Harrastan vuosittaisia top 100 -listoja – tein tänä vuonna jo kuudennen. Oikea aika listan koostamiselle on elo-syyskuussa, kun edellisvuoden Essen-uutuuksilla on ollut lähes vuosi aikaa tulla pelatuiksi.
Teen listat järjestämällä suuren peliturnauksen, jossa sadat pelit kohtaavat toisensa kaksinkamppailuissa: kumpi on parempi, peli A vai peli B? Voittaja saa pisteen ja tasapelit ratkaistaan sillä, kumpi on voittanut parempia pelejä turnauksen aikana.
Aloitin kaikista peleistä, joille olen BoardGameGeekissä antanut vähintään seiskan reittauksen ja joita olen pelannut vuoden 2017 aikana tai myöhemmin. Tämä tarkoittaa lähes 300 peliä.
Sijat 100–91
100 Web of Power / China. Viime vuonna sanoin, että vaihtaisin Chinani koska tahansa Web of Poweriin – no, näin kävi, Lunkisti.fi:n Tero myi Kardinaal & Koninginsa ja minä ostin ja sen jälkeen lähti China kiertoon. Uutta peliä en olekaan sitten ehtinyt vielä pelata. Aivan mainio turbofilleri tämä silti edelleen on, erityisesti kolminpelinä. Sellaisia vain tulee kotona pelattua harvemmin, eikä tätä tule juuri kuljetettua mukanaan.
99 Deus. Lisäosa jätti kylmäksi, valitettavasti, ja sen jälkeen peli ei oikein tietään löytänyt pöydälle. Niinpä se päätyi kiertoon, putosi lähes ulos listalta ja veikkaanpa, ettei sitä ensi vuonna enää listalla nähdä. Se on harmi, sillä pelin perusjuttu oli kyllä oivallinen. Toivottavasti Deus saa vielä jostain kautta pelikertoja.
98 Food Chain Magnate. Splotterin bisnespeli pääsi niukasti listalle, mutta luultavasti viimeistä kertaa. Kesän poistokierroksella se lähti – muutaman muun Splotterin kanssa – kiertoon, koska peli on yksinkertaisesti liian pitkä ja raskas. Tämän kaliiperin peleille on vähänlaisesti käyttöä ja ne harvat tilaisuudet, joita tällaisten pelien pelaamiseen on, aion jatkossa keskittää muihin peleihin.
97 Neuland. Kovin suuresti pidetty peli tämä ei ole ja ymmärrettävistä syistä, mutta minulla on erityinen suhde pelin kummallisen näköiseen ykköslaitokseen. Silloin tällöin sitä tulee myös pelattua, yksinomaan kaksinpelinä. Niinpä se saattaa toisinaan tällekin listalle päästä jonnekin sijan 90 huonommalle puolelle: tämä on jo kolmas esiintyminen.
96 Lowlands. Arvelin, että Lowlands korvaa Agricola: All Creatures Big And Smallin, mutta niin siinä vain kävi, että Lowlands lähti kokoelmasta ensin – pikku-Agricolakin kyllä seurasi perässä. Lowlands on ulkoasultaan hieno, idealtaan hauska, mutta valitettavasti kaksinpelinä kaukana ihanteellisesta ja moninpelinä ei oikein saanut jalansijaa, joten kun tilaisuus myymiseen sattui kohdalle, peli lähti kiertoon.
95 Bunte Runde. Oivallinen Reiner Knizian suunnittelema pikkufilleri vuodelta 2005. Koska tämä on ilmestynyt vain Saksassa ja saksaksi, monikaan ei peliä tunne, mikä on vähän harmi, sillä peli toimii oivallisesti niin lastenpelinä kuin aikuisten fillerinäkin.
94 Glass Road. Eipä tälle kertynyt viime vuonna kaipailtuja monipelikertoja. Kaksinpelinä Glass Road ei loistanut, etenkin kun tähän vähän lyhyempään lokeroon iski upea Nusfjord. Niinpä ei lopulta ollut kovinkaan vaikea juttu päästää Glass Roadia jatkamaan matkaansa jonkun muun pelikokoelmaan. Uusi koti löytyi Noppapotti-blogin puolelta.
93 Mombasa. Alexander Pfisterin raskaat pelit herättivät mielenkiintoa, mutta saapa nähdä – Mombasa päätyi poistumaan kokoelmasta melko pian. Peli oli liian raskas ja työläs ja päätin satsata ennemmin Great Western Trailin pelaamiseen (juu, tiedän etteivät pelit oikeastaan ole kovinkaan samanlaisia, mutta käytännössä aika usein tilanteissa, joissa voisin pelata Mombasaa, voisin myös pelata – ja mieluummin pelaisin – Great Western Trailia). Blackout: Hong Kongin ohitin myös, enkä ole ihan varma, kuinka paljon tuleva Maracaibokaan varsinaisesti kiinnostaa.
92 Escape the Room -sarja. Uutuus. Tämä pakohuonesarja pääsi niukasti listalle. Jos ei jatkoa ilmesty, sijoitus jää kertakäynniksi. Arvoitus tähtitieteilijän kartanossa ja Secret of Dr. Gravely’s Retreat ovat tyylikkäästi tehtyjä pakohuoneita, mutta minun tarpeisiini vain vähän helppoja: arvioisin vaikeusasteeksi 2/5.
91 Completto. Yksinkertainen rommipeli maistui tyttärelleni, mutta melko vähiin ovat pelikerrat jääneet. Ei se mitään: tämä on sen verran yksinkertainen ja viehättävä peli, että pidän sen silti kokoelmissani.
Sijat 90–81
90 1862: Railway Mania in the Eastern Counties. Viime vuonna kommentoin vielä pitäväni tämän mainion 18xx-pelin ilomielin kokoelmissani, mutta nyt se on kadonnut. Tämä selittyy sillä, että päädyin pelaamaan peliä toisen kerran viime vuonna ja totesin sen aivan liian raskaaksi häkkyräksi. Onhan 1862 hienosti rakennettu, mutta siinä on liikaa pikkuyksityiskohtia muistettavaksi. Olen päättänyt (jälleen kerran) keskittää 18xx-pelaamisiani pienempään määrään pelejä ja valintani kohdistuu yksinkertaisempiin peleihin.
89 Wingspan. Uutuus. Pitihän hype-peli testata ja hyvin testaus onnistuikin, kun sain pelin lainaan. Koneistonrakentelu maistuu kyllä näinkin yksinkertaisessa muodossa, pelin ulkoasu on kautta linjan hyvin tehty ja lintuteemaa on tuotu hienosti mukaan. Kaikkiaan siis onnistunut peli ja mielestäni aivan kelpo valinta Kennerspiel des Jahresin voittajaksi.
88 Australia. Vähän vähemmän arvostettu Kramer ja Kiesling -peli, joka on tosin suomeksikin ilmestynyt. Oikein mainio taktinen reippailu, ripeästi pelattuna mukavaa turbofilleriluokkaa. On kuitenkin jäänyt sen verran vähälle käytölle, että pistin kiertoon, koska ei tämä oikein kaksinpelinä loista.
87 LAMA. Uutuus. Spiel des Jahres -ehdokkaaksi noussut laamapeli on saanut jokusen pelikerran, vaikka alkuperäistä en ole nähnytkään – tätähän voi pelata oivasti kahdella korttipakalla tai vaikkapa Linkon korteilla, jos kiinnostaa kokeilla. Peli jakaa mielipiteitä, monet inhoavat syvästi, mutta väitän rohkeasti, että kovimmat inhoajat eivät vain tajua. Onhan tämä kevyt tuuripeli, mutta kyllä tämä muutaman pienen detaljin vuoksi on selvästi UNOa parempi peli suunnilleen samassa painoluokassa.
86 Snake Oil. Tätäkään en pelaa alkuperäisellä, vaan itse tehdyillä suomenkielisillä korteilla. Melko harvakseltaan tulee pelattua, mutta aina on hauskaa. Ei tämä erityisen pelillinen ole, koska pisteytys perustuu mielivaltaiseen tuomarointiin, eikä lopputuloksella ole oikeastaan minkäänlaista merkitystä, mutta tuoteideoiden kehitteleminen on todella hauskaa.
85 Solarius Mission. Viime vuonna noteeratusta hyvyydestä huolimatta Solarius Mission sai lähteä kiertoon, edeltäjänsä La Granjan tavoin. Peli on yksinkertaisesti liian monimutkainen ja raskas opetettava, eikä toisaalta loistanut kaksinpelinä. Kelpo peli kyllä, pelaan edelleen mieluusti, mutta tuskinpa tätä ihan heti edes näen, sen verran harvinaisesta pelistä on kyse.
84 Istanbul. Hauska, omanlainen kilpajuoksunsa. Pääasiassa pysyy kokoelmissani, koska äitini pitää tästä kovasti; muuten pärjäisin luultavasti ihan hyvin Tavernan kappaleella, koska ei tämäkään kyllä mikään huikea kaksinpeli ole. Pitääpä miettiä, lahjoittaisiko tämän suosiolla äidin pelihyllyyn.
83 Tigris & Euphrates. Havaitsin, että tämä klassikko puuttuu Tavernan hyllystä, joten sen jälkeen olikin helppo päätös lahjoittaa peli sinne. Boksikin on sen verran iso, että mukana sitä ei usein viitsinyt kuljettaa. Kaksinpelinä Tigris & Euphrates toimii jotenkuten, mutta suuresti en lämmennyt, joten siksikään tätä ei tarvitse kotona pitää.
82 The City. Tänä vuonna tätä pientä herkkupalaa on tullut jopa pelattua. Kyllähän se edelleen maistuu, vaikka vähälle pelaamiselle onkin jäänyt.
81 At the Gates of Loyang. Päätin luopua tästä kesän suurissa poistoissa. Loyang toimii kyllä kaksinpelinä aivan mainiosti, mutta on se vähän näiden perinteisempien Rosenbergien jalkoihin jäänyt. Kerran vuodessa pelattuna tätä ei ole tarpeen omistaa. Samalle pohjalle rakentava Reykholt vaikuttaisi ihan kelpo peliltä, mutta ei sekään suuremmin innostanut.
Sijat 80–71
80 Stich-Meister. Monipuolinen tikkipeli on edelleen hyvää viihdettä, mutta satunnaisuus tekee kyllä sen, että osa käsistä on vain vähän tylsiä. Kahjoimmillaan pelaaminen on erittäin mielenkiintoista.
79 Antike II. Viime vuonna jo valittelin, ettei uusi laitos lisännyt Antiken pelikertoja. Niin ei tosiaan käynyt, joten päädyin lahjoittamaan pelin Tavernan valikoimiin. Toiveissa olisi, että kun peli Tavernan hyllystä löytyy, se voitaisiin kaivaa herkemmin esille, kun tarvitaan näppärää viiden tai kuuden pelaajan peliä.
78 Spyfall. Eipä tälle juuri pelikertoja tule, mutta pidän nyt toistaiseksi, koska boksi on pieni ja tämä nyt vain on sen verran mainiota viihdettä.
77 The Mind. Ensimmäisen vuoden aikana sain kasaan toivotut 50 pelikertaa, sen jälkeen pelikertoja on kertynyt huomattavasti vähemmän. Lapset kuitenkin tykkäävät pelistä ja silloin tällöin tätä pelataan. Lisäksi tällä voi kyllä edelleen tarvittaessa tehdä vaikutuksen uusiin kokeilijoihin.
76 Bohnanza. Edelleen kelpo kaupankäyntipeli, tavallisimmin noin kolmella pelaajalla pelattuna. Vaan eipä ole paras Rosenbergin nokkelista korttipeleistä, listalta löytyy ylempää toinen peli, joka on vielä parempi.
75 Just One. Uutuus. Vuoden 2019 Spiel des Jahres -voittajaa on pelattu jonkun kerran, kun sen aikoinaan BGG Newsistä W. Eric Martinin esittelemänä bongasin ja testautin käyttäen Codenamesin sanoja. Pelille löytyi ystäviä meidänkin peliporukastamme, jossa sitä on jonkin verran käytetty vähintään viiden pelaajan fillerinä. Vähän tällainen ajanvietehän tämä on, kun lopputuloksella ei ole suurtakaan merkitystä, mutta hauskaa on. Just One on tulossa suomeksi, jolloin otan mieluusti ihan oikean pelin Tavernan hyllyyn.
74 San Juan. Kovasti vähiin ovat jääneet pelikerrat: pari kertaa vuonna 2017, kerran vuonna 2018, ei vielä kertaakaan tänä vuonna. Voisi kai sitä yhden kerran ihan sympatiamielessä pelata. Tähän kaksinpelilokeroon on vain sen verran paljon pelejä tyrkyllä, että San Juanin vetovoima ei enää ihan kanna.
73 Kingdom Builder. Jostain syystä tämä nousi nyt tänä vuonna listalle oltuaan poissa viime vuonna. En ole kylläkään pelannut, koska tälle ei oikein ole yleisöä. Itse pidän aika paljonkin, mutta muuten en oikein tiedä, kuka tästä pitäisi yhtä paljon. Tätä tuli joskus pelattua iPadilla, mutta sekin on nyt jäänyt.
72 Go. Tätä tuli pari peliä pelattua ihan laudankin äärellä. Johdatin lapsia vähän jalon harrastuksen pariin ja poikani jonkin verran atari-goota kaverinsa kanssa kliksuttelikin. Kokeilimme parin pelin verran ihan oikeaakin goota, mutta se ei nyt oikein toiminut – jotenkin tällaisen klassikkopelin parissa paineet ovat korkealla ja oppimiskynnys tuntuu vähän liian korkealta.
71 Blue Lagoon. Uutuus. Knizian viimevuotinen yllätyshitti osoittautui todella nopeatempoiseksi peliksi, kunnon turbofilleriksi. Niinpä pelikertoja kertyi yli kymmenen, vaikka minkäänlaisia odotuksia ei ennakkoon ollutkaan. Ensi vuosi näyttää, jääkö tämän hetken huumaksi vai osoittautuuko kestäväksi.
Sijat 70–61
70 Texas Showdown. Uutuus. Jahkailin pitkään, että ostanko, mutta kun ostin, peli osoittautui noin toisessa jaossa pidetyksi. Peliporukassa on sen verran tikkipelien ystäviä, että tällaiselle nokkelalle tikinvälttelypelille löytyy arvostusta ja on tässä tosiaan jotain aivan omaperäistä ja hyvin toimivaa.
69 Linko! Omaperäisistä korttipeleistä puheen ollen. Tämä toimii edelleen, tosin viimeksi näillä korteilla on pelattu LAMAa. Vuoden 2019 puolella kuitenkin on ilvespeliäkin pelattu, joten hyvä hyvä, se ei ole painumassa unholaan.
68 Q.E. Uutuus. Tämä huutokauppapeli lähti Kickstarterista hankintaan ihan hissipuheen perusteella: suoraviivaista settienkeräilyä huutokaupalla, missä pelaajilla ei ole mitään rajaa rahankäytössä. Pelaajat ovat nimittäin keskuspankkeja, jotka voivat painaa rahaa tarvittaessa lisää. No, joku raja sentään: eniten rahaa käyttänyt häviää. Vaan kun pelin aikana ei tarkkaan tiedä, paljonko muut ovat käyttäneet… Q.E.:n kestävyydestä ei ole mitään hajua, mutta toistaiseksi se kyllä huvittaa.
67 Amul. Uutuus. Lautapelit.fi-uutuus pääsi kertapelaamisella yllättävänkin hyville sijoille. Pelinä tämä ei ole mitenkään superjännittävä, mutta onpahan parhaita 6–8 pelaajan strategiapelejä. Tähän lokeroon ei ole suuremmin tunkua, etenkin jos ei 7 Wondersista välitä. Ensitesti kahdeksalla pelaajalla osoitti konseptin toimivaksi.
66 La Granja. Mainio maatalouspelihän tämä, mutta kyllästyin lopulta sääntöjen kiemuraisuuteen. Koen, että loppujen lopuksi peli ei sittenkään palkitse ihan riittävästi vaivannäköön nähden. Lisäksi kaksinpeli ei ollut aivan niin hehkeä kuin olisi voinut olla, niinpä peli päätyi kiertoon.
65 Attika. Vanha klassikko 2000-luvun alusta on silloin tällöin ollut myyntiharkinnassa, mutta eiköhän se nyt toistaiseksi pysy kokoelmissa, kun on tähänkin asti pysynyt. Tästähän tuli nyt uusikin versio, U.S. Telegraph, mutta en kyllä koe minkäänlaista himoa päivittämiseen. Antiikin Kreikka on vetävämpi teema ja tämä on kyllä 2000-luvun alun peliksi kovin elegantti ja aikaa kestänyt design yhä.
64 Cribbage. Uutuus. Kesällä satuin joutilaisuuttani katselemaan Shut Up & Sit Downin videon cribbagesta, hommasin pelin puhelimelle ja sittenhän sitä jo pelattiin korteilla. Hieno peli, ei tämä suotta ole monta sataa vuotta ollut käytössä. Pelissä on juuri sopiva sekoitus taitoa ja tuuria pieneksi kahden pelaajan korttipeliksi. Kannattaa kokeilla.
63 Dale of Merchants. Samat sanat kuin viime vuonna: hiljaista on ollut, mutta odotellaanpa Dale of Merchants Collectionia ja katsotaan, miten se vaikuttaa asiaan. Nythän sen pitäisi syksymmällä tulla. Ykköstä tuli pelattua aika paljon, etenkin kun värkkäsin sen aikoinaan suomeksi, kakkosta vähän vähemmän, koska en jaksanut suomentaa sitä, nyt kieli ei olisi enää ongelma, mutta kilpailu muiden pelien taholta on. Mutta saapa nähdä.
62 Yokohama. Kiertoonhan tämäkin lähti, tosin ei omaa peliporukkaa kauemmas – porukasta löytyi yksi perusversion omistaja, joka halusi päivittää kieltämättä reippaasti nätimpään Deluxified-laitokseen. Yokohama oli kaksinpelinä hohdoton (valitettavasti uusi kaksinpeliversio Yokohama Duel menee jotenkin ihan väärään suuntaan), joten sikälikin luopuminen oli helppoa, vaikka pelistä pidänkin.
61 Crokinole. Pikkuhiljaa lapset alkavat olla sellaisessa iässä, että crokinolen pelaamisessa alkaa olla jotain järkeä. Tämän vuoden tavoitteena on pelata ainakin sen verran, että crokinolen saa lisättyä 50 kertaa pelattujen pelien listalle, se ei kovin monta pelikertaa vaatisi se.
Sijat 60–51
60 Le Havre: The Inland Port. Mainio peli, joka erottuu joukosta, mutta majailee nyt melko tiukassa ekologisessa lokerossa. Peli on kuitenkin saanut pitää paikkansa, koska se tekee jotain, mitä muut pelit eivät tee.
59 Rails of New England. Tälle möhkäleelle tuli vähän lisäpotkua, kun pääsin pitkästä aikaa pelaamaan. Hyvä pelihän tämä on, vaikka vähän hiomaton timantti paikoin onkin. Omintakeinen tunnelma kuitenkin toimii ja tässä tulee bisneksenteon tuntua.
58 Lokomotive Werks. Winsome Gamesin karu peli kysynnän ja tarjonnan kohtaamisesta on melkoisen raakaa tavaraa monessakin mielessä. Tulipahan kesällä kuitenkin pelattua, enkä tällä kertaa hävinnyt peliä heti avauskierroksella, joten sikäli tunnelma on korkealla. Tämäkin on sen verran omituinen peli, että on ansainnut paikkansa kokoelmassa, vaikka pelikertoja harvoin tuleekin. Riittävä fanikunta kuitenkin löytyy.
57 Carcassonne: The Castle. Edelleen suosikkiversioni Carcassonnesta.
56 Shards of Infinity. Viime vuonna 50 pelikertaan päässyt peli on edelleen mieluisin näistä pakanrakentelupeleistä. Vaikka Magic onkin syönyt tältäkin peliajan lähes kokonaan, lisärin hommasin ja peli on yhä kokoelmissa, toisin kuin Star Realms ja Hero Realms, joista kumpikin on poistunut. Tämä riittää minulle. Uusikin lisäri on tulossa, sen hankkiminen ei ole ihan niin pakollinen juttu kuin ensimmäisen.
55 The Colonists. Viime vuoden nousun jälkeen The Colonists päätyi vajoamaan alaspäin ja kesän puhdistuksissa poistui kokoelmasta – mutta niin lähti myös Roads & Boats, jonka korvaajaksi tätä uumoilin. Tilaisuuksia The Colonistsin pelaamiseen oli yksinkertaisesti liian vähän ja niihin paikkoihin on tarjolla muita, peliseuralle paremmin maistuvia pelejä – harmi, mutta sellaista se on.
54 Chicago & NorthWestern. Vähille pelikerroille jäänyt viimeisen Winsome-tilaukseni edustaja. Toistaiseksi tätä on pelattu tasan kerran vuodessa, saa nähdä jatkuuko perinne tänä vuonna.
53 Flamme Rouge. Omasta kokoelmasta Flamme Rouge lähti, sillä peli loistaa viidellä ja kuudella pelaajalla, eikä sellaisia tilaisuuksia ole kotona koskaan tiedossa. Tavernan hyllystä pelaan polkupyöräkisoja erittäin mielelläni, jos pelaajia vain on riittävästi tarjolla.
52 Agricola. Viime vuonna jo totesin, että uudemmat pelit kiinnostavat Agricolaa enemmän. Se pitää yhä paikkansa, samoin se, etten luovuta Agricolan suhteen ennen kuin olen pelannut peliä 50 kertaa. Nykyisellä pari kertaa vuodessa -tahdilla siihen menee vielä jokunen vuosi, vaikka aika lähellä jo ollaankin.
51 18Lilliput. Uutuus. Lainaan saatu pikkuinen 18xx-peli osoittautui mainioksi kaksinpelattavaksi kevyt-äksäilyksi. Tätä pelattiin innostuneesti useampi peli lyhyen ajan sisällä, sen jälkeen peli on jäänyt muiden pelien jalkoihin. Pidemmän aikavälin kestävyydestä en siis osaa sanoa ja veikkaan, ettei 18Lilliputtia ehkä ensi vuonna listalla nähdä, mutta olipahan toki aika olemattomia odotuksia selvästi kiinnostavampi uusi tuttavuus.
Sijat 50–41
50 The Quest for El Dorado. Uutuus. El Doradon jahtia pelasin jo ennen viimevuotista listaa, mutta silloin yhden pelikerran pohjalta ei vielä listalle ollut asiaa. Nyt pelikertoja on tullut enemmän, kiitos lainaksi (ja sittemmin omaksi) saadun pelin. Tämähän on itse asiassa pakanrakennuspelien paremmasta päästä, kaikessa yksinkertaisuudessaan ja selkeydessään. On erinomainen asia, että pelin uusi laitos ilmestyy myös suomeksi.
49 Mottainai. Viime vuonna totesin Mottainain alkuperäistä Glory to Romea vetävämmäksi. Näin on, mutta ei peli silti ihan riittävän vetävä ollut, joten se päätyi kiertoon. Onhan se hieno peli, siitä ei ole mitään epäilystä, mutta käytännössä se on sen verran konstikas, että sen arvostaminen vaatisi huomattavasti tiuhempaa pelaamista. Näen, että niin ei tule käymään, joten peli sai luvan lähteä.
48 Krass Kariert. Uutuus. Spielbox-lehden sivuilta bongattu tikkipelin ja kiipeämispelin sekoitus osoittautui kelpo viihteeksi. Peli tarjoaa hyvän sekoituksen tuuria, taitoa ja yllättäviä käänteitä.
47 On the Underground. Päivitystä on luvassa, LudiCreationsin uusi versio tuli laitettua Kickstarterista tilaukseen. On siis luottoa sille, että tätäkin tulee vielä joskus pelattua. Ja miksipä ei, koska tässä on minun makuuni sopivan konstikas versio reitinrakentelusta.
46 Wabash Cannonball. Aika vahvasti menee vanhalla maineella. Vuonna 2017 tuli sentään pelattua kerran, joten pääsi uudella vuosirajauksella mukaan listalle siinä missä Gulf, Mobile & Ohio ja Preußische Ostbahn karsiutuivat. Vähän veikkaan, että ensi vuonna Wabash ei enää listalla ole.
45 Klunker. Uwe Rosenbergin paras pieni korttipeli on noussut suosioon. Peli on erinomainen pieni pulma kolmelle pelaajalle. Viime vuoden paras diili, totta tosiaan, maksoihan peli peräti kolme euroa. Olen tykännyt sen verran, että olen pohdiskellut oman version tekemistä – pidän tätä edelleen nimittäin aika ruman näköisenä.
44 Sidereal Confluence: Trading and Negotiation in the Elysian Quadrant. Niin sitä mieli muuttuu: viimeksi sanoin, että Sidereal Confluencen paikka kokoelmassa on takuuvarma. Niin varma tosiaan, että johan se tuossa hyvän aikaa sitten lähti kiertoon. Tässä kävi nyt niin, että peliporukan vastustavat voimat näyttivät sen verran vahvoilta, että peliä ei muutaman ensimmäisen kokeilun jälkeen pöytään saa ja lopulta jo pelin olemassaolo alkoi ärsyttää: siinä se on, paras kaupankäyntipeli ikinä, jota ei koskaan pääse pelaamaan. Myin pois, niin ei tarvitse katsella ja masentua.
43 Colony. Aliarvostettu peli, tosin ihan ymmärrettävistä syistä. Melko harvoin tätä tulee pelattua, mutta aina on sen verran hauskaa, että pidetään nyt vielä.
42 Duck Dealer. Merchants of Venus on edelleen testaamatta, joten Duck Dealer saa yhä nauttia kiistatonta avaruuteen sijoittuvien nouda-ja-toimita-pelien ykkössijaa.
41 London. Päivitystä uuteen laitokseen en ole katunut. Uusi on osoittautunut kelpo peliksi, jota tosin on pelattu melko vähän muuten kuin kaksinpelinä. Pitäisi varmaan kokeilla Ben-Luca-sääntöjä kakkoslaitokseen, saattaisivat jonkin verran jouduttaa vähän pitkänpuolesta peliä ja tasoittaa hieman maanalaisen voimakkuutta.
Sijat 40–31
40 Merkator. Perinteinen kesäpeli, tätä on pelattu suunnilleen kerran kesässä. Napsuttelimme tämänkesäisen pelin jälkeen tappiopettymyksen kuittaamiseksi seuraavana päivänä uusintaerän kaksinpelinä noin kymmenessä minuutissa; se oli sen verran ripeä veto, että ehkä sillä vauhdilla tätä sietäisi pelata useamminkin.
39 Coco Loco. Apinakatapultti nauttii tasaista pelailua, aina silloin tällöin pähkinälingot kaivetaan esille ja pelataan. Tämä on edelleen suosikkejani näppäryyspeleistä.
38 Suburbia. Yhä paras kaupunginrakennuspeli. Aika harvaan tätä tulee pelattua syystä tai toisesta, joten Deluxe-laitoksen Kickstarter-kampanja oli helppo skipata. Vaikka uusi laitos upea onkin, näillä pelikerroilla ei niin kallista peliä kannata ostaa. Uusi laitos tuskin lisäisi pelaamista.
37 Caverna: Cave vs Cave. Viime vuoden 70. sija vaihtui selvästi paremmaksi, kiitos peliä laajentavan lisärin. Mitenkään automaattisesti lisäri ei ole mukana, sillä se tuplaa pelin keston puolesta tunnista tuntiin, mutta tuleepahan sisältöäkin runsaasti lisää. Lisärin kanssa peli on oikein täysipainoinen ja mielenkiintoinen.
36 Die Quacksalber von Quedlinburg. Suunnilleen samoilla sijoilla mennään kuin viime vuonna. Suurin innostus pelaamiseen on vähän hiipunut, mutta edelleen maistuu sen verran, että paikka kokoelmissa on toistaiseksi turvattu. Hankin Herb Witches -lisärinkin, jota on tosin pelattu vasta kerran.
35 Love Letter. Maistuu yhä lasten kanssa. Lovecraft Letteriäkin kokeiltiin hyvällä menestyksellä, mutta kun lainasin sen kirjastosta toista kertaa, vastaanotto oli vaisumpaa. Peruspeli on siis yhä se oikea tapa pelata.
34 Concordia. Kaksinpelinä tätä on tullut pelattua. Pelikerhossakin, mutta näemmä vain kerroilla, kun olen itse ollut poissa… Soisin tälle edelleen lisäpelejä.
33 Venäläinen preferanssi. Samat sanat kuin viime vuonna: edelleen paras perinteisen pakan tikkipeli kolmelle pelaajalle.
32 New York Central. Edelleen erinomainen ei-perinteinen kolmen pelaajan korttipeli, Winsomen pelien aliarvostettua parhaimmistoa.
31 South African Railroads. Tämäkin on huisin hieno Winsomen junapeli. Nyt kun Winsomen pelejä on alettu lisensoida vähän suuremmalla innolla, veikkaisin, että South African Railroads on melko korkealla potentiaalisten julkaisujen joukossa – veikkaan, että vuoden päästä Capstone Games on jo julkistanut tämän julkaisevansa.
Sijat 30–21
30 The Great Zimbabwe. Eipä tätä tullutkaan juuri kaksinpelinä pelattua, eikä peli muutenkaan ole löytänyt tietään pelipöytiin. Splotterien harvennuksen yhteydessä tämä on kuitenkin saanut jäädä kokoelmiin.
29Antiquity. Toinen kokoelmassa pysyvä Splotterin peli palasi taas tavanomaisille lukemille. Tätä on nyt saatu pelattuakin, mutta harvakseltaanhan näille isoille peleille aikaa on. Antiquity on kuitenkin peli, jolle haluan järjestää aikaa aina toisinaan.
28 Terraforming Mars. Prelude-lisäri on hankittu ja hyväksi havaittu, mutta muuten pelikerrat ovat jääneet vähäisiksi ja keskittyneet kaksinpeleihin. Ainahan tämä mukavaa on, mutta vuoden 2019 puolella ei ole tullut pelattua kertaakaan. Vähän herää epäilys, kuinka kauan tätä kannattaa kokoelmassa pitää – jokohan tämä alkaisi olla nähty? Kaksinpelinä tätä pelailee kyllä, mutta sen verran harvoin, että ehkä hyllytilaa voisi tehokkaamminkin käyttää.
27 KeyForge. Uutuus. Viime vuoden lopussa ilmestyneen KeyForgen pelasin ennätysvauhtia 50 pelikertaan nettipelien avulla. Sittemmin innostus on hieman laantunut: kotipeleissä peli on jäänyt monen muun pelin tavoin Magicin jalkoihin, eikä sille pelikerhossakaan ole oikein sijaa. Pidän pelistä kuitenkin edelleen, pelaaminen on aina hauskaa ja pelissä on Magiciin verrattuna hyvät puolensa – jos haluaa pelaamaan pienemmillä panostuksilla, suosittelen yhä KeyForgea lämpimästi.
26 Spirit Island. Viime kesän hittipeli Spirit Island ei ole ihan samanlaista suosiota nauttinut enää, mutta silloin tällöin sitä tulee pelattua. Pidän sitä edelleen yhtenä parhaista yhteistyöpeleistä, sen tarjoama haaste on kiehtova. Mielenkiinnolla odotan, mikä on suhde peliin, kun Kickstarterista hankittu seuraava lisäosa ensi keväänä saapuu – siihen asti pelin sija kokoelmissa on ainakin taattu.
25 Brass. Viime vuonna Kickstarter-kampanja vauhditti Brass: Lancashiren kärkikymppiin, nyt siitä on tultu alas. En ole pelannut Brassia oikeastaan kuin kaksinpelinä, peliporukassani on rakastuttu Brass: Birminghamiin sen verran, että oma mielenkiintoni osallistua peleihin on oikeastaan ehtinyt jo pudota lähes nollaan, vaikka en ole kertaakaan edes pelannut – tulee jo olo, että innokkaimmat pelaavat tasolla, joka ei minua enää edes kiinnostakaan. Valitettavasti Lancashirea tuntuu olevan turha tarjotakaan pelattavaksi, eikä se kaksinpelinä nyt sensuuntaisista päivityksistä huolimatta erityisemmin loista. Saapa nähdä, näinkö Birmingham lopulta tappaa Brassin kokoelmistani.
24 Decrypto. Uutuus. Saa nähdä, käykö kuten Codenamesille: alkuinnostus hiipuu ja peli katoaa. On Decrypto kuitenkin selvästi Codenamesia parempi peli ja harvinaislaatuisen hyvä peliharrastajien seurapeli.
23 Die Tavernen im Tiefen Thal. Uutuus. Die Quacksalberin yhdenlainen henkinen jatko-osa on vähän tarpeettoman mutkikas peli, mutta onneksi se on kaksinpelinä sen verran erinomainen, että sille on kertynyt pelikertoja oikein mukavasti. Pelin ominaispiirteet osuvat varsin hyvin yksiin minun pelimakuni kanssa.
22 Conflict of Heroes: Awakening the Bear. Uutuus. Halusimme Memoir ’44:ää syvemmän sotapelielämyksen ja sen Conflict of Heroes totta tosiaan tarjoaa. Joukkuetason hex-and-counter-sotimista periaatteessa aika perinteisin kuvioin, mutta riittävän helppotajuisessa ja nopeatempoisessa muodossa – meillä tämä on toiminut erittäin hyvin.
21 Oregon. Edelleen vahvasti suosikkejani turbofillerikategoriassa.
Sijat 20–11
20 Unlock! Tähän mennessä kaikki Suomessa ilmestyneet Unlock!-boksit pelanneena lienee pakko myöntää, että jonkunasteinen sarjan fani olen. Ihan jokainen skenaario ei ole toiminut yhtä hyvin ja ihan boksitasollakin voi sanoa, ettei jokainen ole yhtä hyvä, mutta parhaimmillaan Unlock! on kyllä todella hauska.
19 Great Western Trail. Muutama sija alaspäin viime vuodesta. Onhan tämä edelleen herkullinen peli. Mombasa lähti pois kokoelmasta, jotta Great Western Trail saisi paremmin tilaa kasvaa. Lisärin kanssa olen pelannut tähän mennessä kerran, eikä sen perusteella sitä ole mitään syytä hankkia.
18 Nusfjord. Tämä erinomaisen napakka työläistenasettelupeli on vaivihkaa noussut kovimpien Rosenberg-suosikkieni joukkoon. Pelin tehokkuus, yksinkertaisuus ja kombojen rakentelu rakennuksista jaksaa viehättää. Kampela-lisärikin tuli hankittua. Uudet rahat olivat pieni pettymys, mutta lisärakennukset ovat hyvä lisä peliin.
17 Magic: The Gathering. Tämäpä se taas vähän räjähti käsistä – tässä kohtaa saa vapaasti nyökytellä tietäväisenä. Uusia kortteja on silti tullut ostettua melko vähän, alkuvuodesta hommasin pari jämäkokoelmaa ja muutenkin kaikenlaista silppua on kertynyt. Huono onni on estänyt osallistumasta prerelease-turnauksiin, War of the Sparkin kanssa pidimme sitten oman prereleasen. Oma suosikkipelimuotoni on kahden pelaajan cube draft, mutta viime aikoina olemme pelanneet pääasiassa battle boxilla.
16 EXIT: The Game. Tämä on oma suosikkini pakohuonepeleistä, näistäkin on kaikki Suomesta saatavat pelattu läpi. Kautta linjan olen tykännyt, tosin viime aikoina vaikeustasot ovat olleet vähän liikaa siellä helpommasta päästä. Toivottavasti jatkossa nähdään vielä lisää vaikeampiakin Exit-bokseja.
15 Eurorails. Harvakseltaan pelattu nouda-ja-toimita-helmi, jonka pelaaminen on aina yhtä mukavaa.
14 Root. Ihan kymmenen kärkeen ei Root tänä vuonna päässyt, mutta pidän tästä edelleen. Peliaikaa on vain vähän vaikea saada, jostain syystä tälle ei ole peliporukassani oikein peliaikaa löytynyt. Kotoa löytyy kyllä fani, mutta kun peli ei kaksinpelinä toistaiseksi toimi, olemme tyytyneet pelaamaan kolmistaan silloin kun se on mahdollista. Kickstarterista tulossa olevat parannetut botit kiinnostavat kyllä tästäkin syystä.
13 Altiplano. Uutuus. Tämän vuoden kuumimpiin uutuuksiin kuuluva Altiplano vei Orléansin hyvän pohjan vielä pidemmälle oikeaan suuntaan ja on tarjonnut monia mainioita pussinrakennushetkiä. Toimii erityisen hyvin kaksinpelinä, mikä tuntuukin tätä nykyä olevan avain menestykseen.
12 Mahjong. Tämä on yksi peleistä, jotka ottaisin autiolle saarelle mukaani, ihan vain päästäkseni pelaamaan kokeneella porukalla.
11 Tarok. Slovenialainen tarok maistuu aina, se on edelleen kirkkaasti paras neljän pelaajan tikkipeli. Onneksi se maistuu peliseuralle.
Sijat 10–1
10 1825. Tämä olisi kaatunut kirkkaasti aikarajaukseen, edellisistä peleistä on lähes kymmenen vuotta. Helmikuussa saatiin kuitenkin Unit 2 pöytään kaksinpelinä ja sitten kesällä se kymmenen vuotta odotettu kaikki Unitit kattava peli. Se oli oikein mainio koko päivän pelikokemus ja siivitti 1825:n kärkikymppiin. Tavoitteena olisi ottaa vastaava matsi uusiksi ensi kesänä.
9 1846: Race to the Midwest. Kesän kolmen pelikerran putki nosti 1846:n osakkeita. Onhan tämä todella käytännöllinen ja hyvä kohtuullisessa ajassa pelattava 18xx-peli, jossa riittää vaihtelua ja mielenkiintoa kerta toisensa jälkeen. 18sh-rahanhallintasoftan kirjoittaminen oli puolestaan hauska kesän ohjelmistoprojekti, jossa tuli opeteltua Javascriptin käyttöä komentorivityökalujen tekemiseen, tuloksena pokerichipit unholaan saattava, käytännöllinen tapa käsitellä rahoja 18xx-peleissä.
8 Die Dolmengötter. Vanha suosikki pääsi pöydälle ja pompsahti taas listalle kärkikymppiin poikettuaan viime vuonna uusien huippupelien tulvan vuoksi poissa parhaiden pelien joukosta. Onhan tämä vain helmi, josta pidän joka kerta suuresti.
7 Monikers. Ei yhtään pelikertaa melkein puoleentoista vuoteen! Surullista, tosin ehkä se osaltaan nostaa pelin osakkeita silmissäni, kun polttelisi päästä pelaamaan, enkä pääse. Kickstarterista tuli hankittua More Monikers -setti, mutta uusin lisäri jäi hankkimatta – turha hankkia, kun pelikertoja ei kerry, kiitos peliporukasta löytyvien soraäänien.
6 Fields of Arle. Kolminpeli on edelleen testaamatta, koska se vaatisi kahden boksin kuskaamista Tavernaan (Tavernan kappaleessa ei ole lisäriä ja omastani se ei noin vain irtoa). Eipä haittaa, kaksinpelihän tämä kuitenkin on, ja siitä on kyllä nautittu useampaankin otteeseen. Fields of Arle on muutaman pelikerran vuodessa saava peli, jonka parissa viihtyy aina hienosti.
5 Samarkand: Routes to Riches. Olen kärrännyt tämän pelin pöytään kerran vuodessa vuodesta 2013 asti. Tämän vuoden pelikerta on vielä saamatta, siitä pitääkin huolehtia. Herää toki kysymys, pitäisikö kympin pelin herättää suurempaa intohimoa – ehkä reittauksen pudottaminen ysiin olisi paikallaan. Tiedäpä tuosta, mutta aina kun tätä pääsee pelaamaan, fiilis on yhtä hyvä.
4 Pax Pamir. Vanha Pamir lähti uuden laitoksen alta myyntiin jo viime vuonna. Uusi laitos saapui tänä vuonna ja hyvänen aika kun se onkin upea. Peli on paitsi uusittu todella näyttävän näköiseksi, se on helposti kaunein kokoelmassani oleva peli, se on myös viritetty sopivan suoraviivaiseksi poistamatta silti pelin parhaita piirteitä. Pelitilanteen ymmärtäminen on nyt aikaisempaa helpompaa, mutta sen kääntäminen itselle suotuisaksi on edelleen piinallisen vaikeaa.
3 A Feast for Odin. The Norwegians -lisäri saapui ja teki selvää jälkeä. Näin hyviä lisäreitä näkee harvoin. En enää suostu pelaamaan A Feast for Odinia kaksinpelinä ilman lisäriä, kaksinpeli muuttuu niin merkittävästi paremmaksi lisärin uutuuksien myötä. Tämänkin järkäleen kanssa on päästy useampaan peliin vuodessa, se on oikein hyvä.
2 Innovation. Rosenbergin isojen boksien väliin lyö nyt kiilaa tämä pieni, mutta näppärä boksi. Innovation olisi yksi autionsaarenpeleistäni, koska tuntuu siltä, että sitä jaksaa pelata kerta toisensa jälkeen ja aina se tarjoaa yllätyksiä ja hauskoja käänteitä. Lisäreihinkin voisi perehtyä joskus, vaan vieläkään ei ole ollut tarvetta.
1 Ora et Labora. Luostaripeli jatkaa ykköspaikalla. On se vaan hyvä. Nyt on tullut pelattua monipuolisesti eri muotoja: kaksinpelinä pitkänä ja lyhyempänä mallina ja kolminpeliä lyhytversiona. Kaikki toimivat. Oma suosikkini on lyhyt kaksinpeli, se on sopivan napakka tunnin peli, joka tuntuu silti aivan täysipainoiselta kokemukselta.
