Carl Chudyk on poikkeuksellinen pelisuunnittelija. Koodarina aikaisemmin työskennellyt mies kuuleman mukaan välttelee julkisuutta ja yhdysvaltalaisuudestaan huolimatta tekee pelejä, jotka ovat mahdollisimman kaukana tyypillisestä ameritrashistä. Useimmat herran suunnittelemat pelit ovat varsin vaikeaselkoisia korttipelejä, joiden hienouden tajuaminen vaatii lukuisia pelikertoja ja pelien takana olevien perusajatusten ymmärtämistä.
Kaikille hänen pelejään kokeileville ne eivät aukene koskaan, ja siksipä Chudykin suunnittelemat pelit eivät esimerkiksi BoardGameGeekin ranking-tilastoissa ole sijoittuneet erityisen korkealle. Lisäksi osa peleistä on ulkoasultaan susirumia ja parhaimmillaankin graafisesti varsin pelkistettyjä ja yksinkertaisia. On todennäköistä, että useille peliharrastajalle miehen pelit ovat vain erikoisuudessaan yksinkertaisesti liikaa.
Jotkut fanit ovat kuvanneet Carl Chudykia jopa lautapelimaailman Einsteininä: jälkimmäisen esitellessä yleisen suhteellisuusteoriansa se keräsi alun perin valtavasti kritiikkiä, koska edes maailman johtavat fyysikot eivät sitä ymmärtäneet. Ehkä Chudykin pelien arvostuksen puutteen voisi tulkita johtuvan osaltaan samankaltaisesta ilmiöstä.
Voisiko Innovation olla minun pelini?
Innovationia on yleisesti ottaen pidetty yhtenä Carl Chudykin helpoimmin lähestyttävistä peleistä. Se ei tokikaan tarkoita, että tulokulma olisi helppo. Itse törmäsin kyseiseen korttipeliin lukiessani vuosia sitten Mikko Saaren erinomaisen arvostelun Lautapelioppaasta. Mikon ylistävien sanojen myötä ja pelin roikuttua vuodesta toiseen top-listalla päädyin nappaamaan peruspelin kolmannen version laatikon lautapelikaupan pelihyllystä.
Näppärän kokonsa ansiosta peli päätyi matkalaukkuun eräälle ulkomaanmatkalle, jossa poikkeuksellisen huonon sään vuoksi jäi aikaa ottaa vaimon kanssa erä tai pari hotellihuoneessa melkein päivittäin. En voi väittää, että ihastuminen peliin olisi tapahtunut heti. Ehkä vasta noin viidennen pelikerran kohdalla alkoi vähän aueta, että tässä pelissä oikeasti voisi olla meille sitä jotakin. Vaikuttiko asiaan kenties, että tuo viides taisi olla ensimmäinen vaimon voittama erä? Mukana saattoi olla siinäkin onnenkantamoista, että kotioloissa peli olisi saattanut parin ensimmäisen kokeilun jälkeen jäädä pölyttymään hyllyyn – tuolla reissussa ei sen sijaan ollut tarjolla pelattavaksi mitään muuta vaihtoehtoa.
Joka tapauksessa ajan kuluessa pelistä tuli varsinainen kestosuosikki. Esittelin sen lähes jokaiselle taloudessamme vierailevalle pelaajavieraalle, ja kädestä pitäen tapahtuvan opastuksen siivittämänä useimmat halusivat kokeilla peliä toisenkin kerran. Pelin saloihin vihkiytymistä helpottivat huomattavasti myös online-pelimahdollisuudet: Innovation on netissä pelattavissa ilmaiseksi sekä Board Game Arenassa että Yucatassa.
BGA:han meistä on muodostunut tällä hetkellä jo kahdeksan tosielämästä tutun pelaajan joukko, joka järjestää omia turnauksiaan osa pelaa ohessa säännöllisesti myös kansainvälisiä viikko- ja kuukausiturnauspelejä. Kilpapelaaminen onkin BGA:ssa perus-Innovationilla nykyään kohtalaisen suuri skene, mikä lienee oma osoituksensa pelin laadusta.
Neljäs painos
Innovationin suosittu kolmas painos on jo pidemmän aikaa ollut maailmanlaajuisesti enää melko heikosti saatavilla, ja sama koskee siihen julkaistuja lisäosia. Kolmannen painoksen kokoelmalaatikko Innovation Deluxe on ollut vielä tätäkin etsitympi harvinaisuus. Oli siis jopa odotettavissa, että pelin alkuperäinen julkaisija Asmadi Games laittoi pystyyn joukkorahoituskampanjan, jolla pelistä on tarkoitus tuottaa neljäs eli ”Ultimate”-painos.
Backerkitissä olleen jo päättyneen kampanjan kohteena on uusi kokoelmalaatikko, joka sisältää peruspelin lisäksi kaikki neljä aiemmin julkaistua lisäosaa sekä yhden kokonaan uuden. Tämänhetkisen tiedon mukaan peruspeli on aikanaan tulossa saataville myös normaaliin vähittäismyyntiin, mutta lisäosien osalta tämä on vielä epävarmaa. Tätä kirjoittaessa arviona on, että toimitukset kampanjassa mukana olleille menisivät vuodenvaihteen tienoille – myöhästymiset ovat toki nykyään joukkorahoituskampanjoihin tottuneille todennäköisempiä kuin aikataulussa pysyminen.
Se, mikä kampanjassa on ollut poikkeuksellisen hienoa, on että Asmadi on luovuttanut pelin oikeudet vapaasti Board Game Arenalle sekä Yucatalle, joissa molemmissa uusi versio on ollut testattavana jo pidemmän aikaa. Board Game Arenassa tämä tosin edellyttää alfatestaajaksi hyväksymistä, mutta toistaiseksi pelkkä pyyntö ylläpitäjälle on yleensä riittänyt. Yucatan puolella uuden pelin betaversio on puolestaan vapaasti kaikkien rekisteröityneiden käyttäjien pelattavissa.
Toteutuksen osalta BGA:n versio Ultimatesta on noin 80-prosenttisesti valmis, grafiikoissa on vielä puutoksia ja Figures in The Sand -lisäosa puuttuu. Yucatan puolella peli sen sijaan on tällä hetkellä lähes täysin implementoitu, vain jokunen yksittäinen kortti yli 700:stä saattaa puuttua. Molemmat versiot ovat pelaamisen arvoisia, ja on makuasia kummasta käyttöliittymästä pitää enemmän. Asmadin julkaisupolitiikka onkin mahdollistanut muun muassa tämän ennakkoartikkelin kirjoittamisen, vaikka pelikehittäjää ja julkaisijaa lukuun ottamatta kenelläkään ei vielä ole ollut pääsyä Ultimate-version fyysiseen painokseen.
Seuraavissa kappaleissa käyn läpi pelin toimintaa vain siltä osin, kuin se on Ultimate-versiossa muuttunut. Pelin perusmekaniikat ja säännöt melko pitkälle on selitetty Lautapelioppaan alkuperäisessä arviossa.
Riittääkö peruspeli?
Mikko tuo arvostelussaan hyvin esiin sitä, miten jo Innovationin peruspeli nousee harrastajapelinä huippuluokkaan, eikä mitään tarvetta lisäosille välttämättä ole. Tämä onkin osaltaan totta. Kolmannen version lisäosien peruspiirteenä oli, että vaikka niissä kuuleman mukaan oli hienoja uusia oivalluksia peliin, ne olivat myös säännöiltään melkoisia himmeleitä ja kuulemma lisäsivät pelaamisen kognitiivista kuormaa huomattavasti.
Itse en näitä koskaan edes kokeillut, osittain siksi, että satunnaisia irtokappaleita lukuun ottamatta lisäosia ei juuri ollut missään saatavilla. Neljännen painoksen kehittelyssä erityishuomion kohteeksi on kuitenkin otettu ensisijaisesti pelin jo olemassa olevat neljä sekä yksi täysin uusi lisäosa.
Ultimate Editionin sääntökirjan esiversio on ollut jo jonkin aikaa netissä julkisesti saatavilla. Tämän perusteella voidaan todeta, että sääntöjä ja itse lisärikortteja on tuunattu huomattavasti: ensinnäkin siten, että eri lisäosat eivät ole enää millään tavoin riippuvaisia toisistaan, ja toisaalta niiden sääntöjä on olennaisesti virtaviivaistettu.
Pelattuani nyt kaikkia uuden painoksen lisäosia voinkin todeta, että Chudyk on tällä kertaa onnistunut. Lisärit toimivat ja tuovat peliin erittäin mielenkiintoisia uusia näkökulmia. Niitä on myös mahdollista vapaasti yhdistellä, kun kaikilla pelaajilla on pelin kokonaisuus vankasti hallussaan. Olen Yucatassa jopa selättänyt haasteen pelata kaksinpeliä kaikilla lisäosilla yhtä aikaa saamatta akuuttia aivohalvausta – itse asiassa tuo oli yllättävänkin sujuvaa, varsinkin kun tietokone oli rinnalla pitämässä huolta, että sääntöjen suhteen ei tullut mokailtua.
Silti lienee olemassa pelaajia, jotka pelaavat jatkossakin mieluiten vain peruspeliä. Itse vertaisin tätä esimerkiksi shakkiin tai mahjongiin – Innovationin kaikesta kaoottisuudesta ja ennalta arvaamattomuudesta huolimatta peruspeliä on mahdollista oppia pelaamaan varsin ennustettavasti, joskin yleensä vasta useiden kymmenien toistojen jälkeen. Esimerkiksi kilpatasolla on mahdollista oppia kaikki 115 korttia ulkoa, ja tätä kautta myös vastustajan toimien tarkkailu ja pelin kulun ennustaminen tulevat paremmin mahdollisiksi. Peruspelin uusi versio vielä tietyiltä osin helpottaa tätä (tästä lisää myöhemmin).
Kuitenkin nyt lisäosiin vihkiytymisen jälkeen valitsisin itse lähestulkoon aina pelattavaksi mieluummin Innovationin yhdellä tai useammalla lisäosalla kuin pelkän peruspelin. Laajennukset tuovat peliin kaivattua jännitystä, ja mahdollisten pelitilannekulkujen ja korttiyhdistelmien määrä nousee astronomisiin sfääreihin, kun potentiaalisesti pakoista nousevia erilaisia kortteja on jopa yli 700 peruspelin reilun sadan sijasta. En silti koskaan kieltäytyisi erästä Innovation-peruspeliä, ja uusien pelaajien tulee ehdottomasti keskittyä pelkän peruspelin haltuun ottamiseen kohtalaisen pitkän aikaa.
Peruspeli, 4. painos
Innovationin neljännessä painoksessa on jonkin verran enemmän muutoksia verrattuna kolmoseen kuin aikaisempien painosten välillä – nämä kun sisälsivät lähinnä paino- ja kirjoitusvirheiden korjauksia sekä pikkusäätöjä korttien väliseen tasapainoon.
Neljännessä painoksessa pelikorttien ulkoasu on säilynyt tyyliltään samana, joskin käytetyn fontin ja tekstin luettavuuteen on kiinnitetty enemmän huomiota. Isoimpana uudistuksena mukaan on tullut kymmenennen eli informaatioajan jälkeen koittava 11. aikakausi ”Prudence”, joka vapaasti käännettynä voisi olla esimerkiksi harkitsevaisuuden tai viisauden aika. Eikö ole hienoa, että Carl Chudyk esittää tämän positiivisen näkökulman ihmiskuntamme tulevaisuudesta!
Uudet teknologiat sisältävät esimerkiksi fuusioenergiaa, aurinkotuulipurjehdusta ja eskapismia, ja totuttuun tapaan näiden korkeimpien aikojen innovaatioiden mukanaan tuomat pelivaikutukset ovat massiivisia – usein tähdäten pelin lopettamiseen jollakin ovelalla ja yllättävällä tavalla.
Toinen isompi uudistus on uusi pelimekaniikka ”junk”, joka voisi olla käännettävissä esimerkiksi romuttamiseksi. Käytännössä osa dogmaefekteistä, jotka kolmannessa painoksessa palauttivat kortteja nostopinoihin, poistavat ne nyt kokonaan pelistä junk-alueelle. Lisäksi useammissa korteissa on erityisen voimakkaita romutusefektejä, jotka poistavat pelistä kokonaan tiettyjä saavutuksia tai jopa kokonaisia aikakausia.
Olin itse aluksi melko skeptinen tämän uudistuksen suhteen: en voinut ymmärtää miten peli voi parantua sillä, että tiettyjä sen osia poistetaan efektien seurauksena käytöstä kokonaan. Käytännön pelikokemus sekä suunnittelijan aiheesta julkaisemat kommentit kuitenkin hälvensivät huolen ja taustoittivat asiaa: aikaisemmissa versioissa peli päättyi hyvin usein jo 6.–8. aikakaudella, ja korkeimpien aikojen kortit muodostuivat harvinaisuuksiksi pelipöydissä siinä missä samoja alkupään ja keskivaiheen pelikortteja jauhettiin pelikerrasta toiseen.
Nyt pelaajille ikään kuin tarjotaan vaihtelevasti mahdollisuus kiriä peliä tiettyjen reunaehtojen voimassa ollessa joidenkin vaiheiden ohi, jolloin useampi peli pääsee etenemään nykyaikaan tai ainakin lähelle sitä ennen loppuratkaisua. Edelleen osa peleistä loppuu historiallisena aikana, mutta aikaisempaa useammin päästään aikakausissa pidemmälle, ja tämä tuo enemmän mielenkiintoista vaihtelua pelikertojen välille.
Pienempänä uudistuksena on pelaajan pöydässä olevien korttipinojen uusi ja tehokkain levityssuunta eli viistolevitys (aslant). Tällöin korttipino levitetään yläoikealle siten, että alla olevien korttien kaikki neljä ala- ja vasemmassa laidassa olevaa ikonia tulevat näkyviin päällimmäisen kortin alta.
Karkeasti arvioiden noin 85–90 % itse pelistä ja korteista on säilynyt samana, joten mitään merkittävää uuden opettelua Innovation Ultimaten peruspeli ei vanhan version konkareilta vaadi. Muutamiin erittäin ylivoimaisiin (kuten paperi) ja alivoimaisiin (kuten sosialismi) kortteihin on tehty tasapainottavia muutoksia. Myös yksi pelin erityissaavutuksista (monumentti) on laitettu kokonaan uusiksi, ja se onkin ehkä suurin heti pelin ensimmäisillä aikakausilla vastaan tuleva merkittävä muutos.
Kannattaako pelaajien sitten päivittää kolmannen painoksen peruspelinsä uuteen versioon? Kysymys on mielestäni moniulotteinen. Jos pelaa Innovationia enemmän satunnaisesti, aina ilman lisäosia ja pelkästään fyysisenä lautapelinä, päivittäminen ei mielestäni ole tarpeen. Olen itse aikeissa säilyttää 3. painoksen pelilaatikkoni ”matkapelinä”. Uusi versio ei tee aikaisemmasta huonoa tai vanhentunutta peliä.
Jos sen sijaan peliä pelaa usein, on kiinnostunut etenemään jossakin vaiheessa kohti lisäosia tai on kiinnostunut pelaamaan peliä nettipalveluissa kuten BGA tai Yucata, suosittelisin uuteen versioon perehtymistä jossakin vaiheessa. Todennäköisesti esimerkiksi turnausskene tulee vahvasti siirtymään uusimpaan versioon sen jälkeen, kun nettiversioiden alfa- ja betatestaukset valmistuvat.
Lisäosat
Seuraavassa käyn läpi Ultimate-edikan lisäosat sellaisessa järjestyksessä, jossa niihin on mielestäni helpointa lähteä perehtymään. Huolimatta siitä, kuinka paljon Innovation-pelikokemusta kullakin on takanaan, ehdoton suositus on perehtyä näihin yksi kerrallaan. Lisäosien yhdistelmiä voi toki koittaa soveltaa sen jälkeen, kun kaikki mukaan valittavat ovat suhteellisen hyvin pelaajien hallussa. Esimerkiksi kahden lisäosan peli on uusilla säännöillä vielä yllättävän helposti hallittavissa.
Pääsääntöisesti joka lisäosassa tulee peliin mukaan 115 korttia kuten peruspelissäkin. Kortit tunnistaa taustan väristä. Ne on jaoteltu aikakausittain samalla tapaa kuin peruspelissä. Peruspelin ja lisäosien nostopakat samalta aikakaudelta asetellaan tyypillisesti rinnakkain ja pakat sekoitetaan. Peruspelin ja mukana olevien lisäosien kortteja ei siis koskaan sekoiteta keskenään, vaan tarkat säännöt hallitsevat sitä, mistä pinosta uusi kortti milloinkin nostetaan.
Yleisesti pelin kanssa on hyvä huomioida, että jokaisella eri lisäosakombinaatiolla Innovation Ultimate on ikään kuin oma pelinsä. Korttien nostosäännöt kun johtavat osittain siihen, että yhden tai kahden lisäosan peleissä nähdään varsin runsaasti näiden lisäosien kortteja, kun taas useampaa lisäosaa käytettäessä peliin tulevat kortit tulevat melko tasaisesti eri lisäosista ilman, että pelissä mukana olevien korttien kokonaismäärä valtavasti lisääntyy (toki se lisääntyy jonkin verran).
Pääperiaate Innovationin lisäosien kanssa on, että jokainen lisäosa esittelee yhden suurehkon ja yhden pienemmän lisäsäännön. Lisäksi on olemassa erillinen sääntö sille, milloin kyseisen lisäosan kortteja nostetaan. Myös pelin voittoon tarvittavien saavutusten määrä lisääntyy aina mukana olevien lisäosien määrällä, eli siinä missä peruspeli voitetaan kuudella saavutuksella, yhden lisäosan pelissä voitto lohkeaa seitsemällä saavutuksella, kahdella lisäosalla kahdeksalla ja niin edelleen. Tämän vuoksi jokainen lisäosa tuo mukanaan viisi uutta erityissaavutusta, jotka yleensä liittyvät jollakin tavoin juuri tämän lisäosan kortteihin ja mekaniikkoihin.
Cities of Destiny
Punaisella korttitaustalla varustettu, kronologisesti pelin kolmas lisäosa ”Kohtalon kaupungit” on lisäosista ehkä helpoiten omaksuttavissa. Tämä johtuu erityisesti siitä, että kaupunkikorteissa ei ole lainkaan tekstiä, joten niiden vaikutukset ovat siis todennettavissa yhdellä vilkaisulla. Lisäosan teema on vahva: eri aikakausille tulee mukaan aina kunakin aikana ihmiskunnan historiassa eniten merkinneet kaupungit.
Kaupunkikortti nostetaan käteen aina, kun pelaajan tekemän erillisen pöytäämistoiminnon seurauksena pelipöytään syntyy uuden värinen korttipino, tai kun jokin pöydällä oleva pino minkä tahansa efektin seurauksena joko levitetään ensimmäistä kertaa tai levitetään uuteen suuntaan. Kaupunkikortteja voi tätä kautta nostaa käteensä säilöön vain yhden kappaleen kerrallaan, mutta pöydässä niitä voi olla rajoittamattomasti.
Tekstin puuttumisen seurauksena jokaisessa kaupunkikortissa on kolmen ikonin sijaan neljä tai viisi perusikonia. Tämä tekee kaupungeista pöydällä erityisen voimakkaita pelaajien kilpaillessa siitä, kenellä on eniten dogmaefekteihin tarvittavia ikoneita. Perusikoneiden lisäksi joissakin kaupunkikorteissa on erikoisikoneita, jotka aikaansaavat jotain, kun kaupunki pelataan kädestä pöytään normaalia pöytää-toimintoa (meld) käyttäen.
Erikoisikoneissa on muun muassa sellaisia, jotka levittävät korttipinon automaattisesti tiettyyn suuntaan, etsivät nostopakoista kortteja, joissa on tietty ikoni tai nostavat pelaajan käteen korkeamman aikakauden kortin. Suihkulähdeikoni on erityisen tavoiteltu, koska sen näkyvillä olo korttipinossa lasketaan yhdeksi pelaajan saavutukseksi.
Merkittävin Cities-lisäosan uusi sääntö on endorse– eli puoltamisominaisuus. Mitä tahansa dogmatoimintoa tehdessään pelaaja voi päättää, että omalla pöydällä jonkin pinossa päällimmäisenä oleva kaupunkikortti puoltaa käytettävää toimintoa. Kaupunkikortissa on tällöin oltava vähintään yksi sama ikoni kuin valitussa dogmatoiminnossa. Puoltaminen tarkoittaa käytännössä dogmattavan kortin kaikkien toimintojen tuplaamista, eli ne suoritetaan kahteen kertaan.
Maksuna puoltamisesta pelaaja joutuu romuttamaan kädestään minkä tahansa kortin, joka on samalta tai matalammalta aikakaudelta kuin dogma-toimintoa puoltava kaupunki. Puollettu toiminto lasketaan kuitenkin vain yhdeksi toiminnoksi vuorolla. Tällä mekanismilla on mahdollista toteuttaa pelissä hyvin voimakkaita vuoroja, kun myös vaatimuksia toisille pelaajille pystyy kaupunkeja avuksi käyttäen puoltamaan (tuplaamaan). Huomioitavaa on, että puoltamisen voi tehdä vain kerran omalla vuorolla, eli ei voi dogmata kahta korttia tai samaa kahdesti ja puoltaa molempia toimintoja.
Useimmista muista lisäosista poiketen Cities-lisäosa jossakin määrin vähentää Innovationin kaoottisuutta ja tuo siihen mukaan hitusen strategisempaa elementtiä. Tämä johtuu siitä, että viiden ikonin kortin kaupunkikortin pelaaminen pöytään usein vahvistaa pelaajan asemaa esimerkiksi tietyn ikonin ylivoiman suhteen paremmin kuin muut kortit, kun muut pelaajat eivät enää voi kääntää tilannetta niin helposti päälaelleen vain yhden kortin pöytään pelaamalla. Myös teema tukee tätä hyvin: kun pelaaja esimerkiksi ensimmäisellä ajalla pelaa pöytään Jerusalemin jyhkeine muureineen, voi olla, että muuriylivoima murretaan vasta keskiajalla (kuten oikeassakin historiassa).
Toisena kaoottisuutta vähentävänä tekijänä on se, että jokainen pelaajan korttipinon päällimmäisenä oleva kaupunkikortti vähentää käytettävissä olevien toiminnallisten korttien määrää, jolloin suoria vaihtoehtoja toiminnoiksi on omalla vuorolla aina kaupunkien verran vähemmän. Kyky puoltaa kaupungeilla toisten korttien toimintoja tarjoaa myös mahdollisuuden peruspeliä aavistuksen pidemmälle menevään strategiseen suunnitteluun.
Artifacts of History
Alun perin neljäntenä julkaistu, korttitaustaltaan violetti ”Historian artefaktit” oli Innovationin edellisen version ehkä eniten mielipiteitä jakanut lisäosa. En ole tuota vanhaa versiota itse pelannut, enkä tiedä tarkkaan kuinka paljon lisäosan sääntöjä ja kortteja on siitä muokattu, mutta Ultimaten kohdalla Artifacts on lisäreistä ehkä tämänhetkinen suosikkini.
Se tuo mukanaan erittäin voimakkaita korttiefektejä, joita on kuitenkin ilman isompia kommervenkkeja mahdollista aktivoida vain hyvin rajallisesti. Myös teema on läsnä erittäin vahvasti: ajatuksena on, että tietyin edellytyksin pystyy kaivamaan esiin legendaarisia esineitä aikaisemmilta aikakausilta, joita pystyy käyttämään kerran ilmaiseksi, jonka jälkeen esine siirretään museoon. Temaattisesti lisäosan korteissa on todellisia, tälläkin hetkellä maailman museoista löytyviä muinaisjäännöksiä, mutta myös tarunomaisia ja fiktiivisiä tapauksia, kuten liitonarkki tai Necronomicon. Lähempänä nykyaikaa artefaktit ovat pelissä enemmänkin kuuluisia esineitä, asioita tai populaarikulttuurin ilmiöitä.
Artefaktit tulevat mukaan peliin mielenkiintoisella tavalla: aina kun pelaaja laittaa pöydälleen normaalilla pöytää-toiminnolla (meld) uuden kortin, tarkistetaan antaako tämä mahdollisuuden artefaktikortin nostamiseen. Jos pinoon pelattu kortti on aikakaudeltaan alhaisempi tai samantasoinen kuin välittömästi sen alle jäävä kortti, seuraa tästä artefaktin esiin kaivaminen. Artefaktin saa itselleen myös silloin, kun pöytään pelatussa ja sen alle jäävässä kortissa on kuusikulmainen kuvaikoni täsmälleen samassa kohdassa korttia, riippumatta korttien aikakausista. Tämä lisäosa onkin käytännössä ainoa, joka antaa näille muutoin vain koristeeksi jääville, pelin jokaisessa kortissa oleville kuvitusikoneille merkityksen.
Artifacts of History on pelin ainoa lisäosa, josta kortteja ei pääsääntöisesti nosteta pelaajan käteen. Sen sijaan esiin kaivettu kortti asetetaan oman pelilaudan viereen ”näytteille”, siis myös muiden pelaajien nähtäville. Seuraavan pelivuoronsa alussa artefaktin löytänyt pelaaja saa halutessaan kertaalleen aktivoida artefaktin vaikutukset – näitä ei lasketa mukaan vuoron kahteen toimintoon. Artefaktin käyttämisen (tai käyttämättä jättämisen) jälkeen esine siirretään pelaajan omaan museoon: käytännössä otetaan erityissaavutusten vierestä museokortti, jonka päälle kyseinen artefakti asetetaan.
Artefaktit on mahdollista myöhemmin tuoda museosta myös omaan pelipöytään normaalina korttina, mutta koska museo tällöin palautetaan, uhraa pelaaja sekä toimintojaan, että heikentää mahdollisuuksiaan saada Artifacts-lisäosan museoihin liittyviä saavutuksia. Toisinaan artefaktikortti voi kuitenkin olla pelitilanteeseen niin herkullinen, että tämä kannattaa tehdä.
Museoita on pelissä alun perin viisi, ja kun ne loppuvat, museoissa olevat artefaktit palautetaan nostopakkoihin ja eniten museoita kerännyt pelaaja saa yhden museon itselleen erityissaavutuksena. Tämän jälkeen artefaktien kerääminen museoihin (joita on siis joka kerralla aina yksi vähemmän) alkaa alusta.
Uuden artefaktin kaivamisen sijaan pelaaja voi valita toisen pelaajan museoidun artefaktin varastamisen, mikäli se on aikakaudeltaan oikea (eli peittoon jäävän kortin aikakautta vastaava). Huonona puolena tässä on, että artefakti tosiaan vaihtaa omistajaa museoineen päivineen, eikä se mene enää erikseen näytteille ilmaista aktivaatiota varten. Museosaavutuksista taisteltaessa tämä ”artefaktien kierrättäminen” on kuitenkin varteenotettava valinta.
Jotkin artefaktikortit soveltavat myös pientä uutta lisäsääntöä nimeltään ”pakotus” (compel). Käytännössä se toimii täsmälleen samoin kuin peruspelin vaatimukset (demand), mutta käänteisesti: pakotuksen vaikutus vastustajiin aktivoidaan silloin, jos heillä on enemmän kyseisen toiminnon ikoneita kuin korttia käyttävällä pelaajalla.
Omaan pelimakuuni Artifacts of History uppoaa erinomaisesti. Se osaltaan hieman lisää Innovationin pelinkulun ennalta-arvaamattomuutta, mutta myös mielenkiintoa ja jännitystä. Koska monet lisäosan kortit voivat aiheuttaa huomattavia vaikutuksia myös toisten pelaajien pelitilanteisiin, on artefaktin esiin kaivaminen aina merkkitapaus, jossa kaikki pelaajat haluavat tutkailla näytteille asetetun kortin – heille jää yhden pelikierroksen verran aikaa valmistautua tulevaan esimerkiksi pöydässä olevia ikonivahvuuksiaan nostamalla.
Artifacts vie peliä periaatteessa täysin vastakkaiseen suuntaan kuin Cities, ja mahdollisesti juuri tämän vuoksi nämä kaksi lisäosaa sopivat yhdistettäväksi erityisen hyvin. Lopputuloksena pelin kaoottisuus vaikuttaisi vastaavan suunnilleen peruspeliä. Ennen kaikkea tällä yhdistelmällä peli säilyy hyvin pitkälti perus-Innovationin kaltaisena: valtaosa pöydällä aktiivisesti pyörivistä korteista on peruspelistä ja lisäosat toimivat enemmänkin mielenkiintoisena lisämausteena. Tätä pelimuotoa tuntuu Innovation-harrastajista suosivan moni muukin, omasta mielestäni tätä voisikin kutsua perus-Innovationiksi steroideilla.
Figures in the Sand
Vapaasti käännettynä ”Hahmot ajan hiekassa” on Innovationiin kronologisesti toisena julkaistu laajennus. Korttien taustaväri on vihreä. Alkuperäistä versiota pidettiin jopa kaikista lisäosista himmeleimpänä ja monimutkaisimpana; tähän saattoi olla osaltaan vaikuttamassa se, että se oli pelin 3. versiossa ikään kuin lisäosan lisäosa Echoes-lisärille ja sovelsi myös tämän mekaniikkoja.
Ultimatessa Figuresiin on tehty kehittäjien mukaan kaikkein eniten muutoksia ja virtaviivaistuksia, ja ennen kaikkea sillä ei ole enää mitään suoraa yhteyttä Echoes-lisäosaan.
Temaattisesti Figures in the Sand on hyvin vahva laajennus. Kortit ovat erilaisia merkkihenkilöitä historiasta nykyaikaan: kansakuntien johtajia, sotilaita, filosofeja, tiedemiehiä, taiteilijoita, kirjailijoita, urheilijoita tai muuten vain historiankirjoihin päätyneitä hahmoja.
Pelaajat saavat nostaa Figures-kortteja käteensä kahdessa tilanteessa: aina silloin, kun joku muu pelaaja saavuttaa standardisaavutuksen tai vaihtoehtoisesti toiminnon lopussa tulevana ylimääräisenä nostona silloin, kun joku toinen pelaaja saa jakaa pelaajan suorittaman dogman ikoniylivoiman perusteella. Edellä olevista nostomekaniikoista onkin helposti pääteltävissä, että Figures-korttien nostaminen toimii tietyllä tapaa pelissä heikompaan asemaan jääneen pelaajan kirittäjänä, koska näiden korttien saaminen vaatii aina vastustajan menestymistä omassa pelissään.
Figuurikortit poikkeavat peruspelin ja kaikkien muiden lisäosien korteista siinä mielessä, että niissä ei ole dogmattavia toimintoja, vaan Figures-kortti toimii automaattisesti siinä olevan tekstin mukaisella tavalla niin kauan, kun se on jonkin pinon päällimmäisenä korttina pelaajan pöydässä. Tätä kutsutaan pelissä karmaefektiksi.
Yleisesti ottaen kaikki Figures-lisärin kortit muuttavat pelin kulkua tai voimassa olevia sääntöjä jollakin mielenkiintoisella tavalla. Ne saattavat korvata kokonaan joitakin toimintoja, tai lisätä ekstratoiminnallisuuden johonkin muuhun pelaajien suorittamaan aktiviteettiin. Kortit ovat varsin interaktiivisia, eli monet figuurit vaikuttavat paitsi kortin pöydänneeseen pelaajaan myös muihin pelaajiin. Siksipä Figures-lisäosalla pelattaessa on tarpeen pysyä melko tarkasti hereillä myös toisten pelaajien pöytien tilanteista. Tämä on oikeastaan päällimmäisin syy, miksi en lähtisi tutustumaan Figures in the Sandiin aivan ensimmäisenä lisäosana. Muilta osin Figures ei enää nykymuodossaan ole mitenkään vaikeasti omaksuttava tai hämärä lisäosa.
Historian hahmoja voi kunkin pelaajan pöydässä olla vain yksi kerrallaan – mikäli pelaajalla milloinkaan on enemmän kuin yksi figuuri pöydällään, ylimääräiset täytyy toiminnon lopuksi ”feidata” eli käytännössä siirtää omaan pistepinoon.
Figures in the Sand tuo peliin kaksi varsinaista uutta sääntöä. Ensimmäinen on auspice– eli ohjaamistoiminto: sitä voi käyttää Cities-lisäosan puoltamistoiminnon (endorse) tavoin tukitoimintona pelaajan dogmatessa jotakin pelipöydän korttia. Ohjaamistoiminnon käyttäminen edellyttää, että pelaajan pöydällä olevassa figuurissa ja dogmattavassa toiminnossa on sama ikoni.
Tällöin figuuri voi ikään kuin ”ottaa toiminnon haltuun”, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että kortin efektin mahdollisessa jakamisessa toisille pelaajille ei enää lasketakaan alkuperäistä ikonia, vaan erityistä Innovation Ultimatessa uutena lanseerattua hahmoikonia, joka löytyy kaikista Figures-korteista, mutta myös satunnaisesti peruspelin ja muiden lisäosien korkeampien aikakausien korttien ikoneiden joukosta. Tällöin esimerkiksi vaatimusten onnistunut esittäminen vastustajille usein helpottuu huomattavasti.
Toinen Figures-lisäosan uusi sääntö, on decree, eli asetusten antaminen. Käytännössä tämä liittyy lisärin omiin, mekaniikoiltaan hieman poikkeaviin erityissaavutuksiin. Koska kullakin pelaajalla voi olla vain yksi figuuri pöydässä kerrallaan, tuppaa figuurikortteja kertymään käteen. Ne eivät kuitenkaan ole sielläkään millään tavoin turhia, sillä kerättyään käsikortteihinsa figuurin kolmelta eri aikakaudelta, pelaaja voi vuoronsa jompana kumpana toimintona antaa asetuksen. Tällöin hän romuttaa kaikki käsikorttinsa, ja saa vastineeksi yhden viidestä Decree-kortista omien saavutustensa joukkoon.
Decree toimii yhtenä saavutuksena pelin voittoa varten, mutta ennen kaikkea se sisältää hyvin voimakkaan toiminnon, jonka pelaaja saa kertaalleen aktivoida asetuksen julistamisen yhteydessä. Seuraavia asetuksia annettaessa pelaajilla on valinnan mahdollisuus: ottamattomia asetusten joukosta voi joko ottaa ja julistaa uuden asetuksen, tai vaihtoehtoisesti aktivoida uudestaan sellaisen asetuksen, joka on jo entuudestaan pelaajan edessä. Kolmantena vaihtoehtona asetuksen julistaja voi pakottaa toisen pelaajan palauttamaan jo julistetun asetuksen takaisin yleiseen varastoon. Tämä Decreen palauttaminen on tietääkseni pelissä ainoa tapa, jolla voi menettää jo saavutetun saavutuksen.
Yhteenvetona Figures on mielestäni erinomainen lisäosa, jonka voi hyvin yhdistää sellaisenaan peruspeliin tai mihin tahansa muuhun laajennokseen tai niiden kombinaatioon. Temaattisesti se on todella onnistunut. Oman kokemuksen mukaan pelaamiseen liittyvä aivotyö lisääntyy enemmän kuin Citiesissä tai Artifactsissa, mutta vähemmän kuin Unseenissä tai Echoesissa.
Harmillisesti Figures-lisäosaa ei ole vielä ohjelmoitu mukaan Board Game Areenan implementaatioon pelistä. Se lienee jossakin vaiheessa tulossa, mutta nettipeliversion kehittäjän mukaan aikataulu laskettaisiin enemmänkin vuosissa kuin kuukausissa: syynä on hänen mukaansa lisäosan korttien vaatima, erityisen haastava koodaustyö. Yucatan nettiversiossa Figures on kuitenkin ollut ongelmitta pelattavissa jo pidemmän aikaa muiden Innovation Ultimaten lisäosien rinnalla.
The Unseen
The Unseen on korttitaustaltaan musta, kronologisesti pelin viides eli uusin lisäosa. Sitä ei ole julkaistu aiemmin, eli se on ensimmäistä kertaa saatavilla Innovation Ultimaten yhteydessä. Muiden lisäosien tapaan se sisältää 115 uutta korttia kaikille aikakausille jaettuna.
The Unseenin teema käsittelee muun muassa historian yhteiskuntien pimeitä puolia: salaseuroja, rikollisuutta, vakoilua, okkultismia ja niin edelleen. Toisaalta mukana on myös ”pienille ihmisille tärkeitä”, vähemmän näkyviä teknologisia edistysaskelia tai ilmiötä, kuten puusepän taidot tai kolikkopelit. Teema on tässä laajennuksessa ehkä hieman sillisalaattia, mikäli ei sinänsä pelikokemusta haittaa.
Lisättyjen sääntöjen määrässä The Unseen on ehkä päällisin puolin tarkasteltuna yksinkertaisin lisäosa. Ainoa varsinainen lisätty sääntö on pelaajien oma kassakaappialue (safe) ja sinne sijoitettavat salaisuudet (secrets). Kukaan pelaaja ei saa tutkia kassakaappeihin sijoitettujen korttien identiteettiä, ei edes niiden omistaja.
Alueen toiminnallisuus liittyy tiiviisti lisäosan kortteihin, joiden avulla alueella olevien salaisuuksien kanssa voi tehdä erilaisia jippoja. Tärkein kassakaapin ominaisuus on kuitenkin se, että siellä olevia kortteja voi käsitellä ikään kuin pelaajan omina, saavutettavissa olevina perussaavutuksina (achievements). Samalla tulee esiin Innovation Ultimaten joissain muissakin lisäosissa soveltama, peruspelistä poikkeava sääntö, jonka mukaan samanarvoisia kortteja voi tietyissä tilanteissa olla useampia saman pelaajan standardisaavutusten joukossa.
Samoin esimerkiksi neljännen aikakauden kortti voi tietyin edellytyksin olla saavutettuna useammalla pelaajalla. Tämä poikkeaa peruspelin lähtöajatuksesta, jonka mukaan kutakin standardisaavutusta on olemassa vain yksi kappale. Saavutettaessa toista kappaletta saman aikakauden saavutusta mukaan astuvat pistevaatimusten kertoimet, eli esimerkiksi toisen ykköstason saavutuksen saaminen edellyttää kymmentä pistettä, kolmannen viittätoista pistettä ja niin edelleen. Vaikkapa nelostason saavutuksen kohdalla ensimmäinen edellyttää normaaliin tapaan 20 pistettä, seuraava 40 pistettä, sitten 60 ja niin edelleen.
Innovation-gurujen keskuudessa The Unseen vaikuttaa nettipelipalveluissa saavuttaneen enemmistön suosion. Siinä näkyykin varsinkin korkeampien aikakausien korttien efekteissä Chudykin yli 15 vuotta jatkunut Innovationin kehitystyö ja tätä kautta jalostuneet hienot ideat. Sääntövihossa The Unseenia ehdotetaan jopa yhtenä mahdollisena vaihtoehtona peliin ensimmäisenä integroitavasta lisäristä.
Oma suhtautumiseni The Unseeniin on hieman ristiriitainen. Tämä johtuu sekä lisäosan korttien nostosäännöstä että korteista itsestään. Laajennuksen kortti nostetaan peruspelin kortin sijasta aina jokaisen pelivuoron ensimmäisenä nostettuna korttina. Tämä tarkoittaa myös mahdollisia vastustajan vuoroilla tehtyjä korttinostoja. Tästä johtuen The Unseenin kortteja tulee varsinkin sitä ainoana lisäosana käytettäessä peliin hyvin paljon, pelistä riippuen jopa yli puolet korteista.
Tästä seuraa se, että verrattuna aikaisempiin lisäosiin pelissä on hyvin suuri osa uutta ja tuntematonta. Lisäriin perehtymistä ei helpota se, että monissa korteissa on hyvin paljon tekstiä, ja korttien efektit ovat usein varsin monimutkaisia. Ennen kuin kortit oppii tuntemaan (mihin voi mennä todella paljon aikaa ja useita pelikertoja), peli keskeytyy jopa kokeneilla peleillä toistuvasti, kun pelaajat tankkaavat pöydättyjen korttien, sekä omien että vastustajien, monimutkaisia dogmaefektejä. Toisaalta lisäosan esittelemä kassakaappisääntö on toimiva ja lisää pelin strategisuutta ja kiinnostavuutta.
Olen pelin ohjekirjan laatijan kanssa eri mieltä siitä, että tätä kannattaisi valita ensimmäiseksi laajennukseksi, johon lähteä perehtymään. Yksistään The Unseen -lisärillä pelattuna peli eroaa huomattavasti peruspelin tarjoamasta kokemuksesta – ei välttämättä mitenkään yksiselitteisesti huonoon suuntaan, mutta enemmän tämä pelimuoto sopisi ehkä tilanteeseen, jossa varsinaista sääntökuormaa halutaan lisätä vain vähän, mutta peruspelin korttikirjastoon halutaan vaihtelua ja monimutkaisempien korttien efektien pyörittely ja tätä kautta pelin keston pieni lisääntyminen ei haittaa.
Sen sijaan The Unseen toimii hyvin yhdessä erityisesti Echoes– ja Figures-lisäreiden kanssa. Tämä johtuu siitä, että näitä laajennoksia yhdessä käytettäessä Echoesin ja Figuresin nostosäännöt ”voittavat” The Unseenin nostosäännön ristiriitatilanteissa sillä seurauksella, että näiden kolmen lisärin kortteja nousee pinoista melko tasaisesti. Tällöin kinkkisempiä mutta dogmaefekteiltään mielenkiintoisia The Unseen -kortteja tulee peliin omaan makuuni sopivammassa suhteessa eivätkä ne hallitse peliä liikaa.
Echoes of The Past
”Menneisyyden kaiut” on peliin ensimmäisenä julkaistu lisäosa sinisellä korttitaustalla. Se on tietyllä tavalla Carl Chudykia kaikkein omimmillaan, ja monet rankemman tason Innovation-harrastajat vannovatkin lisäosan nimeen ”sinä ainoana oikeana” tapana pelata Innovationia.
Temaattisesti Echoes on mielestäni ehkä lisäosista heikoin, sitä voisi tietyllä tapaa kutsua varsinaiseksi häkkyräksi – sekä kuvainnollisesti että kirjaimellisesti. Ajatuksena on ilmeisesti ollut, että Echoes-kortit ovat jonkinlaisia peruspelin innovaatioiden käytännön sovelluksia ja keksintöjä. Osa on ihan onnistuneitakin, mutta mukana on paljon lähinnä hekottelua aiheuttavia, kuten sateenvarjo, deodorantti ja tekohampaat.
Perus-Innovation on mielestäni tietystä abstraktiudestaan huolimatta temaattinen peli, joka kertoo tarinan pelaajan kansakunnan kehityksestä esihistorialliselta ajalta nykyaikaan. Peruspelin kortit tukevatkin tätä ajatusta hienosti ollen ihmiskunnan suurimpia keksintöjä ja innovaatioita tieteen, taiteiden, ideologioiden ja yhteiskuntajärjestelmien saralla. Tähän konseptiin Echoes-kortit kuten hammasharja ja ristisanatehtävä sopivat vähän puolivillaisesti.
Itse asiassa Echoes-laajennuksen tematiikka tuo vahvasti mieleen Carl Chudykin toisen mestariteoksen, Mottainain. Edellä mainittu teeman heikkous ei tokikaan millään tavoin vaikuta pelikokemukseen, joka on Echoesilla timanttinen. Kyseessä on tietyllä tapaa kaikkein monipolvisin lisäosa, joka vie Innovationia eeppisen lautapelin suuntaan ja siirtää pelin painopistettä jonkin verran enemmän strategisen suunnittelun puolelle.
Echoes-lisäosan kortti nostetaan peruspelin kortin sijasta käteen aina, kun pelaajan pöydässä tällä hetkellä oleva korkeimman aikakauden kortti on ainoa kyseiseltä aikakaudelta. Tämä antaa melko hyvän mahdollisuuden taktikoida, haluaako kussakin pelitilanteessa nostaa mieluummin peruskortteja vai lisäosan kortteja.
Ensimmäinen ja helpompi Echoes of the Pastin tuomista lisäsäännöistä on echo– eli kaikuefektit. Huomattavassa osassa laajennoksen korteista yksi ikoneista on korvattu pienellä tekstilaatikolla, joka sisältää ”ylimääräisen” toiminnon. Kun kortti dogmataan pöydässä ollessaan, suoritetaan ensin kaikuefekti ja vasta sen jälkeen kortin varsinaiset toiminnot. Homman juju on siinä, että echo-korttien jäädessä pöytäpinoissa uusien päällimmäisten korttien alle, kaiut tulevat näkyviin pinoja tiettyihin suuntiin levitettäessä. Tällöin kun kyseisen pinon päällimmäinen kortti dogmataan, suoritetaan ensin kaikki näkyvissä olevat kaiut pohjimmaisesta ylöspäin. Mikäli joku toinen pelaaja pääsee jakamaan dogmatoiminnon, jakaa hän myös kaikki kaiut. Tämä tekee toiminnoista entistä monipuolisempia ja vaihtelevampia.
Enemmän harmaita hiuksia aiheuttaa uutena sääntönä mukaan tuleva ennakointi (foreshadow) ja siihen liittyvä pelipöydän uusi ennustealue (forecast). Tietyt toiminnot antavat pelaajalle mahdollisuuden ennakoida (yleensä tulevien aikakausien) kortteja. Tällöin ne menevät kooltaan rajatulle ennustealueelle. Oman ennustealueen kortteja saa ja kuuluukin tutkailla vapaasti. Idea on, että kun pelaaja pöytää kädestään kortin, joka on aikakaudeltaan yhtä suuri tai suurempi kuin mikään ennustealueella oleva kortti, hän samalla pelaa pöytään yhden kortin ennustealueeltaan ja suorittaa sen toiminnot ilmaiseksi.
Ideana on, että tällä peliliikkeellä on mahdollista yllättää vastustaja. Toisaalta ennustekortin pöytään pelaaminen ja aktivointi on myös pakollista, joten huonoimmillaan toiminnallisuus voi purra omaan nilkkaan. Ennusteesta pelattava kortti kun noudattaa normaaleja toiminnon jakosääntöjä ikonimäärien mukaan, joten sekin tulee huomioida. Joissakin Echoes-laajennuksen korteissa on lisänä erityisen voimakkaita efektejä, jotka toteutuvat vain, jos kyseinen kortti pelataan pöytään ennusteesta (ei pelaajan kädestä).
Kokonaisuutena Echoes of the Past on toimiva kokonaisuus. Se muuttaa laajennuksista eniten pelin kulkua ja tunnelmaa. Oman Forecast-alueen säätäminen antaa mahdollisuuden tehdä suunnitelmia ja massiivisia komboja tuleville vuoroille – kyseessä on ikään kuin pelaajan salainen asearsenaali, jonka kautta pystyy sopivalla hetkellä valjastamaan tehokkaita toimintoja ilman, että vastustajalla on mahdollisuutta niihin varautua.
Useamman pelaajan pelit
Kuten Mikkokin arvostelussaan toteaa, Innovation on edelleen suosituin nimenomaan kaksinpelinä. Kolminpeli toimii, mutta se lisää pelaamiseen vaadittavaa aivotyötä suurin piirtein yhden ylimääräisen lisäosan verran. Kokeneilla pelaajilla erinomainen vaihtoehto on kaksi vastaan kaksi -tiimipeli, joka on suorastaan todella nerokas pelitapa. Ultimaten kehityksessä on kuuleman mukaan pyritty pitämään myös tätä useamman pelaajan pelikokemusta mielessä, ja se vaikuttaisikin tässä toimivan jonkin verran pelin edellistä versiota paremmin.
Innovation Ultimaten sääntökirjassa tarjotaan nyt mahdollisuutta jopa useamman pelaajan peleihin aina 10 yhtäaikaiseen pelaajaan saakka. Tämä tosin vaatii kaikkien lisäosien käyttöä. Pelkällä peruspelilläkin maksimipelaajamäärä on nostettu viiteen. Isompien moninpelien mahdollistamiseksi manuaali tarjoaa joitakin uusia sääntöjä, kuten läheiset ja kaukaiset pelaajat sekä erilliset neuvottelusäännöt, joiden avulla isojen moninpelien pitäisi olla hallittavampia.
Itse olen kokeillut valtaosin pelaamieni kaksinpelien lisäksi ainoastaan kolminpeliä ja neljän pelaajan tiimipeliä. Pelin pelaamiseen tätä suuremmilla pelaajamäärillä ekstrasääntöjä soveltaen ei ole erityistä hinkua.
Yhteenveto ja ennakkoarvostelu
Yhteenvetona voidaan jo nyt sanoa, että vaikka peliä ei vielä fyysisenä versiona ole edes julkaistu, on se todella onnistunut tuote ja lautapelimaailman merkkitapaus. Toki tuotantovaiheessa voidaan vielä sössiä monta asiaa, eikä esimerkiksi tulevien komponenttien laadusta ole käsitystä. Itse peli on kuitenkin jo täysin pelattavissa nettipalvelujen kautta, ja pelillisesti se on huippuluokkaa. Erityismaininnan ansaitsee pelin manuaali, joka on Asmadi Gamesin keskinkertaisesta normaalitasosta poiketen todella laadukas. Peruspeli on kerrankin opetettu hyvin, ja jokainen lisäosa on kiteytetty erinomaisesti vain sivun tai kahden mittaiseen sääntökokonaisuuteen.
Eri lisäosien houkuttelevuus jakaa varmasti pelaajia sen mukaan, mihin suuntaan haluaa mieluiten Innovationin pelikokemusta viedä. Jos itse pitäisi laittaa nämä jollakin tavoin järjestykseen, se olisi omalla kohdalla tällä hetkellä houkuttelevimmasta vähiten houkuttelevaan Artifacts > Figures > Cities > Echoes > Unseen.
Millä lisäosayhdistelmällä sitten itse pelaan peliä mieluiten? Tähän on oikeastaan kaksi vastausta. Jos haluan perus-Innovationia muistuttavan kokemuksen loistavilla lisämausteilla, valitsen kaupungit ja artefaktit – mahdollisesti figuureilla höystettynä, mikäli haluan pelistä vielä vähän lihaisamman. Edellä mainituista tekee hallittavan yhdistelmän muun muassa se, että Citiesin erityissaavutukset on helppo muistaa niiden liittyessä suoraan kaupunkikortteihin, Artifakteissa ja Figuureissa ei muistettavia erityissaavutuksia sen sijaan varsinaisesti ole, vaan niiden tilalla on melko intuitiiviset saavutusmekaniikat (museot ja asetukset).
Echoesin ja The Unseenin erityissaavutukset ovat puolestaan periaatteeltaan täysin samanlaisia kuin peruspelissä, ja niiden kanssa onkin tarpeellista muistaa ja pitää tiukasti mielessä kaikkien 10 tai 15 saavutuksen edellytykset, jos pelissä haluaa pärjätä parempia vastustajia vastaan.
Toinen suosikkitapa pelaamiseen onkin sitten se eeppisin Innovation-kokemus, eli peli kaikilla viidellä lisäosalla. Ultimate-versiota pelatessa vaikuttaa ilmeiseltä, että pelitestausta on todella suoritettu ja tällä kertaa myös laajennusten kombinaatioilla. Tällä hetkellä ”täydellisen” Innovation Ultimaten pelaaminen on mahdollista ainoastaan Yucatassa, missä toteutus onkin todella laadukas. Itse asiassa Ultimate-pelin pelaaminen ei ollut lainkaan niin raskasta kuin olin etukäteen uumoillut. Toki nettipalvelussa pelaamista helpottaa tietokoneen ylläpitämä kirjanpito ja sääntöjen valvonta – oikealla laudalla pelatessa on mahdollista, että pelin kokonaisuuden hallinta on huomattavasti työläämpää.
Innovation on peli, joka on hyötynyt aivan valtavasti ilmaisesta nettipelimahdollisuudesta. Itsellä on takana yhteensä satoja otteluita 3. versiossa ja uudessa Ultimatessa, mikä ei ikipäivänä olisi ollut mahdollista vain fyysisten korttien kanssa pelatessa. Myös uuden version pelitestaus on käsitykseni mukaan toteutettu pääosin nettipalveluissa, mikä on mahdollistanut lukemattomat toistot ja kokonaisuuden hiomisen aivan eri tasolla kuin perinteisessä pelitestauksessa.
Lopputulemana toivoisin, että Innovation nyt uuden julkaisunsa myötä tavoittaisi myös laajemmat pelaajamassat, ja Carl Chudyk saisi ansaitsemansa aseman maailman parhaiden lautapelisuunnittelijoiden joukossa.
