Gathering of Friends (GoF) on Alan Moonin (Menolippu, Diamant) vuosittain huhtikuussa järjestämä lautapelitapahtuma. Vuoden 2015 tilaisuus oli järjestyksessä jo 26. Tapahtumapaikkana on toiminut hotelli Koillis-USAssa, viimeiset noin viisi vuotta Sheraton on the Falls Niagara Fallsissa. Tapahtuma on kasvanut tasaisesti niin kestoltaan kuin osallistujamäärältään. Tänä vuonna tapahtuma kesti kaikkiaan kymmenen päivää ja osallistujia oli lähes 400 (kaikki osallistujat eivät toki osallistu koko ajaksi).
Osallistuminen edellyttää Alanin kutsulistalle pääsemistä. Kutsulistalle pääsee useamman aiemman osallistujan suosituksesta, joskin Alan säilyttää itsellään diktatorisen harkintavallan päättää, ketä lopulta kutsutaan ja ketä ei. Muutenkin Alan pitää tiukkaa jöötä tapahtumasta, ja varsinkin ensikertalaiselle tapahtumaa edeltävien ohjeistusten ja sääntöjen määrä sai epäilemään, minkälaisesta tiukkapipoisesta tilaisuudesta mahtaakaan olla kyse. Paikan päällä homma osoittautuu kuitenkin erittäin rennoksi.
Tunnelmaltaan ja osallistujamäärältään tapahtuma vertautuu kohtuuhyvin Lautapelaamaan-tapahtumaan: pääasiana on vapaa pelaaminen, joskin päivittäin on myös järjestettyjä turnauksia erinäisistä peleistä, Can’t Stopista pokeriin ja werewolfiin. Osallistujat koostuvat niin Alanin vanhoista kavereista (musta taustaväri nimilapussa kertoo, että on osallistunut yli 20 GoFiin), näiden tutuista ja tutuntutuista, lautapelijulkaisijoista, suunnittelijoista ja bloggaajista sekä muista lautapelaamisen harrastajista.
Lautapelisuunnittelijoille kuten meille tapahtuma oli aivan ainutlaatuinen mahdollisuus tavata niin lautapelijulkaisijoita kuin muita suunnittelijoita. Muissa tapahtumissa harvemmin pääsee rupattelemaan toista tuntia William Attian (Caylus) kanssa tai pelauttamaan omaa protoaan Friedemann Friesellä. Tai kuinka monen Conin ilmoitustaululta löytyy Hasbron edustajan yhteystiedot ja pyyntö tulla esittelemään Hasbroa mahdollisesti kiinnostavia protoja?
Tapahtuman huipentumana järjestetään viimeisenä lauantaina ensin aamupäivällä kirpputori, jossa osallistujat myyvät alihintaan kokoelmiensa “helmiä”, ja illalla palkintotilaisuus. Palkintojenjakoon pääsee osallistumaan tuomalla peliaiheisen palkinnon tapahtumaan. Ensimmäisenä pääsevät turnausten voittajat valitsemaan palkintopöydältä mieleisiään palkintoja, minkä jälkeen palkintojen hakujärjestys arvotaan kaikkien osallistujien kesken. Kun kaikki ovat saaneet vähintään yhden palkinnon, alkaa sekalaisempi jako (ensikertalaiset, naiset – mutta ei lapset, koko tapahtuma on k-18 –, ja kuka vielä haluaa). Lopputuloksena omalta osaltamme oli yli puolen tusinaa pelejä matkalaukkuun ahdettavaksi. Ja mikä mainiompaa, moniin peleihin voi käydä pyytämässä kätevästi saman tien signeerauksen paikalla olevalta suunnittelijalta!
Tapahtumapaikkana toimiva Niagara Falls, New York, on monin tavoin todella ankea kyläpahanen, jossa ainoa merkittävä rakennus tuntui olevan intiaanien pyörittämä kasino. Rajan toisella puolella, Niagara Falls, Ontariossa, tunnelma on tyystin toinen: meno on kuin Disneylandissa, ja kylästä löytyy lukematon määrä hotelleja, ravintoloita, sisähuvipuistoja ym. Niagaran putouksetkin näkee paremmin Kanadan puolelta, mutta tuskin se yksinään selittää kylien valtavaa eroa. Mikä lie hinnoittelu tai veroero aiheuttanut moisen poikkeavuuden rajan kahdella puolella.
Kun tapahtuman kutsulistalle on kerran päässyt, sillä pysyy loppuelämänsä (ellei Alan saa jotain syytä poistaa siltä). Tämä ensimmäinen kertamme meni vielä maastoon tutustuessa, ja kiinnostus osallistua uudemmankin kerran jäi vahvaksi. Kaikkein kätevintä osallistuminen Suomesta käsin ei toki ole, mutta ei neljän päivän mittainen matka kohtuuttoman raskaaltakaan tuntunut. Etenkin jos siellä aloitettujen keskusteluiden pohjalta onnistumme saamaan uuden julkaisusopimuksen, niin osallistuminen tulevaisuudessa on melkein välttämätöntä.
