Tohtori Orff & Herra Dalcroze on lapsille ja lapsenmielisille tuttu orkesteri, joka on viihdyttänyt jo yli kymmenen vuoden ajan. Orffien tuorein julkaisu, syksyllä 2008 ilmestynyt Ihmekolmoset vauhdissa -levy on fantastisen hieno paketti lastenmusiikkia, josta myös aikuinen saa paljon irti. Levy nousee omilla listoillani kiistatta vuoden parhaiden joukkoon.
Pikakurssi Orffiuteen
Nimensä haastavasti nimetty yhtye sai jo vuonna 1994, pari vuotta ennen perustamistaan, kun lastentarhaopettajaksi opiskelevat Matti Pollari ja Kimmo Ojala soittelivat opiskelijatovereilleen lastenlauluja.
Matin ja Kimmon ohjelmistoon kuului Hannu Sepposen Tilitants-nimellä levyttämiä lauluja, joten oli vain ajan kysymys, että Hannukin liittyi yhtyeeseen. Ensimmäinen esiintyminen tapahtui Kaustisilla vuonna 1996 – ensin varovasti aikuisille, sitten seuraavana päivänä lapsille. Kas kummaa, homma toimi, ja meno jatkuu edelleen.
Keikoilla Kimmo soittaa kitaraa ja laulaa, Hannu hakkaa pahvilaatikkorumpuja, rämpyttää pulkkaa, laulaa ja puhaltaa saippuakuplia ja Matin vastuulla ovat saksofonit, tinapillit ja muut puhaltimet. Hauskoista soittimista huolimatta soitto on taidokasta ja vakavasti otettavaa.
Tohtori Orff & Herra Dalcroze on julkaissut levyt Kumma Sesse (1997), Hymykuoppaisella tiellä (1998), Muu vaara (2000), Täällä vartioin minä (2002), Umpikuja 5 (2003), Sumffaa (2005) ja Ihmekolmoset vauhdissa (2008). Lisäksi bändiltä on ilmestynyt DVD-pläjäys Sumffaan paluu (2007).
Ennen kaikkea Orffit ovat keikkailleet: takana on yli tuhat keikkaa, joista olen itse nähnyt jokusen ja voin vakuuttaa, että meno on keikoilla innokasta. Kannattaa käydä katsastamassa, jos tilaisuus sattuu kohdalle, vaikkei lapsia olisikaan.
Orffeista löytyy lisätietoja kotisivulta ja bändin MySpace-sivulta. Jälkimmäisen linkin takaa löytää myös ääninäytteitä.
Rock-tähti pelaa lautapelejä
Pikkulinnut kertoivat, että Hannu on innokas lautapelaaja. Uudella levylläkin mainitaan lautapelit mainiossa Naakka ja nokipoika -laulussa. Pommitin siis Hannua muutamalla tiukalla lautapeliaiheisella kysymyksellä, onhan toki selvitettävä perinpohjin millainen pelimies suosikkiyhtyeen joukoista löytyy.
Hannu, muuten, on kotimaisen rock-musiikin harrastajille tuttu nimi jo legendaarisen Noitalinna Huraa!:n riveistä. Suurin osa Noitalinnan lauluista on Hannun kynästä, myös se tutuin eli Pikkuveli. Myös Orffien riveissä Hannu vastaa pääasiassa sävellyksistä ja myös sanoituksista. Musiikillisesti Orffien tuotokset vaihtelevat villisti tyylilajista toiseen, lastenmusiikillinen ulottuvuus piilee lasten maailmaan sopivissa sanoituksissa, joista aikuinenkin löytää hauskoja, koskettavia ja liikuttavia yksityiskohtia.
Hannu kertoo pelaavansa säännöllisen epäsäännöllisesti lähinnä perheen ja ystävien kanssa. ”Pelaaminen alkoi 70-luvun alussa Master Mindin ja Kimblen myötä. 80-luvulla pelattiin välillä aika intohimoisesti Monopolia, Aliasta ja erilaisia sanapelejä. 90-luvulla oli omat lapset muistipeli-iässä ja lisäksi heidän kanssaan pelattiin Kimbleä, Afrikan tähteä, Labyrinttia, Cluedoa, Kummituslinnaa, Riminiä, Alcatrazia, Rommia (Rummy ja Rummikub) ja niin edelleen”, kertoo Hannu ja jatkaa ”2000-luvulla peli-into vaan kasvoi hyvien pelien myötä, mm. Carcassonne, Fits, Take It Easy, Perfect Timing, Pictionary, Eurooppa-Monopoli, Da Vinci -koodi, Brainstorm, Scattergories…”. Eniten Hannu kertoo pelaavansa pimeänä vuodenaikana ja varsinkin jouluisin.
Hannun suosikkipelit
Suosikkipeleikseen Hannu nimeään Carcassonnen, Ubongon ja Aliaksen. Eniten tulee kuitenkin pelattua Fitsiä, joka on sukulaislasten suosikki. Varsinaisia suosikkisuunnittelijoita tai -julkaisijoita Hannulla ei ole, mutta Ravensburgerin sinikulmaiset laatikot ja Marektoyn pelit on hyviksi havaittu. Myös parhaan perhepelin Vuoden peli -palkinto on osoittautunut hyväksi laatupelin merkiksi.
Pelejä löytyy pari kaapillista eli pitkälti toistasataa, useimmiten ostokset ovat alennusmyynti- ja tarjouskorilöytöjä. Pelikokoelmaansa Hannu luonnehtii näin: ”Monia peliä yhdistää yksinkertaisuus, oppimisen nopeus ja pelattavuus eri ikäisten kanssa. Tosin on siellä monipolvinen Hobbitti-pelikin, jota ei ole sitten vielä pelattukaan. Pidän myös siitä, että pelaaja voi aktiivisesti vaikuttaa pelin kulkuun eli pelkät onnenpelit eivat ihan kauheasti innosta.”
Kun pyysin nimeämään kokoelman helmiä, Hannu nosti esiin hienosti aikuisen ja pienenkin lapsen yhteispeliksi sopivan Riminin, vanhan kunnon Sanaleikin ja lasten kanssa paljon pelatun Mix-Max-pelin.
Lopuksi Hannu haluaa vielä muistuttaa: ”Lapsen ei saa antaa aina voittaa!”
Tähti
Ohessa vielä Tohtori Orffin & Herra Dalcrozen Ihmekolmoset vauhdissa -levyltäkin löytyvä kesäsinkku Tähti:
