Johanna Tarkela – Eläinkuvitusten mestari

Tämänkertaisen haastateltavan nimi ei varmasti lautapeliharrastajien keskuudessa kuulosta erityisen tutulta, mutta ei se mitään – ei pitäisikään vielä. Tulevaisuudessa tilanne voi kuitenkin olla toinen, nyt on haastateltavana sen verran kiinnostava nouseva tekijä.

Johanna Tarkela on suomalainen kuvittaja, joka asuu Koillis-Englannissa. Johanna on erikoistunut luonnon kuvaamiseen ja on mestari erityisesti eläinten tekijänä. Johannaa kiehtovatkin eläinten ja luonnon erilaiset pintakuviot ja pienet yksityiskohdat, joihin tarttua.

Johannan portfoliosta löytyy muun muassa paljon kirjankansia, esimerkiksi Soturikissat-kirjasarjan puolalaisten painosten kansia, ja paljon erilaisia eläinaiheisia kuvitustöitä. Lautapelien parissa Johanna debytoi vuonna 2021 Treecerin laamapeli P’achakunan kuvittajana.

Haastattelin Johanna Tarkelaa sähköpostitse toukokuussa 2021.

Kuinka lautapelikuvittajaksi päädytään

P’achakuna oli Johannalle ensimmäinen lautapelikuvitus. Mistä sinut löydettiin?

– Treecerin toinen omistaja ja kuvitusvastaava löysi työni muistaakseni toissa vuonna ja tykkäsi kovasti tyylistäni. Tein hänelle muutaman testikuvituksen erääseen toiseen projektiin, ja päädyin tekemään P’achakunaan kannen, kun hän tykkäsi niistä niin paljon.

Kysyin asiasta myös Treecerin Marc Dürilta, joka kertoi, että Johanna oli päätynyt jostain heidän artistilistalleen, johon on poimittu Instagramista, Pinterestistä ja muualta vastaan tulleita kiinnostavia taiteilijoita. P’achakunan kohdalla Dür katseli artistilistaa ja ajatteli, että Johanna voisi olla hyvä osuma pelille kaavailtuun visuaaliseen tyyliin.

Dürin mukaan Johannan valinnassa ratkaisevaa oli kaksi asiaa.

– Hänellä on hurmaava, kirkassävyinen piirrostyyli, jollainen toimii lautapeleissä ja erityisesti P’achakunassa, jonka kohderyhmänä ei ole vain kovimmat peliharrastajat.

– Johanna on myös hyvin lahjakas ja taidoiltaan monipuolinen. Hänen portfoliostaan löytyy paitsi perinteisiä eläinkuvituksia, myös kirjan kansia, tuotesuunnittelua, kasveja, rakennuksia ja niin edelleen. Lautapelin kuvittamiseen tarvitsee kuvittajan, joka osaa muutakin kuin vain yhden tempun. Se, että osaa piirtää vaikkapa kissoja, ei riitä, Dür kertoi.

Lautapelien kuvittamisen erityispiirteitä

Sinulla on paljon kokemusta kirjojen kansikuvista. Eroaako lautapelin kuvittaminen kirjan kannesta?

– Ei oikeastaan, itse asiassa prosessi on aika samanlainen, Johanna kertoo.

– En usein saa välttämättä kirjankansistakaan sen suurempaa ”taustatarinaa” tai tekstiä kuin lyhyehkön kuvauksen pääpiirteistä ja siitä mitä kannessa toivotaan olevan – minkälaiset hahmot, tausta, tunnelma ja niin edelleen. Samalla tavalla sain P’achakunasta pelin suurpiirteisen idean ja Treeceriltä karkean luonnoksen siitä mitä kannessa suunnilleen toivottaisiin olevan.

– P’achakunassa oli tosin se erityispiirre että kaiken pitää olla erittäin realistista pelin tapahtumapaikkaan (Andit) nähden, eli kaikki kasvit, asut, eläimet ja muut perustuvat oikeisiin. Yleensä saan tämmöisissäkin asioissa aika lailla vapaat kädet tai teen tämän taustatyön itse, molemmat ovat omalla tavallaan mielenkiintoisia lähestymistapoja tietenkin! Välillä on kivaa vain maalata kasveja jotka sattuvat sopimaan kuvaan ja välillä on mukavaa tietää itsekin, että kaikki on tarkasti harkittu ja tutkittu. 

Pääsitkö pelaamaan peliä ennen kuvituksen tekemistä? Minkä verran käytettävyysasiat vaikuttivat työssä?

– En itse ole pelannut prototyyppiä, mutta näihin kiinnitettiin huomiota muun muassa kontrastin avulla – siksi esimerkiksi vuoripalikat ovat melkeinpä mustia, eikä harmaita niin kuin normaalisti vuorien olettaisi olevan, ja kaikilla kylillä on oma ulkonäkönsä ja teemansa. Muuten kaikki värivalinnat, kuten palikoiden värit, ovat pelin tekijöiden asettamia.

Oliko tässä kuvitustyössä kyse ihan vain kuvituksen tekemisestä, vai
osallistuitko myös pelin graafiseen suunnitteluun laajemmin? Teit
ilmeisesti ainakin peliin kaiken kuvituksen?

– Roolini oli aika lailla täysin kuvittaja. Sain sekä laatikkoon että lautaan pohjat, eli en suunnitellut jokaisen palan muotoa ja ulkonäköä, vaan sain viivoitetut PDF-kaavat, joiden sisälle piirsin. Sen lisäksi sain laajat listat asioista mitä voin sisällyttää, esimerkiksi paikallisia hahmoja tai maisemia, ja sain valita mihin laitoin ne.

– Työskentely kuvituksien parissa oli aika lailla yhteistyötä, eli tein luonnoksen, lähetin sen, sain sen takaisin ehdotuksien kanssa, jatkoin maalaamista ja laitoin säännöllisin väliajoin taas vaihekuvaa, jonka sain sitten taas takaisin mahdollisilla muutoksilla ja ehdotuksilla. Välillä keksimme asioita, mitä ei tullut aiemmin mieleen ja välillä eteen tuli käytännön ongelmia, jotka sitten ratkaistiin. Joskus asiat toimivat ajatustasolla, mutta piirrettäessä eivät näytä yhtä hyvältä tai selkeältä.

– Kaikki tekstit ja logot ovat pelin tuottajien lisäämät.

Ei viimeinen pelikuvitus

Mikä oli pelikuvituksen tekemisessä vaikeinta, mikä taas hauskinta tai kiinnostavinta?

– Tykkäsin todella paljon P’achakunassa siitä, että sain paljon noita aiemmin mainittuja kivoja realistisia yksityiskohtia mistä valita! Toisaalta samalla välillä harmitti, että joitain asioita piti jättää pois, ja joskus saatoin yrittää sisällyttää liikaa juttuja. Tasapainon löytäminen tässä oli siis aluksi hakusessa, kun yritin tietenkin tunnollisesti lisätä kaiken mitä listattiin.

– Muutenkin tykkäsin siitä ajatuksesta, että varsinkin lauta menee ihan konkreettiseen käyttöön. Olen aina ihaillut hienoja lautapelikuvituksia itse pelatessa, ja niitä tulee katsottua jatkuvasti pelatessa ihan eri tavalla kuin vaikkapa kirjankantta.

Veikkaisin että värikkäälle ja realistiselle eläinkuvituksellesi olisi
kysyntää lautapeleissä enemmänkin. Kiinnostaisiko tehdä enemmänkin lautapeliprojekteja?

– Tottakai! Tykkään kirjankansista sen takia, että voin keskittyä yhteen isoon kuvitukseen. Olen huomannut että työskentelen parhaiten, kun voin keskittyä täysin muutamaan isoon työhön. Lautapelikuvitukset menevät varmasti usein aika lailla samaan sarjaan, varsinkin jos kyseessä on kansi ja kuvitettu lauta. Tykkään nimenomaan tehdä värikkäitä kuvituksia, mitkä toimivat usein hyvin myös lautapeleissä.

– En olisi itse varmaan tajunnut hakea lautapeleihin liittyviä kuvitustöitä, mutta kokemus oli niin kiva, että mielelläni tekisin lisää tulevaisuudessa. Ja odotan innolla että pian näen fyysisen tuloksenkin!

Jos Marc Dürilta kysytään, Johannan kanssa tosiaan kannattaa tehdä hommia.

– Johanna oli hyvin ammattimainen, piti aikataulut, oli luotettava ja ennen kaikkea avoin palautteelle, se on tärkeää.

Pelaatko itse lautapelejä minkä verran? Mikä on suosikkipelisi?

– Pelasin varsinkin nuorempana, nykyään on pelaaminen hiukan enemmän siirtynyt digitaaliseen puoleen. Mutta tämän projektin jälkeen pitää tarttua taas kunnon lautapeleihin! Kumppanini perhe pelaa suht usein lautapelejä ja sen takia tulee silloin tällöin pelattua myös itselle tuttuja vanhempia pelejä, kuten Monopoly.

– Nuorempana ehdoton lemppari oli kyllä Muuttuva labyrintti ja Afrikan tähti!

Lisää nähtävää

Johannan töitä voi ihailla ArtStationissa ja Johannan Instagram-tilillä @lhuin. Printtejä voi ostaa InPrnt-palvelusta ja muita esineitä Society6:sta.