Agemonia – Suurin suomalainen lautapeliprojekti koskaan

Tampereella lautapelikahvila Tavernassa oli eräänä alkusyksyn lauantaina pieni keski-ikäinen äijäjoukko innostuneen oloisena nurkkapöydän ympärillä. Lautapelit.fi oli kutsunut paikalla itseni lisäksi Pöydällä-kollektiivin Kristian Pestin. Järjestävän seuran puolesta paikalla olivat Toni Niittymäki, Markus Bremer ja paikallisen Lautapelit.fi-myymälän myymäläpäällikkö Tuomo Pekkanen. Tarkoituksena oli yksinkertaisesti tutustua aivan pian joukkorahoitukseen tulevaan Agemoniaan, hypistellä ennakkoversion materiaalia ja fiilistellä peliä.

Agemonia on parhaillaan Kickstarterissa keräämässä rahoitusta. Kampanja saavutti tavoitteensa välittömästi ensimmäinen päivänä. (Päivitys 29.11.2021: nyt kampanjan loputtua Agemonian voi tilata Gamefoundissa.)

Olin ollut positiivinen pelin suhteen ennakkoon, mutta en ole sortunut hypeen lautapeleissä enää vuosiin. Odottelen yleensä rauhassa arvioita ja mietin siltikin pitkään ostopäätöstä. Agemonian fyysisen kappaleen testaamisen jälkeen aloin miettimään kuitenkin Helsingin kauppatorin kokoontumisrajoituksia… torilla nimittäin tavataan!

Alapuolella möllöttävä artikkeli on aivan liian pitkä ja huomaan, että innostustani on vaikea hillitä. Peli paineli minulle kaikkia oikeita nappuloita, mutta lukijan kannattaa ottaa se proverbiaalinen suolahippu tähän oheen.

Dream team taustalla

Pääsuunnittelija Max Wikströmin lisäksi projektissa on joukko tunnettuja tekijöitä. Varsinaisen lautapeliskenen ulkopuolelta käsikirjoituspuolta vahvistamaan tullut Mike Pohjola on tuttu niin panoksestaan kotimaiseen roolipeliskeneen, kuin menestysromaaneistaan. Toinen iso nimi on sarjakuvataiteilija Petri Hiltunen (Praedor, Kalkkaro, Väinämöinen).

Ohjekirjaa ja tutoriaalia suunnittelemassa on lisäksi Gaming Rules -kanavasta tuttu Paul Grogan. Man vs Meeple -kanavalla usein näkyvä Kira Peavley näkyi tekevän pelin digitaalista markkinointia. Pelin upeita karttoja on tehnyt Damien Mammoliti, Ennie-palkittu kuvittaja, joka tunnetaan muun muassa Brass: Birminghamin ja Brass: Lancasterin upeista pelilaudoista. Peliin lisätunnelmaa tuovassa appiin on siihenkin  ehtinyt mukaan eturivin suomalaisia näyttelijöitä tekemään äänirooleja.

Wikströmin, Mikko Punakallion ja kumppaneiden pelisuunnittelu on keskitetty Toad Kings Oy:n ympärille. Aiemmin Toad Kingsillä on suunniteltu muun muassa Dokmus, Realm of Wonder ja Space Freaks. Kaikki menestyivät keskinkertaisesti, mutta eivät nousseet hiteiksi. Agemonia on porukan magnum opus.

Agemonia osuu itselleni tärkeään hermoon, sillä se kanavoi klassisia fantasiaroolipelejä. Olen pelannut noin 35 vuotta Dungeons & Dragonsia ja muita pöytäropeja ja Max Wikström kuuluu tähän samaan ropenörttien ikäpolveen. Kun pääsin sisälle projektin sisällöstä, kuolaneritys alkoi kehittyä huolestuttavasti. Agemonia on niin kunnianhimoinen, että jos emme olisi nähneet Gloomhavenin tai Kingdom Death: Monsterin menestystarinoita, koko idea tuntuisi pähkähullulta.

Lautapelit.fin Toni Niittymäki nauroi, kuin kysyin kuinka iso projekti Agemonia on Eclipseen verrattuna.

– Tämä on suurempi kuin kaikki edelliset projektimme yhteensä!

Uskon pelin menestymiseen täytyy olla siis julkaisijalla vahva.

Yhteistyöpeli vahvalla tarinalla

Agemonia on 1–4 pelaajan yhteistyössä pelattava kampanjapeli. Skenaarioita valmiissa pelissä tulee tulemaan olemaan yli 30. Pelaajien valinnat ja onnistumisen aste yhdessä pelatussa skenaariossa vaikuttavat siihen, miten tulevat skenaariot toimivat. Vaikutukset eivät ole kuulemiemme esimerkkien perusteella vain kosmeettisia, vaan aiemmat valinnat voivat kääntää koko skenaarion päälaelleen.

Kolmen Tabletop Simulatorista löytyvän tutoriaaliskenaarion ja yhden livesession perusteella Agemonia tuntuu siirtävän perinteisen pöytäroolipelin tunnun erinomaisesti lautapeliksi. Balanssi pelillisyyden ja tarinallisuuden välillä osuu kohdilleen just eikä melkein.

Castle Ravenloftissa ja Descentissä luolakomppaus muistuttaa teemaltaan ja hahmokehitykseltään kyllä roolipeliä, mutta tarinallinen kuorrute on hyvin kevyt. Jotain pientä introa luetaan ääneen ennen pelin aloittamista ja sitten lopuksi katsotaan täyttyivätkö voittoehdot vai eivät, ja sitten luetaan ääneen sen mukainen pieni tarina. Näissä peleissä mekaniikka on keskiössä. Toisessa ääripäässä on sitten Legacy of the Dragonholtin tapaiset pelit, joissa tarinan lukeminen on pääosassa ja jossain välissä sitten tehdään joku pieni valinta tai heitetään onnistumisnoppaa.

Gloomhavenia en ole pelannut, joten siihen en osaa Agemoniaa verrata. Väittäisin kuitenkin, että Agemonia onnistuu paremmin kuin lähes mikään muista roolipelityylisistä lautapeleistä löytämään sen  olennaisen. Toki Agemoniassakin skenaario pohjustetaan ääneen luettavalla lyhyellä alustuksella ja tavoitteissa onnistuminen määrää sen, mikä vaihtoehtoinen teksti lopussa luetaan. Ero on siinä, että Agemoniassa on vallan erinomainen korttipohjainen tarinasysteemi leivottuna skenaariokartalla liikkumiseen. Se tekee skenaariosta dynaamisen oloisen.

Jokaisessa skenaariossa on oma tarinapakkansa, josta vedetään peliä jatkuvasti muuttavia ja tarinaa avaavia kortteja sen mukaan, mihin pelaajien hahmot liikkuvat. En spoilaa pahasti, jos käytän ensimmäistä tutoriaaliskenaariota esimerkkinä. Siinä hahmot löytävät itsensä majatalosta kaupungissa, joka on joutunut äkillisen yliluonnollisen tulvan kouriin. Skenaarion alussa ollaan sisällä majatalossa.

Astumalla portaat alakertaan triggeröityy kortti, joka kertoo (ja Hiltusen upealla mustavalkokuvituksella myös näyttää) majatalonpitäjän ongelmista veden tulviessa sisään. Liikkumalla majatalossa löytää lisää tarinakortteja, joissa on pulaan joutuneita asiakkaita. Ulos astuessa näkee taas heti tulvivassa joessa pulassa olevan veneen, kaikkiin näihin voi reagoida jos ehtii ja tohtii.

Jotkut tarinakortit saa napata pakasta jo ruudun parin päästä, toiset vaativat samaan ruutuun liikkumista. Kortin etupuoli avaa vähän tilannetta kuvan ja tekstin avulla. Se myös kertoo mitä pitää tehdä, jotta kortin voi kääntää ympäri. Monesti se on jonkinlainen onnistunut kykyheitto. Onnistuneesti käännetty tapahtumakortti paljastaa jotain uutta, kuten antaa hahmolle jonkin uuden hyödyllisen esineen.

Massiivinen maailma ja positiivista pelisuunnittelua

Agemonian maailma on ymmärtääkseni alun perin luotu Wikströmin omaa roolipelikampanjaa varten vuosien aikana. Se näkyy  tarinakorteissa, niissä tulee vähän väliä vastaan uudenlaisia eläimiä, kasveja, kansoja ja rotuja. Keitä ovat agurianit tai nihteegrit? Miksi sienirutto uhkaa tuhota Clacker-viidakon ja voivatko Amethyst Orderin shamaanit sen estää?

Pelimaailman kartta ja eri puolille materiaalia ripotellut maisemakuvat kaupunkeineen ovat upeita ja kokonaisuus herättelee mielikuvituksen. Skenaarioiden tapahtumapaikkoja en nähnyt kuin tutoriaalien verran, mutta ne sijoittuivat kaikki hyvin keskenään erilaisiin paikkoihin.

Pelisuunnittelulliset ratkaisut ovat pitkälle mietittyjä nekin.  Pelaaminen on ensinnäkin sujuvaa. Aluksi kaikki pelaajat valitsevat toiminnon ja manööverin, jonka aikovat suorittaa. Toiminto voi olla vaikka hyökkäys, parantaminen tai kykyheiton parantaminen. Manööveri on yleensä liikkumista tai lepäämistä. Valittu toiminto merkitään lätkällä hahmolaudalle ja se myös kertoo minkä värinen toiminto on kyseessä.

Kun kaikki ovat valinneet toimintonsa nostetaan aloitusjärjestystä säätelevästä pakasta kortti. Sen esittämässä värijärjestyksessä sitten suoritetaan pelaajien ja vastustajien toiminnot. Tietyt värit ovat tavallisesti nopeampia kuin toiset, mutta eivät aina. Systeemi toimii hyvin, aina on pientä jännitystä ja yllätystä luvassa.

Kun oma vuoro tulee, tehdään halutussa järjestyksessä toiminto ja manööveri.  Voi vaikka kävellä ja hyökätä, tai juosta ja levätä. Jotkut toiminnot maksavat pokerichippien kuvaamia staminalaattoja, jotka ovat tärkeä resurssi. Juokseminen esimerkiksi voi maksaa kaksi staminaa. Lepäämällä sitä saa takaisin.

Hyökätessä, puolustaessa ja voima-, älykkyys-, ja ketteryystestejä tehdessä heitellään noppia. Systeemi on mielenkiintoinen, sillä nopassa ei ole huonoja sivuja oikeastaan lainkaan. Saat joko 1, 2 tai “räjähtävän onnistumisen” (jolla voi heittää ylimääräisen nopan), tai vaihtoehtoisesti “potentiaalisen onnistumisen”, jolla voit staminaa polttamalla ostaa 1 tai 2 onnistumista. Noppatuurin ohella läsnä on siis jatkuvasti resurssienhallinta.

Tutoriaalien perusteella tarjolla on monenlaista noppatestiä, jotkut vaativat yhteistyössä ja useamman vuoron aikana kerättäviä onnistumisia, toiset ratkeavat yhteen yritykseen. Kaiken kaikkiaan systeemi vaikutti hyvin virtaviivaiselta ja moneen asiaan taipuvalta.

Yhteistyön henkinenkin puoli on huomioitu suunnittelussa. Jos joku vihu esimerkiksi lyö pelaajaa, kukaan ei heitä sen puolesta vaurion määrää nopilla. Se kun asettaisi pelaajat vastentahtoisesti vastakkain. Vaurion määrä sen sijaan on kiinteä, ja lyömisen kohteena oleva pelaaja heittää puolustusnoppia, joista kilven kuvia keräämällä voi vähentää saapuvan kivun määrää. Puolustusnoppia heitetään aina jonkin hyökkäykseen sopivan sankarin perusominaisuuden (voima, ketteryys, älli) verran.

Normaali vaurio on staminachippien menetystä siten, että ne kääntyvät ympäri vauriopuolelle. Vaurion pois saanti on vähän hitaampaa kuin staminachippien palauttaminen lepäämällä. Jos chipit loppuvat, hahmon chippimaksimi pienenee skenaarion ajaksi ja hän voi saada jonkin satunnaisen vamman, menettää toisen kätensä käyttökyvyn, joka voi vaikuttaa vaikka kilven käyttöön.

Systeemi on nerokas, koko ajan on mielekästä tekemistä, eikä passiivisia hetkiä ole. Peli hoitaa “pelinjohtamisen” niin intuitiviisesti, että välillä jopa unohdin että kukaan pöydässä ei varsinaisesti tee pöydässä päätöksiä vastustajille. Aloitusjärjestyskortit kertovat nimittäin samalla, mitä vastapuoli tekee (liikkuu, ampuu, lyö, loitsii ja kohteena on yleensä lähin hahmo tai tasaetäisyydellä se, jonka uhka-arvo on suurin).

Nyt Kickstarterissa

Tätä kirjoittaessani peli on juuri tulossa Kickstarteriin. Olettaen, että maailmanlaajuinen konttipula ja muut ongelmat eivät aiheuta odottamattomia hidasteita, pelin pitäisi ilmestyä vuoden 2022 aikana. Tuhatkunta korttia, figut, kartat ja nopat tarkoittavat isoa, painavaa ja näyttävää pelilaatikkoa. Pelaajien hahmoille on aina figuurit, monsterit ovat perusmallissa ständeinä ja erikseen saatavilla figuureina.

Kaikki pelistä tähän mennessä nähty on ollut erittäin vaikuttavaa. Kunhan varsinaiset skenaariot vastaavat tutoriaaleissa nähtyä tasoa, mitä en epäile, on luvassa mahtava seikkailu. Uskon, että kaikkien aikojen mahtipontisin suomalainen lautapeli tulee olemaan jymymenestys.

Mikko: Agemonian perusboksi maksaa 99 euroa, täysillä miniatyyreillä hinta on 149 € ja kaikilla lisäherkuilla 200 €. Nämä ovat sitten kampanjateknisistä syistä arvonlisäverottomat hinnat, eli todelliset hinnat Suomeen ovat 123 €, 185 € ja 248 €. Päälle tulee postikuluja vielä 29–42 euroa. Toimitusta lupaillaan joulukuulle 2022, eli nykytilanteen perusteella sanoisin, että ei kannata odottaa saavansa tästä joululahjaa, vaan odotella suosiolla pelin saapuvan vuoden 2023 puolella.

Kampanja on avoinna kolme viikkoa, eli sulkeutuu 28.9.2021. Kampanja löytyy täältä.

Max Wikströmin haastattelu

— Mikko Saari

Haastattelin Max Wikströmiä sähköpostilla syyskuun alussa hieman ennen Agemonian Kickstarter-kampanjan alkua.

Wikström toivoo, että Agemonian kampanja onnistuu. – Toivottavasti toteutuu, se on minun tärkein tavoite luonnollisesti, Wikström kertoo.

– Joukkorahoitusmaailman liikkeitä on kuitenkin aikalailla hankala ennustaa etukäteen ja monia muita pelejä tulee samana päivänä ulos. Me ollaan kuitenkin maailmalla tuntemattomia tekijöitä ja julkaisija on aika pieni. Uskon kuitenkin että meidän pitkä kehitystyö ja rakkaus projektiin paistaa kirkkaasti ja erityisesti muiden pelien joukossa, Wikström arvelee.

Gloomhaven on se ilmeinen vertailukohta. Gloomhaven ilmestyi sen jälkeen kun Agemoniaa oli jo kehitetty hyvä tovi. Kysyin, millaisia fiiliksiä Gloomhavenin menestys on herättänyt, väkisinhän Agemoniaa siihen verrattaan.

– Gloomhaven toimi itselleni ainutlaatuisena esimerkkinä siitä että tämän kokoisen ”Boardgame in a box”-tyyppisen pelin voi saada toteutettua, Wikström kertoo. – Roolipelimäinen tarina, jonka voi pelata yhteistyönä kaveriporukalla läpi ilman pelinjohtajaa, on uudenlainen upea tapa pelata lautapelejä.

Pyysin Wikströmiä avaamaan, mikä nostaa Agemonian muiden vastaavien pelien joukosta. Wikström nostaa etusijalle Agemonian ainutlaatuisen resurssienhallintamekaniikan: – Pelaajalla on käytössä stamina chippejä, joilla voit vaikuttaa erilaisiin asioihin pelissä. Esimerkiksi liikkumiseen ja niiden avulla voi parantaa noppien heittoja, Wikström kuvailee.

– Agemonian setup on todella lyhyt, kun suurin osa tarvittavasta informaatiosta on skenaariokartoissa valmiina, Wikström kertoo. – Pelissä on myös storypoint-systeemi, mikä on erityisen toimiva roolipelimäisessä ympäristössä. Voit nähdä joitain kohteita jo numerolla merkityltä etäisyydeltä ja tehdä sen mukaan päätöksiä jo ennen kohteen luokse menemistä. Esimerkiksi jos kohteessa tarvitsee lapioita, niin voit jo etäältä nähdä tämän ja ”huutaa” kaverin apuun.

Maailmaa on kehitetty pitkään Wikströmin roolipelikampanjassa ja tätäkin peliä varten. Wikström kuvailee tämän kehitystyön tuovan pelin päätarinaan ja maailman uskottavuuteen valtavasti syvyyttä.

– Meillä on ollut vuosien varrella Mike Pohjolan kanssa aikaa puhua hyvin syvällisesti Agemonian eri kansojen, ryhmittymien ja valtakuntien historiasta sekä motivaatioista, Wikström kertoo.

Pitkä kehitys taustalla voi olla taakkakin, mutta Wikström on eri mieltä. – Agemonia-peli ja sen monet mekaniikat ovat ennemminkin kehittyneet tukemaan Agemonian fantasiamaailmaa eivätkä ole asettuneet sen esteeksi, Wikström kertoo. – Itse peliä on kehitetty pitkään ja hartaasti monen vuoden ajan, joten tämä kaikki on saanut kasvaa rauhassa yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi.

– Agemonian fantasiamaailma on jo niin laaja ja monipuolinen, että se on jo alkanut vastaamaan kysymyksiin, joita sille asettaa, Wikström naurahtaa.

Agemoniasta piti alunperin tulla roolipeli. Säännöt oli kehitetty jo pitkälle, mutta se ei osoittaunut pidemmän päälle kantavaksi ideaksi.

– Eräs testipelaaja sanoi kerran, että ongelma on vain se että Maxia ei voi laittaa sinne pelilaatikkoon sisään, Wikström kertoo.

– Se oli ehkä sellainen alitajuinen potkaisu minulle aloittaa Agemonian kehittäminen täysin toiseen suuntaan. Työryhmä muuttui ja huomattavan ajan kehitin uuden Agemonian sääntörunkoa itsekseni. Myöhemmin työryhmään on liittynyt mahtavan hyviä pelinkehittäjiä ja monien eri versioiden jälkeen pelin säännöt ovat löytäneet lopullisen muotonsa.

– Kokonaisen fantasiamaailman kehittäminen on ollut äärimmäisen kiehtova luova prosessi. Se suurin palkinto on, että se on saamassa itsenäisen elämän, Wikström luonnehtii.

Lautapelit.fi on ollut mukava yhteistyökumppani.

– Lautapelit.fi on hieno tekijä kansainvälisessä lautapelibisneksessä. Heillä on hyvä maine ja paljon todella tärkeitä yhteistyökumppaneita, Wikström kertoo.

– Lautapelit.fi myös toimii hyvin hienolla filosofialla omien julkaisujen suhteen eli tarjoamalla suunnittelijalle vapauksia mutta myös osallistumalla projektin kehittämiseen ja testaamiseen suurella sydämellä.

– Eclipsen onnistunut kampanja toivottavasti auttaa myös Agemoniaa vakuuttamaan lautapelialan harrastajia ympäri maailmaa, Wikström toivoo.