppaassa. Lautapeliuutisten seuraaminen ja kirjoittaminen ovat selvästi olennainen osa sivuston toimintaa, mutta uutiskynnyksen määritteleminen on ollut vähän vaikeaa. En myöskään aina jaksanut kirjoittaa uutisia niin paljon kuin olisi pitänyt. Toisaalta kovin pienistä jutuista ei viitsinyt erillistä juttua tehdä.

Viikkokatsaus oli tähän oivallinen ratkaisu. Uutisten kokoaminen viikottaiseksi paketiksi ratkaisi ongelman, koska nyt mukaan voi ottaa pieniäkin juttuja. Alkuperäinen inspiraatio oli Shut Up and Sit Downin uutiskatsauksissa, joiden keskustelullista tyyliä olisi ollut hauska tehdä, mutta aikani yritettyäni totesin, että uutisten tekeminen kiinnostaa riittävästi vain minua, joten yksinpuheluksi uutiskatsaukset ovat jääneet. Toimii se niinkin.

Uutisten formaatti on pysynyt jokseenkin samana: on isommat uutiset, pikku-uutisia, Kickstarter-julkaisuja, blogimaista juttua pelaamistani peleistä, Lautapelioppaan uusimmat jutut ja muiden lautapeliblogien uudet jutut. Tuntuu toimivan, joten mitäpä sitä muuttamaan.

Vuonna 2016 vierailijoita laskettiin 242 000. Suosituin artikkeli oli Vuoden peli -juttu, kakkosena Yatzyn säännöt. Suosituin peliarvostelu oli Castles of Mad King Ludwig.

Mikon pelailuja. Vuoden 2016 pelatuimpia pelejä olivat Love Letter, Blue Moon, Fashion Show, Burgle Bros., Dale of Merchants, muistipeli, Lost Legacy: Starship, Arboretum ja Best Treehouse Ever. Vuoden 2016 katsaus blogissani.

Muuta pelikulttuuria. Tampereella ovensa avasi lautapelikahvila Taverna, Suomen ensimmäinen lautapelikahvila. Taverna on osoittautunut suosituksi, sillä se on jo sittemmin muuttanut isompiin tiloihin.

Suuremmin lautapelikahvilat eivät ole vielä Suomessa lyöneet läpi. Henri Haapsamo, yksi Tavernan perustajista, on avannut Helsinkiin Cafe Boardgame -kahvilan, mutta muita varsinaisia lautapelikahviloita Suomeen ei ole vielä tullut. Videopelipainotteisia kahviloita, joissa on lautapelejä tarjolla, on tullut jonkun verran.

2017

Vuonna 2017 käytössä oli yhä Twenty Fourteen, mutta etusivu oli vedetty uusiksi. Sama malli on edelleen käytössä, tietyin muutoksin. Vuodelta 2017 ei Wayback Machinesta irtoa ruutukaappausta: käytössä ollut artikkeliruudukkolisäosa ei ole yhteensopiva Wayback Machinen kanssa. Siitä luovuttiinkin (muista syistä) vähän myöhemmin, alla vuoden 2018 ruutukaappauksessa on käytössä samannäköinen systeemi.

Hyvän etusivun kehitteleminen tällaiselle sivustolle ei ole ihan yksinkertaista. Etusivun pitäisi palvella sekä säännöllisiä kävijöitä että ensikertalaisia, jotka eivät välttämättä tunne lautapelejä hyvin. Sivulta pitäisi siis löytyä sekä riittävä kattaus uusimpia juttuja että jotenkin houkutteleva ja helposti lähestyttävä kattaus lautapelaamisen perusteita.

Vierailijoita poikkesi 267 000. Luetuin juttu oli edelleen Yatzyn säännöt, kakkosena edelleen Vuoden peli -artikkeli. Castles of Mad King Ludwig putosi suosiossa kakkoseksi, peliarvosteluista ykkössijan vei Agricola.

Mikon pelailuja. Vuoden 2017 pelatuimmat pelit olivat Hero Realms, Santorini, Love Letter, Coco Loco, Mechs vs Minions, Fashion Show, Afrikan tähti, Innovation, Joylings ja Ty Friends. Vuoden 2017 katsaus blogissani.

Muuta pelikulttuuria. Lautapelipalkinnoista on vuosien varrella ollut puhetta kovasti. Suomessahan on ollut Vuoden peli, johon peliharrastajat ovat olleet tyytymättömiä pitkään. Jossain vaiheessa eläteltiin toiveita jonkinlaisesta peliharrastajaedustuksesta raadissa, mutta se ei koskaan toteutunut – tosin nythän raadissa on jonkinlaisella toimittajamandaatilla ollut hyvinkin harrastajaorientoitunutta väkeä, kun sekä Todellisuuspaon Kai Saarto ja Puutyöläisen Joonas Konstig ovat olleet mukana peliharrastajasarjan raadissa.

Lautapeliseuran parissa on vuosien varrella ollut keskustelua oman pelipalkinnon perustamisesta, mutta se ei koskaan ole edennyt keskusteluja pidemmälle. Vuonna 2017 kuitenkin lautapeliblogeja oli syntynyt kriittinen määrä ja bloggaajat pistivät oman palkintonsa pystyyn. Pelaajien valinta -palkinto jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 2017. Minä toimin raadin ensimmäisenä puheenjohtajana ja voittajiksi valittiin perhesarjassa Flamme Rouge ja harrastajasarjassa Agricola. Pelitekosarjan voitti lautapelikahvila Taverna.

2018

Vuonna 2018 palattiin taas podcastien pariin. Ensinnäkin alkunsa sai Lautakunta-podcast. Pelaajien valinta -raatilaisten keskuudesta syntynyt podcast oli pitkästä aikaa kotimainen lautapelipodcast, jossa puhuttiin isommalla porukalla lautapeleistä. Olen ollut Lautakunnan suunnitteluporukassa mukana alusta asti, mutta harvakseltaan äänessä jaksoissa – nauhoitukset ovat usein minulle sopimattomiin aikoihin.

Osallistun kuitenkin toisinaan jaksoihin ”irttarilla” eli pienellä irtomonologilla ja silloin tällöin teen Tuomo Pekkasen kanssa kahdestaan jaksoja, kun sopiva aihe on mielessä.

Ennen Lautakuntaa aloitti myös Lautapelihetki, oma soolopodcastini. Lautapelihetken idea syntyi, kun törmäsin Anchoriin, uuteen puhelinsovelluksena toimivaan yksinkertaiseen podcast-alustaan. Lautapelihetki on noin 10–20 minuutin pituinen yksinpuhelupodcast, jonka kantava idea on aina ollut nopea jaksojen nauhoittaminen.

Viime aikoina minulla on ollut vähän motivaatio-ongelmia Lautapelihetkenkin kanssa, mutta jaksoja on kuitenkin ilmestynyt jo yli 90, enkä aio lopettaa ennen kuin sata jaksoa on kasassa. Sen jälkeen voi olla, että saa riittää.

Vierailijoita kävi 286 000. Suosituimman sisällön lista oli tismalleen sama kuin edellisvuonna.

Mikon pelailuja. Vuoden 2018 pelatuimmat pelit olivat Magic: the Gathering, KeyForge, Shards of Infinity, The Mind, Fashion Show, Fast Forward: Fear, Connect Four, Azul, The Quacks of Quedlinburg, Spirit Island, Love Letter, Blue Lagoon, Da Vinci Code, Sanaseppä ja Hero Realms. Vuoden 2018 katsaus blogissani.

Vuoden 2018 tapaus oli tietysti Löydä lautapelit -kirja (Avain 2018). Kirjan idea syntyi loppuvuodesta 2017, kun sain päähäni, että uuden lautapelikirjan tekeminen voisi sittenkin olla hyvä idea. Tämä ajatus on noussut esiin säännöllisesti, mutta olen aina nitistänyt sen, koska kirjan kirjoittaminen on vaivalloista, eikä erityisen tuottavaa.

Nyt ajatus kirjan järjestämisestä pelimekaniikkavetoisesti tuntui kuitenkin hyvältä, koska se tarkoittaisi, että kirja ei vanhenisi aivan yhtä nopeasti kuin Uudet lautapelit. Ensimmäinen koeluku tuntui hyvältä, joten aloin kehittelemään ideaa. Kun pääsin riittävän pitkälle, lähetin kustantamoille tiedusteluja ja Avaimen kohdalla tärppäsi aikaisemman yhteistyön vuoksi.

Kirjasta tuli mielestäni onnistunut. Täydellinen se ei ole; sain kirjaa kirjoittaessani paljon palautetta ja siitä iso kiitos, mutta olisi pitänyt haalia jostain vielä enemmän näkökulmaa lautapeliharrastuksen ulkopuolelta. Oli mukavaa, että tällä kertaa kirja huomioitiin laajamittaisesti lautapeliblogeissa – aiempien kirjojen kohdalla blogeja ei oikein ollut – ja harmillista, että lautapeliskenen ulkopuolella kirjaa ei juurikaan huomattu.

Muuta pelikulttuuria. Pelaajien valinta -palkinnon perhepelisarjan voitti kaikki muutkin palkinnot rohmunnut Azul, harrastajapeliksi valittiin kotimainen 1918: Veli veljeä vastaan ja pelitekona palkittiin Helmet-kirjastojen erinomaiset pelivalikoimat.

2019

Kävijämäärä sen kun kasvaa. Vierailijoita kävi vuoden mittaan 331 000. Suosituin juttu oli edelleen Yatzyn säännöt – jollekin Yatzy-oppaalle lienee tosissaan kysyntää. Myös Pöydällä.net lähti mukaan Yatzyn vetovoiman hyödyntämiseen. Kakkoseksi nousi Terraforming Marsin arvio, Gloomhaven oli aivan kannoilla.

Mikon pelailuja. Vuoden 2019 pelatuimmat pelit olivat Magic: the Gathering, Res Arcana, Da Vinci Code, Altiplano, Dale of Merchants, Decrypto, Shards of Infinity, Tapestry, Combo Color, The Taverns of Tiefen Thal ja Undaunted: Normandy. Vuoden 2019 katsaus blogissani.

Muuta pelikulttuuria. Lautapelaamaan kaipasi jo vähän isompia tiloja, kun Kaapelitehtaan Puristamo ja Valssaamo alkoivat käydä pieniksi. Mielenkiintoinen tilaratkaisu löytyi Helsingin uudesta Redi-ostoskeskuksesta, jonka vapaana oleviin liiketiloihin järjestettiin varsin toimiva pelitapahtuma.

Pelaajien valinnassa perhepelinä palkittiin Copenhagen, harrastajasarjassa jokseenkin itsestäänselvästi Terraforming Mars ja pelitekopalkinto myönnettiin 20-vuotiaalle Suomen lautapeliseuralle.

2020

Vuosi 2020 aloitettiin uudella ilmeellä. Luotan edelleen WordPressin oletusteemoihin: Lautapelioppaan ulkoasun pohjalla on Twenty Twenty, WordPressin tuorein oletusteema. Ulkoasumuutosten lisäksi tapahtui muutakin muutosta.

Merkittävä muutos konepellin alla oli luopuminen arvosteludatan hakemisesta BoardGameGeekistä. Tämä innovaatio tuli käyttöön WordPressiin siirtymisen myötä kun keksin, että arvostelutähtiä peleille voisi hakea BoardGameGeekistä, jos käyttäjät kertovat BGG-tunnuksensa ja antavat luvan.

Tämä oli kaikki ihan näppärää, mutta alkoi mennä loppua kohden aika raskaaksi. Lautapeliopas sai olla hakemassa uusia arvioita säännöllisesti kerran tunnissa ja silti yksittäisen käyttäjän tietoja haettiin muutaman viikon välein. BoardGameGeekin rajapintakin on vuosien varrella muuttunut vaivalloisemmaksi käyttää ja havaitsin myös, että jostain syystä joidenkin käyttäjien tietojen mukana ei ole arvosteludataa ollenkaan.

Meni siis vaikeaksi, joten haikein mielin luovuin tästä ominaisuudesta. Parhaiden pelien lista muuttui aika lailla, kun vaihdoin listan käyttämään datana vuosikausien aikana kertynyttä vuosiäänestysaineistoa. Se on erilainen aineisto, joten lista on erilainen, mutta pidän uuttakin listaa aivan käyttökelpoisena uusille peliharrastajille. BoardGameGeek-datasta kiinnostuneet voivat penkoa listaa suoraan BoardGameGeekissä.

Arvostelujen yhteydessä tähdet olivat sitä paitsi enimmäkseen aika turhia: valtaosa peleistä sai tähdiksi mitäänsanomattomat 3,5 tähteä ja vain pieni joukko pelejä listan alussa ja lopussa sai kiinnostavampia lukemia.

Vähän tilastoja

Päivitys 7.3.2020: Pyydettiin tietoja peliarvostelujen määrän kehityksestä vuosien varrella. WordPress-ajoilta tieto löytyy ja se on kuvattu alla olevassa kaaviossa:

Isoin piikki on tietysti 2009, jolloin valtaosa Lautapelaaja.net:ssä ja Uudet lautapelit -kirjassa julkaistuista jutuista lisättiin WordPressiin. Sen jälkeen vilkkaimmat vuodet ovat olleet 2013 ja 2016, jolloin arvioita ilmestyi 112 (2013) ja 105 (2016). Varsinkin 2013 sain juttuja muilta kirjoittajilta todella paljon.

Tässä kaavio kävijämäärän kehityksestä vuosien varrella:

Rahasta

Lautapeliopas on ollut taloudellisesti kannattava kymmenisen vuotta. Maksetut linkit Lautapelit.fi:n verkkokauppaan ilmestyivät vuonna 2010 ja sen jälkeen joukkoon ovat liittyneet myös Fantasiapelit ja Poromagia. Tätä ennenkin oli jo pienempää kokeilua Competon kanssa.

Nämä kauppalinkitykset ovat olleet taloudellinen selkäranka. Niiden lisäksi on pyörinyt Google-mainontaa, joka on ollut melko pientä ja on nyt tyystin lopetettu, ja jakso yhteistyötä Pop Median kanssa. Tämän moni pidempään seurannut varmaan muistaakin etusivun isoista mainosbannereista ja artikkelien keskelle tunkeneista mainoksista. Se ei myöskään tuottanut rahaa lainkaan tarpeeksi käyttäjille aiheutettuun harmiin nähden, joten sekin lopetettiin.

Nykyisellään kauppalinkitykset tuottavat vuosittain nelinumeroisen (ykkösellä alkavan) summan. Nykyisin käyttämämme WP-Palvelun laadukas WordPress-optimoitu hostaus maksaa muutaman satasen vuodessa ja Lautakunnan ylläpito oman osansa, joten viivan alle jää ehkä tuhat euroa vuodessa nettoa – siitä sitten yhteisövero pois, Lautapeliopas kun on Painava sana oyn omaisuutta nykyään.

Tappiota ei siis tehdä ja rahaa jää yli sen verran, että sillä on ollut mahdollista muun muassa tukea Suomen lautapeliseuran toimintaa, seuran staffipaidoissa on viime vuosina näkynyt niin Lautapelioppaan kuin Lautakunnan logoja.

Erilaiset joukkorahoitusratkaisut, joissa sivuston käyttäjät maksavat ilosta käyttää sivustoa ovat yleistyneet viime vuosina. Tuen itsekin muun muassa Shut Up & Sit Downia ja BoardGameGeekiä rahallisesti. Lautapelioppaan osalta en ole tällaista harkinnut. Olen realisti: Suomessa ei ole mahdollista kerätä lautapelisivustolle sellaista fanipohjaa, jolla voisi tienata merkittäviä summia rahaa, eikä tällainen projekti ole tarpeellinen tai vaivan arvoinen.

Lautapeliopas ei tule ikinä tuottamaan sellaisia määriä rahaa, että minun ei tarvitsisi tehdä mitään muuta. Se ei ole muutenkaan tarpeen, koska nykyinen työni mahdollistaa jo nyt runsaan ajankäytön Lautapelioppaan parissa. Jos rahaa kertyisi enemmän – sanotaan vaikka muutama tuhat euroa vuodessa – voisin maksaa avustajille palkkioita Lautapelioppaassa julkaistuista jutuista. En ole ihan varma, olisiko se hyvä asia vai ei, mutta se voisi olla kokeilemisen arvoista.

Työmäärästä

Rahan takia Lautapeliopasta ei kuitenkaan tehdä. Jos käteen jää verojen ja Lautapeliseuran tukemisen jälkeen joku 500 euroa vuodessa – ja jokunen ilmainen arvostelukappalepeli – niin eihän se kovin häävi korvaus ole, jos sitä alkaa jyvittää työtunneille.

Aikaa Lautapelioppaan parissa kuluu hatusta nykäisten keskimäärin ehkä tunti-pari päivässä – siis suunnilleen yksi tai kaksi työviikkoa kuukaudessa. Jos ei huvita, teen minimipanoksella, eikä silloin uutiskatsausten väliin ilmesty juurikaan juttuja, joskus taas juttuja ilmestyy useamminkin.

Varsinainen työni on sillä tavalla joustavaa, että voin aivan hyvin käyttää työaikaani Lautapelioppaan parissa, jos siltä tuntuu – myyn ohjelmistolisenssejä, jotka enimmäkseen myyvät itse itseään, joten kunhan päivittäinen asiakaspalvelukiintiö on hoidettu, loppupäivänä ei välttämättä tarvitse tehdä oikeita töitä enempää. Jos olisin tavallisissa palkkatöissä, se näkyisi Lautapelioppaalle käytetyn ajan radikaalina vähenemisenä. Jos siis haluat tukea Lautapelioppaan toimintaa, paras keino on ostaa Relevanssi Premium -lisenssejä.

Paljon on myös työtä, joka ei näy uusina juttuina. Käyn järjestelmällisesti läpi vanhoja juttuja ja päivitin niitä sivuston uuden ilmeen mukaiseksi, eli lisäilen kuvia, päivitän peliarvostelujen tietoja ajankohtaisiksi, lisäilen pelimekaniikkatietoja ja niin edelleen. Tätä työtä on tehtäväksi loputtomasti, ihan niin paljon kuin jaksan tehdä.

Tuntuuko tämä sitten työltä? Välillä kyllä. Uutiskatsauksiin siirtyminen oli erinomainen idea, koska sitä ennen oli todella hankala miettiä, mikä uutisjuttu oli erillisen artikkelin kirjoittamisen arvoinen ja mikä ei ja uutiskatsaus ratkaisi tämän ongelman kertaheitolla, mutta viikottaiset uutiskatsaukset osoittautuivat liian työläiksi tehdä.

Jaksoin niitä lähes tauotta maaliskuusta 2016 marraskuuhun 2018, mutta siinä vaiheessa iski pieni burnout ja viikkokatsaukset muuttuivat uutiskatsauksiksi, jotka ilmestyvät kun ilmestyvät. Aika tasaisestihan niitä on kahden viikon välein sen jälkeen tullut, se on oikein toimiva väli, joka varmistaa, että uutisoitavaa riittää ja minulla on sopivasti aikaa uutiset koostaa. Välillä silti tuntuu, että olisi kiva tehdä muutakin, mutta on pakko tehdä uutisia. Enimmäkseen uutisten kirjoittaminen on kuitenkin mielekästä.

Tulevaisuudesta

En ole koskaan harkinnut Lautapelioppaan lopettamista. Miten tämän nyt lopettaisi? Jos lopettaisin, minun pitäisi kuitenkin perustaa joku lautapeliblogi, koska en kuitenkaan osaisi olla kirjoittamatta peleistä, joten ehkäpä siis vain jatkan Lautapelioppaan parissa vastedeskin.

Tulen luultavasti jatkossakin kokeilemaan kaikenlaista, suurin osa kokeiluista tulee jäämään kokeiluiksi. Perusrunko pysyy, eikä siihen ole luvassa suurempia muutoksia.

Kun Lautapelioppaan jatkuvuus ei ole rahasta kiinni, paras keino varmistaa, että työ jatkuu, on palaute eri muodoissaan. Kommentoi, jaa, linkitä – turhauttavinta on tuuleen huutelu, joka ei herätä mitään reaktiota. Siksi Lautapelihetkikin on luultavasti tulossa päätökseensä, se kun ei juurikaan herätä reaktioita, joten koen, ettei sitä juurikaan kaivata.

Olisi edelleen hienoa saada Lautapelioppaalle lisää avustajia tuomaan laajempaa näkökulmaa peleihin. Oma näkökulma on väkisinkin yksiulotteinen, joten kaipaisin diversiteettiä sekä kirjoittajiin että kirjoittajien pelimieltymyksiin. Haluan myös ruokkia suomalaisten lautapeliblogien maailmaa mahdollisuuksien mukaan, käytännössä teen tätä esimerkiksi jakamalla juttuja Facebookissa.

Parasta Lautapelioppaan tekemisessä onkin huomata, että tehty työ on arvokasta ja tarpeellista. Viittaukset Lautapelioppaan juttuihin, yhteydenotot, tunnustukset ja kaikki sellainen lämmittää suuresti – jo Kultaisen lohikäärmeen voimalla teen tätä vielä pitkään.