The Brainy Band on lapsille suunnattuja oppimispelejä tekevä tallinnalainen pelijulkaisija. Viime vuonna Lautapelioppaassa esittelin kolme heidän peliään ja nyt on vuorossa on kolme uutta peliä: Algoracing, Gopher’s Maze ja HurriCount Mathitude.
Kaikki pelit ovat englanninkielisiä, mutta se ei ole ongelma, jos joku kielitaitoinen opettaa säännöt. Komponentit ovat muuten kielivapaita. Esittelen pelit lyhyesti ja lopuksi vielä teen yhteenvedon.
Algoracing (2017)
Aihe: Algoritmit ja ohjelmointi
Ikäsuositus: 10+ (6+ helpotetulla pelimuodolla)
Pelaajamäärä: 2–4
Kesto: 20–30 min.
Roverit mönkivät pitkin tuntemattoman planeetan pintaa. Kuka kerää nopeiten tarvittavat näytteet? Algoracing on Roborallyn tai kotimaisen Robogemin sukuinen korttiohjelmointipeli. Algoracingillä on kuitenkin joitain uusia ideoita. Ensinnäkin pelikenttä rakennetaan pelilaatikkoon. Mukana tulevista maastonpalasista voi tehdä eri korkeuksilla olevia alueita, joiden välillä voi liikkua joko kiinteillä hisseillä tai hyppykorteilla. Näytelaattoja ripotellaan kentälle ja sitten kukin pelaaja valitsee roverilleen yhden kulmiin sijoitetun laboratorion lähtöpaikakseen.
Rovereita ohjelmoidaan 1–3 kortin verran pelaaja kerrallaan. Toisin kuin Roborallyssä, ohjelmointi ei ole yhtäaikaista pelaajien kesken. Ensin pidin tätä huonona asiana, mutta vaativammassa pelimuodossa tämä tuo peliin ihan uudenlaista potkua. Peli on muutenkin taktisempi. Siinä missä Roborally on monesti hauskaa tuurilottoa yhtäaikaisen ohjelmoinnin ansiosta, Algoracingissa tuuria on lähinnä vain kortinnostossa. Ohjelmointikortit ovat tyypillisiä kääntymisiä ja yhden tai useamman ruudun etenemisiä. Näiden lisäksi on edellä mainittu hyppy, sekä teleportti. Jälkimmäisellä voi lähettää toisen pelaajan johonkin laboratorioon tai siirtää näytelaattaa lähemmäs itseään. Näiden lisäksi on vielä 2X ja 3X -kortteja, jotka asetetaan ohjelman yläpuolella. Niillä voi toistaa yhden tai kahden kortin ohjelman sen useamman kerran.
Normaali pelimuoto on melko tuttua huttua, eli pelaaja lyö 1–3 kortin ohjelman pöytään ja liikuttaa roveriaan sen mukaan. Vaativammassa pelimuodossa ohjelma kiertää: ensin Annika tekee oman ohjelmansa, joka sitten siirtyy Sampon eteen. Sampo voi korvata ohjelmasta kortteja tai lisätä johonkin kohtaan kortteja. Jos ohjelman pituus on vuoron lopussa viisi korttia, se poistetaan ja seuraava pelaaja aloittaa uuden ohjelman tyhjästä.
Tämä vaativampi pelimuoto on mielenkiintoinen, sillä toisen ohjelman hyödyntäminen omiin tarkoituksiin on kiva haaste pääkopalle. Pidimme tästä pelitavasta selvästi enemmän kuin helpommasta aloittelijapelistä.
Pelin voittamiseksi kerätään näytelaattoja. Rover kantaa niitä kolme, jonka jälkeen on pakko mennä laboratioriin tutkituttamaan ne. Labrassa laatat saa kääntää ympäri ja sieltä paljastuu neljässä värissä olevia näytteitä. Jos näytteen väri esiintyy ensimmäistä kertaa, se on kahden pisteen arvoinen, muuten yhden pisteen. Peruspelin voittaa keräämällä 7 pistettä, vaativamman 9 pisteellä.
Algoracing toimii pelimuodosta riippuen laajalla ikäskaalalla. Vaativampi pelimoodi sopii aikuisten ja isompien lasten välille. Peliharrastajille tämä ei tarjoa muutamasta jipostaan huolimatta tarpeeksi jännitystä, mutta ohjelmointipeliksi eri ikäisten lasten kanssa Algoracing toimii hyvin. Pelilaatikkoon rakentuva maasto on hauska ajatus, mutta laatikkoon kuikuilu ei ole kaikkein käytännöllisintä ainakaan ison pöydän yli. Boksia voi toki liikutella, mutta siinä saatavat laatat ja roveritkin liikkua vahingossa.
Gopher’s Maze (2018)
Aihe: Laskenta
Ikäsuositus: 5+, 7+ vuotta
Pelaajamäärä: 2–5 pelaajaa
Kesto: 20–30 min
Myyrät ovat heränneet talviunilta ja niiden massut kurnivat. Syksymmällä käytäviin kätketyt herkut pitäisi löytää, jotta saataisiin apetta. Käytävät vaan ovat aikamoinen labyrintti ja vain tarkimmat karvakuonot löytävät sinne piilotetut terhot, marjat ja tähkät.
Gopher’s Maze opettaa yhteen- ja vähennyslaskuja pelin keinoin varsin näyttävästi. Pelilauta on värikäs kirja, jossa on kuusi kenttää myyrien tutkittavaksi. Koloissa seisoskelevat myyrät pysyvät paikallaan sivuja kääntäessä, mikä on varsin kiva keksintö.
Kullakin pelaajalla on käsikortteja, joissa on joko terho, tähkä tai mansikka, sekä numero yhden ja kymmenen väliltä. Pelilaudalla on näitä herkkuja ja numeroita vastaavia paikkoja. Laudalla liikutaan noppaa heittämällä ja liikkumisen loppuessa on tilaisuus napata pisteitä itselleen jos saa käsikorteistaan rakennettua yhteen- tai vähennyslaskuilla ruudussa olevaan numeroon päätyvän laskun. Jos kädessä on vaikka kahden ja neljän arvoinen terhokortti, voi laskutoimituksella 2+4 saada kuutosen terhon. Jos oman myyrän silloisessa ruudussa on tämä arvo, voi laskutoimitukseen käytetyt kortit napata itselleen loppupisteiksi.
Heitä & liiku -mekaniikka ei oikein testiraatia lämmittänyt. Turhan usein tuli tilanne, jossa nopanheitto johti siihen, että käsikorteillaan ei voinut tehdä mitään. Toinen ongelma on yksinkertaisesti siinä, että laskutoimitusten tekeminen ei ole kovin hauskaa. Opetuspelissä tällaisen voi tietysti antaa helposti anteeksi. Lopputulema meillä oli kuitenkin että peli kesti liian pitkään, eikä sen pelaaminen ollut hauskaa aikuisista saati lapsista. Sääli, sillä komponentit ja pelin ulkonäkö on oikein kiva. Yhteen- ja vähennyslaskuja voi kuitenkin luovasti pelissä harjoitella.
HurriCount Mathitude (2016)
Aihe: Laskeminen, lukujen suuruusvertailu
Ikäsuositus: 10+ (7+ helpotetulla pelimuodolla)
Pelaajamäärä: 2–5
Kesto: 15–20 min.
HurriCount Mathitude on itsenäinen lisäosa aiemmin Lautapelioppaassa esiteltyyn HurriCount-peliin. Pelissä on tarkoitus kerätä muita pelaajia enemmän eläinkortteja. Mukana tulee kaksi pakkaa, toisessa on eläimiä (1–9 siiliä, sammakkoa tai lintua per kortti), toisessa tehtäväpakassa on numeroita tai symboleita (suuremmuusmerkkejä, sekä plus ja miinus.).
Eläinkortit jaetaan siten, että kukin pelaaja saa niitä samankokoisen pakan. Kaikki kääntävät näkyviin pakkansa päällimmäisen eläinkortin. Sitten yksi pelaaja kääntää esiin tehtäväkortin. Tehtävä voi olla esimerkiksi “Sammakot – Siilit > Linnut” tai “lintuja < 4, sammakoita <5”. Pelaajat katsovat kaikkia esiin käännettyjä eläinkortteja ja koittavat laskea nopeasti täyttyykö sen ehto. Ehdon täyttyessä ensimmäisenä kätensä tehtäväkortin päälle lätkäissyt pelaaja saa huutaa “got it!” ja saa kaikkien esillä olleet eläinkortit pakkansa pohjalle. Virheestä joutuu antamaan kortin kullekin muulle pelaajalle.
Mathituden uusi juttu ovat kortteihin piiloutuneet kameleontit. Ne ovat saman värisiä kuin kortin muut eläimet ja välillä kiireessä vaikeita nähdä. Jos tehtäväkortin ehto ei täyty, mutta pöydätyissä korteissa on kameleontti, voi iskeä kätensä pöytään ja huutaa rehvakkaasti “Overdrive!” (matikka on niin rock!). Tällöin hän saa kaikki siihen mennessä pöydätyt kortit itselleen. Kameleontti tasapainottaa peliä hyvin, sillä hitaampi laskija voi silti bongailla kameleontteja.
Jos ehto ei täyty eikä ole kameleonttejakaan, käännetään esiin uudet eläinkortit ja katsotaan täyttyykö ehto nyt. Kierroksen voittaja saa myös edellisten kierrosten pöytään jääneet eläimet. Peli loppuu kun tehtäväkortit loppuvat tai yksi pelaaja on saanut kaikki eläinkortit itselleen.
Kyseessä on varsin veikeä kilpalaskenta. Mathitude tekee laskuista kertaheitolla perus-HurriCountia monimutkaisempia. Kameleontti taas tekee koko pelistä dynaamisemman, kun turhia kierroksia on vähemmän. Pelasimme tätä aikuisten ja 16-vuotiaan kesken kolminpelinä ja se oli hauskaa, mutta myös kaksinpeli aikuisten välillä oli yllättävän kiva kokemus.
Yhteenveto
The Brainy Bandin opetuspeleissä on tavallista enemmän sitä peliä mukana, mikä on peliharrastaja nnäkökulmasta silkkaa plussaa. Yleisesti ottaen pelit ovat myös aika veikeän näköisiä, vaikka mistään superlaadusta ei voida puhua. Olen kuitenkin ollut oikein tyytyväinen kaikkien tähän mennessä kokeilemieni kuuden pelin komponenttien tasoon.
Heikoin lenkki peleissä on yleensä ollut ohjelappu. Se on yleensä tiivis paketti, jossa perussäännöt ja vaativammat säännöt ovat peräkkäin tai osin lomittain. Monesti varsin yksinkertaisessa pelissä tarvittavan sääntötarkistuksen tekeminen on ollut vähän työn takana. Käytetty englanti ja tiivis taitto tekevät pelin oppimisesta välillä vaikeampaa kuin soisi, sillä kiireessä aloittelija- ja vaativamman pelimuodon säännöt voivat mennä ristiin.
Jos englanninkielisyys (ohjeissa) ei haittaa, The Brainy Bandin pelit tuovat hyvän lisän oppimispeliehin tarjontaan, kotimaisen Oppi&Ilon tuotannon kaveriksi. Jotain huhuja on ilmassa siitä, että The Brainy Band alkaisi julkaista pelejään myös suomeksi.
Päivitys 18.6.2019: Joitain The Brainy Bandin pelejä saa jo nyt suomenkielisillä ohjeilla varustettuna.
